maanantai 18. joulukuuta 2017
Joulukalenteri, luukku 18
Eivät jouluvalmistelut tänäänkään edenneet yhtään. Aamulla ei kumpikaan koululainen kouluun lähtenyt eikä toinen aikuinen kyennyt töihin. Nyt tuntuu kuin keuhkotautiparantolassa olisi, sen verran voimakasta köhimistä huoneesta jos toisestakin kuuluu. Kuumetta on kaikilla sairastavilla vähintään 38, lukiolaisella hetki sitten 40 astetta. Pahoin pelkään että influenssa on meille rantautunut tai sitten keuhkputkentulehdus. Lukiolainen ja kasiluokkalainen olivat kipeänä joulukuun alussa, kova kuume ja yskä oli silloinkin. Lukiolainen sai lääkekuurin poskiontelotulehdukseen ja se vähän helpotti tilannetta. Kun kuuri loppui, alkoi yskä ja nyt viikonloppuna nousi kuume. Samaan aikaan sairastui kasiluokkalainenkin.
Mummon vein tänään lomalle. Vielä aamulla oli sitä mieltä ettei lähde ja yritti vielä selittää ettei ole yöpukua niin ei voi lähteä. Sanoin että uusi yöpuku on ostettu joten voit lähteä. Iltapäivällä pakattiin tavarat ja kävin mummon viemässä. Pahalta tuntui jättää itkevä äiti sinne, tuntui kuin olisin lapseni hyljännyt. Odotin että äiti olisi vastaanotettu lämpimästi ja toivotettu tervetulleeksi mutta ei toivotettu. Meille osoitettiin huone ja siinä kaikki. Kukaan ei tullut huoneeseen sisälle, itse etsin tyhjän kaapin johon vaatteet purin. Sitten menin kansliaan lääkedosetit viemään ja siellä äiti oli yksinään huoneessa. Huonekaverikin hänellä on mutta huonekaveri lähti siitä kahville. Äidille ei edes kahvia tarjottu. En jaksa uskoa että kaikki on niin tarkasti mitoitettu etteikö sieltä yhtä kahvikupillista olisi irronnut. Tai edes lämmintä sanaa ja hymyä. Huone on näiden lomalaisten käytössä mutta luulisi että siitäkin olisi tehty jollain tapaa viihtyisä. Tiedän että palvelutaloon on lahjoitettu sähkökynttelikköjä mutta ei huoneessa sellaista ollut. Mielestäni lahjoitukset kuuluisi yleisiin tiloihin ja näiden käypäläisten huoneisiin. Ne jotka palvelutalossa vakituisesti asuvat, voivat tuoda omat kyntteliköt ym. huoneeseensa. Huomenna en vielä mene käymään ettei äiti mukaan lähde. Ketään ei voi siellä väkisin pitää ja pitäähän äiti hakea jos ei kerta kaikkiaan siellä rupea viihtymään. Huonekaveri oli kyllä vanha tuttu, tosin kumpikaan ei tuntenut toisiaan mutta äkkiähän mummot tutustuvat jos haluavat. Minulla on kyllä kädet ristissä että äiti siellä tämän kaksi viikkoa viihtyisi. Toivon myös etten itse sairastuisi ja saisi Tättähääräkin terveenä pysyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti