Voisi todella alkaa jos minulta kysyttäisiin. Viisi päivää koulua takana ja seiskaluokkaisen aamut vaikeutuvat koko ajan. Jo eilen illalla ilmoitti ettei mene enää huomenna kouluun vaan halua nukkua pitkäääääään. Aamulla olen yrittänyt nukkua niin pitkään että poika saa aamupalansa syötyä mutta tänään se ei enää onnistunut. Kihlattuni on kyllästynyt näihin aamuihin; nousee aikaisin, syö aamupalansa rauhassa ja palaa sitten makkariin katsomaan aamu-tv:tä. Tänä aamuna minun oli pakko nousta herättämään juniori klo 8.10 ja syödä sitten aamupalaa hänen kanssaan. Sinnittelin ja sinnittelin etten hermostuisi mutta en taaskaan onnistunut. Poika tekee kaikkensa että saa minut hermostumaan. Tänään liikuntaa ja kamala riita saatiin aikaiseksi lenkkareista. Ne on kuulemma pienet ja puristavat. Kummasti eivät puristaneet viime torstain liikuntatunnilla. Ihan nätisti huomautin että näistä asioista pitää sanoa aikaisemmin jotta ennätetään käydä kaupassa ostamassa sopivan kokoiset. Mutta eihän mistään voi sanoa ja tunnustan etten minä lasten kenkiä tarkista joka päivä että mahtuuko. Ja kun kyseessä on melkein 14 vuotias niin kuvittelen että hän osaa kyllä itse sanoa että mahtuuko vai ei. Viime viikolla käskin sovittaa kengät ennen koulun alkua ja kysyin vielä että ovatko sopivat. Vastaus oli että ovat. Liekö viikossa jalka kasvanut niin että nyt kengät ovatkin pienet.
Aamulla oli myös valitus pitkistä koulupäivistä. Muilla seiskaluokkalaisilla on joka päivä koulua klo 9-15 mutta kun pojalla on oma lukujärjestys niin vain kahtena päivänä on kolmen päiviä. Kolmena päivänä koulu loppuu klo 14 joten ei ole pitkiä päiviä. Lukiolainen lähtee melkein joka aamu kotoa klo 7 ja tulee kotiin klo 17. Koulupäivät ovat lyhyitä mutta kun koulu alkaa klo 8.00 ja monesti päättyy klo 16.00. Väliin jää monen tunnin vapaita, tänäänkin koulua vain 9-10 ja 14-16. Pakko mennä aamuautolla koska seuraava auto lähtee täältä vasta yhdeksän jälkeen. Tyttö ei pitkistä päivistä valita mutta sanoo kyllä että koulunkäynti on vähän raskasta.
Elämä seiskaluokkalaisen kanssa on enemmän kuin raskasta. Tiedän että minun pitäisi jaksaa olla kärsivällinen, puhua kauniisti ja kannustaa paljon enemmän. Mutta kun minä en jaksa. Poika huutaa minulle ja Tättähäärälle koko ajan. Kiusaa Tättähäärää ja sitten tyttö itkee ja huutaa takaisin. Meidän elämä tuntuu olevan yhtä huutamista. Kihlattuni pakenee kaikkea ja viettää suurimman osan vapaa-ajastaan lukitun oven takana pelaamassa sotapelejään. Tai lähtee veneellä kalalle. Minä yritän ammentaa voimia päivistä kun koululaiset ovat koulussa ja me Tättähäärän kanssa kahdestaan kotona. Tosin mummo vie päivistä osan ja eilen vietettiin päivä Tättähäärän biovanhempien tapaamisessa. Kauhulla odotan taas iltapäivää ja pojan kotiin tuloa.
Oma mielipiteeni (näin päiväkotitätinä) on se, että vaikka lapselle voi tarjota paljon kotona ja erilaisissa kerhoissa, se ei ole sama kun päiväkodin arki. Päiväkodissa lapsi oppii sellaisia arjen tärkeitä taitoja, jotka on tulevaa koulumaailmaa ja elämää varten tärkeitä. Hän oppii toimimaan ryhmässä, olemaan yksilö ryhmässä, tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään, oppii jonottamaan, odottamaan vuoroaan, olemaan esimerkki kaikkien päivän ohjelman lisäksi. Askartelut, laulut, lorut ja muut kivat jutut ovat vain plussaa, kun hän saa elämäänsä uusia tärkeitä aikusia. Päiväkodissa lapsi luo ihmissuhteita ihan eri tavoin, kuin kotona tai viikottaisissa kerhoissa. Hän kokee pettymyksiä ja onnistumisia ja mikä tärkeintä, hän on jatkuvasti vertaistensa kanssa. Henkilökunta huomaa jo varhaisessa vaiheessa lapsesta vaikka mitä, niin hyviä kun kehitettäviäkin puolia tai jos kehityksessä on jotain mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Ja vielä tosi tärkeä asia, SINÄ saisit päivässä pari tuntia ihan omaa aikaa. Vaikkakin kotiaskareisiin, mutta jos siinä saisit yhdessä hetkessä käytyä hermoilematta mummolassa tai juotua kahvit ihan kaikessa rauhassa, niin näkisin sen pelkästään positiivisena asiana <3
VastaaPoistaKiitos viestistäsi! Kirjoitit juuri niistä asioista joita olen päässäni pyöritellyt. Näistä puhuin myös päiväkodin johtajalle. Hänen mielestään Kikkaran kohdalla päiväkoti olisi ajankohtainen sen jälkeen kun tyttö on täyttänyt 5 vuotta. Silloin hyötyisi eniten ryhmässä olemisesta. Esikoisen olen hoitanut kotona, seuraavat kaksi ovat olleet päiväkodissa 3 vuotiaasta lähtien. Heillä se oli kuntoutuksellista päivähoitoa ja todella hyväksi lapsille. Päiväkoti on mielestäni paikka jossa ollaan "aina" eli 5 päivää viikossa ja koko päivän. Jos käyt pari päivää ja muutaman tunnin niin siinä ajassa ei ehdi syntyä kaverisuhteita yms. Joten ihan nyt en ole valmis tyttöä päiväkotiin viemään kuin tarvittaessa. Haluan antaa rauhallisia aamuja, laiskoja päiviä, hiljaisuutta jne jne. Nykypäivän päiväkodit (ainakin meillä) ovat tosi levottomia paikkoja joissa rauhallisestakin lapsesta tulee levoton.
PoistaHyvä että otit asian puheeksi päiväkodin johtajan kanssa. Siitä ehkä selkiintyi itsellekin se, että ihan aiheellisia asioita olet päässäsi pyöritellyt ja nythän tässä on aikaa olla vielä kotona ihan rauhassa ja sitten aloittaa päiväkotiura, kun neiti on täyttänyt viisi. Sellainen win-win -tilanne, Kikkara saa olla vielä kotona ja sinä sait vastauksia kysymyksiisi :)
Poista