.Viime sunnuntaina katsoin kalenteria ja ihmettelin tyhjää kalenteria. Maanantain perhekahvilaa ei ollut, tiistain kerho ja keskiviikon satubaletti oli normaalisti mutta muuten ei mitään merkintöjä. Ajattelin että viikko on yhtä perjantain odottamista ja laiskaa oloa. Mutta kuinkas kävikään...
Sunnuntai-iltana tuli viesti tytön äidiltä ja hän kyseli että josko mummo ja ukki ottaisi pojat joskus yökylään. Laitoin viestiä että huomenna voin hakea jos käy ja kävihän se. Niinpä maanantaina ajeltiin Tättähäärän kanssa hakemaan 3 vuotiaita veljeksiä meille kylään. Viimeksi olimme pojat nähneet 1,5 vuotta sitten ja olihan pojat kasvaneet. Yhteyttä pidettiin harvakseltaan ja kun välimatkaa oli tuona aikana satoja kilometrejä niin emme tavanneet. Nyt asuvat lähempänä ja tapaamisetkin onnistuu helpommin. Ihmeen reippaasti pojat kyytiin lähtivät. Sama reippaus jatkui mummolassakin ja välillä sitä reippautta meinasi olla vähän liikaakin. Mutta hienosti yön yli selvittiin ja jopa yön nukkuivat tosi hyvin. Lupasin että pääsevät yökylään toistekin. Toivon kyllä että pojille löytyy kiva tukiperhe jossa saavat vierailla säännöllisesti. Me emme tällä hetkellä pysty lupaamaan säännöllisiä kyläilyjä ja toisaalta haluan säilyttää kotimme pojille mummolana ilman mitään viranomaiskytkentöjä.
Maanantai ja tiistai meni poikien kanssa ja on sitä hommaa riittänyt loppuviikkoonkin. Lukiolaisella on nyt vähän lyhyitä päiviä ja linja-autojen vuorot ei sovi oikein koulupäiviin niin olen tyttöä kuskannut. Joten siinäkin menee aikaa. Tällä viikolla oli myös lakananvaihto- ja siivouspäivä joten laiskaan oloon ei ole kauheasti aikaa jäänyt.
Tänään on sitten päivä jota olen odottanut pitkään. Lähdetään puolison kanssa yhden yön lomaselle Hulluuden Highwaylle. Tammikuussa varasin liput ja hotellihuoneen ja siitä lähtien odottanut tätä päivää. Viime viikolla sairastuin flunssaan ja lääkitsin itseni niin hyvin että flunssa on nyt muisto vain. Mutta puolison flunssa ei ole muisto vaan oikea MIESFLUNSSA. Saas nähdä jaksaako lähteä vai jääkö kotiin voivottelemaan. Ja jos lähtee niin reissusta ei tule ollenkaan sellainen kuin suunnittelin. Mutta jospa sentään syömässä käytäisiin ja Haloo Helsingin keikka jaksettaisiin kuunnella. Esikoinen ja miniä tulevat lapsenvahdiksi joten turvallisin mielin voimme vapaalle lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti