Täysi viikko

Tämän viikon päivät ovat täynnä ohjelmaa. Pyykkivuori pukuhuoneessa kasvaa ja villakoirat  meinaavat vallata huushollin kun tämä mamma ei oikein ennätä kotitöihin keskittyä.  Hra 13v:n osastojakso teettää tosi paljon ylimääräistä "työtä", eli autossa istumista.  Maanantaina viedään ja perjantaina haetaan, molempina päivinä menee pelkästään neljä tuntia matkoihin. Eikä poikaa voi osastolle vain jättää tai pikaisesti hakea vaan aina vaihdetaan kuulumiset. Kalliiksikin tämä tulee sillä keskussairaalan parkkihallissa on pysäköinti aika hintavaa.  Eilen käytiin vielä nti Tättähäärän kanssa shoppailemassa joten ostokset maksoi ja pitihän kaupungillakin pysäköidä. Tavattiin esikoinen ruokailun merkeissä ja pitäähän äidin pojalleen ruoka tarjota. Poika oli vastapalvelukseksi hetken aikaa lapsenvahtina jotta pääsin yksin viemään poikaa osastolle ja sain rauhassa keskittyä perhepalaveriin.

Poika on ollut nyt osastolla kaksi viikkoa ja jo näiden viikkojen aikana on tullut hyvin vahvasti esille se että poika olisi todella kehitysvammainen. Omatoimisuus on täysin nolla ja ei todellakaan keksi itse mitään tekemistä. Mielikuvitusta ei ole ollenkaan ja tarvitsee aikuista ihan kaikkeen. Kotona ei aikuista aina ole paikalla ja joutuu kyllä omatoimisesti asioita tekemään. Ja vaadinkin tekemään jotain. Ehkä liikaa, täytyy myöntää. Perjantaina menen pojan kanssa MIM-kuvaukseen jossa lasiseinän takaa kuvataan meidän vuorovaikutusta. Annetaan jotain tehtäviä ja ne pitäisi yhdessä tehdä. Olen ihan varma että pyyhkeitä tulee roppakaupalla, tuskin mitään hyvää sanottavaa siitä tilanteesta löytyy. Mutta pääasia että minäkin saan vähän ohjeita miten pitäisi toimia.

Tänään oli Tättähäärän 4v neuvola ja siellä menikin 1,5 tuntia. Hienosti tyttö tehtävät teki, antoi rokottaa ja mitata verenpaineen. Näkö ja kuulo oli hyvä. Pituutta neidillä 111,5 cm ja painoa 18 kg. Ihan mukavan kokoinen 4v.  Neuvolan jälkeen haettiin tyttö naapurikaupungista koulusta ja iltapäivällä tuli tytön fysioterapeutti. Ei siinä viitsinyt ruveta paljon imuria heiluttelemaan kun toiset jumppasivat olohuoneessa.  Muuten tänään olisi ollutkin hyvä siivousilma kun vettä satoi ja lämmintä oli vaivaiset 10 astetta. Monta päivää olikin aurinkoista ja lämmintä. Sai kaivella kaapista jo hihattomat puserot ja shorsit esille.

Huomenna ajellaan Tättähäärän kanssa tekemään hänelle uutta asiakaspalvelusuunnitelmaa. Se tehdään 6 kuukauden välein ja jos tarvetta ilmenee niin useammankin. Sovitaan tapaamiset ja muut tärkeät asiat yhdessä sos.työntekijän ja bioäidin kanssa. Toivottavasti äiti tulee nyt paikalle.  Sen verran kaukana tuokin tapahtuu että autossa istuu jälleen useampi tunti.  Mummolassa pitäisi ennättää laittaa lääkedosetit ja tarkistaa jääkaappi. Siellä olisi siivottavaakin mutta aina on sen verran pikaisia käynnit etten ennätä harjaan ja rikkalapioon tarttua. Riittää kun tarkista jääkaapin ja mummon kunnon.

Torstaina ajellaan Tättähäärän kanssa kaupunkiin jossa keskussairaala on. Minulla on torstai-iltana koulutusta ja neiti pääsee esikoisen ja miniän hoitoon illaksi.  Sen verran armahdin itseäni autolla ajamisesta iltamyöhällä että jäädään hotelliin yöksi. Hyvä niin sillä se kuvaus alkaa keskussairaalassa jo 11.30. Tättähäärä odottaa jo innoissaan meidän "lomaa" hotellissa.  Onhan se pientä piristystä arjen keskellä.