Uuden alussa

Jossain vaiheessa olen onnistunut nollaamaan pääni niin täydellisesti etten enää vanhaan blogiini päässyt. Salasanat ym. täysin hukassa ja vaikka yritin kaikkeni niin pakko oli aloittaa kaikki alusta. Tietokoneen käyttö taitoni ovat kovin vähäiset joten tässä taas ollaan.  Uuden alussa niin blogin suhteen kuin mummolan asioidenkin suhteen.

 

Eilen saatoimme papan haudan lepoon. Mukana hautajaisissa oli vain lähimmät ihmiset; äiti, minun perheeni, isän sisko ja hänen kolme lastaan puolisoineen, isän edesmenneen sisaren kaksi lasta puolisoineen, isän kaksi serkkua puolisoineen ja minun ex-mieheni.  Ex:n kanssa meillä pitkä yhteinen taival takana ja sitä kautta hän tuli hyvin läheiseksi myös isäni kanssa. Joten en nähnyt mitään syytä olla kutsumatta häntä saattamaan pappaa viimeiselle matkalleen.  Ex oli myös yksi kantajista ja ei kukaan sitä kummastellut. Ex ja esikoinen kantoivat vierekkäin pappaa.  Isäni on ollut aina sellainen huumorimies ja hänellä on ollut tietty pilke silmäkulmassa.  Eikä hän pettänyt tälläkään kertaa. Kun pappi aloitti isän siunaamisen niin hän sanoi väärän sukunimen. Jatkossa kun sukunimen mainitsi niin se oli aina oikein.  Myöhemmin pappi pahoitteli tätä kovasti ja ihmetteli että miten niin on voinut käydä kun hänellä oli lunttilapulla aivan oikea sukunimi. Sanoin että nyt pappa sinua jekutti. Viimeiset yönsä pappa vietti juuri tuon sukunimen omaavan miehen kanssa samassa huoneessa. Joten kyllä tämä aivan selvästi papan jekku oli.  Itse muistotilaisuus oli myös papan näköinen. Ei virallisia puheita, ei hienoja esityksiä vaan yksinkertaiset virret joista yksi oli nti Tättähäärän valitsema Jumalan kämmenellä.  Vieraat saivat kertoa muistojaan isästäni ja kaikkea kivaa siellä puhuttiinkin. Kun tänään katsoin valokuvia muistotilaisuudesta niin vain tummat vaatteet paljasti sen että ollaan hautajaisissa eikä esim. häissä. Paljon nauravia ja hymyileviä ihmisiä. Uskon että pappa on pilven reunalta katsonut ja iskenyt meille silmää.  Lepää rauhassa rakas isä ja pappa!

 

 

Äidistäni olen tosi huolissani.  Yhtään kyyneltä hän ei ole vuodattanut ja en ole ihan varma ymmärsikö äiti missä tilaisuudessa eilen oltiin. Ei hän jaksanut lähteä laskemaan kukkavihkoaan joten minä laskin sen hänen puolestaan. Äiti istui pyörätuolissa, ilmekään ei missään vaiheessa värähtänyt. En jaksa uskoa että äiti on noin tunteeton ja kylmä ihminen. Vai onko?  Joka päivä äiti kattaa ruokailuvälineet myös papalle.  Vaikka toisaalta ehkä kuitenkin kuoleman ymmärtää. Käytiin kihlatun kanssa tänään kirkossa ja kerroin siitä sitten äidille. Äiti sanoi että tekivät siellä kiitoksen papalle. Eli on kuitenkin ehkä hivenen tässä ajassa.  Syönti on edelleen aivan onnetonta ja tällä hetkellä taitaa olla mansikkarahka ainoa joka maistuu. Lounas jää melkein kokonaan syömättä, aamupalaa syö ihan vähän kun kotipalvelu sen laittaa valmiiksi nenän eteen. Jotenkin omantoiminnan ohjaus on kadonnut täysin.  Eilen kävin laittamassa hänelle hautajaisvaatteet päälle ja lähdin itse kotiin pukeutumaan.  Menin sitten suoraan siunauskappeliin ja kihlattu lähti hakemaan mummoa. Mummo oli jo sillä välin laittanut oven lukkoon ja ruvennut nukkumaan. Onneksi vaatteet päälle, jos olisi riisuuntunut niin eivät olisi klo 14 ennättäneet.

 

Tänään vein perheeni ulos syömään ja ylpeänä katsoin pitkässä pöydässä istuvaa perhettäni. En olisi koskaan voinut kuvitella että minä saan kokea äitiyden ihmeen. Vaikka en biologisesti ole lapsia saanut niin äiti olen saanut kuitenkin olla.  Esikoinen jo aikuinen, komea mies. Miten komealta hän eilen näyttikään mustassa puvussaan.  Tyttö on kaunis vaikka mustan etutukan takaa ei juuri muuta näy kuin lävistykset naamassa. Mutta se on hänen tyyliään. Hra 13v: n naama on aina nurin kun joutuu pois tietokoneen äärestä ja koko ajan hän kyseli joko lähdetään kotiin. Nti Tättähäärä esitteli eilen ja tänään ylpeänä pitsisiä juhlakenkiään. Hän on aito ja ihana lapsi. Kihlattuni, pitkä ja komea mies. Uskon että tämän päiväistä ruokailuakin isäni katseli ja yhtä ylpeä hänkin tuosta joukosta on. Siitä olen ihan varma!