Hallitus laatii säästöohjelmia ja kyllähän ne kaikkia meitä koskevat. Jokin aika sitten luin paikallislehdestä miten säästöt vaikuttavat opetukseen ja meidän koulun rehtori sanoi että säästöt kohdistuu nyt erityisoppilaisiin. Ja niin näyttää kohdistuvan. Me asutaan pienessä kunnassa jossa haja-asutusalueen koulut on lakkautettu jo aikoja sitten ja kunnassa on vain yksi koulukeskus jossa opetusta eskarista ysiluokkaan. Lukio loppui muutama vuosi sitten. Rehtorimme on innokas integraation kannattaja ja pienryhmät ovat poistuneet koulustamme jo aikoja sitten. Kaikki erityisoppilaat on sijoitettu yleisopetukseen mutta on luvattu että he saavat kaiken mahdollisen avun ja tuen koulunkäyntiin. Aina voi kaikkea luvata ja toki koulu paljon tekeekin sen eteen että löydettäisiin keinot jolla oppilas oppisi. Minun 13 vuotiaalle on laadittu vuosittain henkilökohtainen opetussuunnitelma jonka mukaan opetus yritetään järjestää. Kaikki lukuaineet on mukautettu tai ainakin yritetty mukauttaa. Matikka täysin erityisopettajan opetuksessa, englannissa ja äidinkielessä osa opetuksesta erityisopettajan kanssa. Koko kouluajan on ollut lääkärinlausunto siitä että poika tarvitsee tämän lisäksi henkilökohtaisen koulunkäynnin ohjaajan. Alkuopetuksessa ohjaaja oli mutta hän oli samalla koko luokan ohjaaja. Viime vuosina ei enää ole ollut henk.kohtaista ohjaajaa vaan koko luokalla yhteinen. Ja harvoin ohjaaja on luokassa ollut koska heitä on vähän ja tarve suuri.
Kuten rehtori lehtijutussa kirjoitti; koulu panostaa alkuopetukseen. Ja sen kyllä huomaa, yläkoulun puolelle ei riitä enää yhtään koulunkäynnin ohjaaja. En ymmärrä miten minun poika koulusta tulee selviytymään. Eilen juttelin sairaalakoulun opettajan kanssa ja hän oli muutaman päivän perusteella sitä mieltä että täytyy hyvin tarkasti miettiä ensi syksyä ja yläkoulun aloitusta. Poika tulee tarvitsemaan tosi paljon tukea ja apua koulunkäyntiin ja aineita on pakko muuttaa niin että poika edes jollain tavalla pystyisi jotain oppimaan. Vanhanaikainen varmaan olen mutta olen aina ollut pienryhmien kannalla. Siellä lapsi/nuori saa olla sellainen kuin on ja pystyy varmasti paremmin ottamaan vastaan opetusta kuin isommassa. Ja varsinkin sellaisessa ryhmässä jossa hän on ainoa erilainen ja tulee sen takia kiusatuksi. Poika on ollut koko ajan yleisopetuksen ryhmässä ja hyvinhän se on sujunut kun kaikki ovat olleet pieniä. Nyt iskee murkkuikä ja muiden oppilaiden kehitys on ikätasoista ja hra 13v on vajaan 10 vuotiaan tasolla, luultavasti. Mutta turha tässä on kauheasti hermostua vaikka kieltämättä ärsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti