Hiljaiseloa

Tammikuussa olemme saaneet nauttia kauniista pakkaspäivistä. Pakkasmittari on ollut lähempänä -30 astetta ja onpa ollut mukava viettää kotipäiviä leivinuunia lämmittäen. Päivät ovat kiireettömiä ja monesti tuntuu että olen aivan tarpeeton. Tuntuu niin hölmöltä että meitä on täällä kotona kaksi ihmistä joilla olisi aikaa ja halua hoitaa lapsia. Mutta puhelin pysyy hiljaa. Itse olen ottanut yhteyttä eri kuntiin ja soitin jo Savon puolellekin mutta ollaan liian kaukana. Lyhytaikaisessa sijoituksessa lapsen hoitopaikka ja koulu pitää pysyä entisenä. Tämän ymmärrän kyllä mutta me olemme valmiita ottamaan myös alle kouluikäisiä. Mutta aina on toki parempi että lapsi sijoitetaan mahdollisimman lähelle biovanhempia, ainakin kriisitilanteissa ja siksi ajaksi kun asiaa selvitellään.

Tukilapsia olisi kyllä tulossa mutta jostain syystä en ole nyt valmis tukilapsia ottamaan. Haluan että meillä ei käy ovi kovin tiuhaan eikä lapset jatkuvasti vaihdu. Haluan rauhoittaa viikonloput omalle perheelle enkä halua että joka viikonloppu täällä on eri lapset. . Arkena voisin jonkun tukarin ottaakin mutta heitä ei ole tulossa. Uusi tukilapsi ei ole meillä vielä yötä ollut mutta yökylästä on paljon juteltu. Vanhempien on vaikea antaa lasta yöksi ja nyt mennään täysin heidän ehdoillaan. Me on käyty kylässä lapsen kotona ja vähän harjoiteltu lapsen ruokkimista peg-napin kautta. Ensi kuussa mennään harjoittelemaan lisää kun kotiin saapuu asiantuntija vanhempiakin opastamaan pumpun käytössä.

Pakkasten takia en ole mummoakaan käynyt katsomassa kahteen viikkoon. Luotan siihen että hänellä on ihan hyvä olla. Viime päivinä vanhusten hoito on ollut uutisissa ja uutiset eivät kovin hyviä ole olleet. Tuntuu niin surulliselta ajatella että vanhuksia hoidetaan niin että saadaan mahdollisimman paljon voittoa. Minun mielestäni mikään hoito ei saisi olla bisnestä ja pelkkää voiton tavoittelua. Hommaa pitäisi tehdä aina sydämellä ja niin että hoidettavalla on hyvä olla. Siitä johtuneekin se että olen tavallinen perhehoitaja enkä ammatillinen perhehoitaja. Minulle riittää että tulen toimeen ja lapsille on tarjolla leipää ja lämmintä.  Paljon joutuu asioita nyt miettimään kun kotona on enää kaksi lasta. Onneksi olen aina ollut aika säästäväinen enkä juuri rahaa turhuuteen laita.  Tällä elämäntyylillä tulee toimeen vähemmälläkin rahalla.

Ruokaa en biojätteeseen laita ja tässä kuvat meidän päivällisestä. Ylemmällä lautasella riisiä ja vähän kanaa jotka jäi sunnuntain lounaalta. Lisäksi perjantain päivälliseltä sekavihannekset ja jääkaapista löytyneet viimeiset herkkusienet. Pitsat tein tortillapohjista jotka jäi lauantain päivälliseltä. Täytteenä jauhelihaa jota oli tarjolla tortillojen kanssa. Pitsoissa lisäksi jääkaapissa ollutta metwurstia, kinkkusiivuja sekä pakastimesta katkarapuja. Lisäksi tomaattia ja juustoraastetta. Näin sain kaikki tähteet hävitettyä ja me syötiin hyvää ruokaa. Kauppalaskua olenkin saanut nyt vähän pienennettyä kun mietin hyvin tarkasti etukäteen mitä meillä milloinkin syödään.

Vuoden alussa päätin että en osta mitään turhaa ja toistaiseksi päätös on pitänyt. Tammikuussa en ole ostanut mitään turhaa. Ruokaa, vessapaperia ja pesuaineita olen ostanut sekä lapsille tarvittavat ulkovaatteet. Hyvin on elämä sujunut ilman turhia ostoksiakin.  Viikonloppuja reissuja on tehty ja niiden aikana käyty ulkona syömässä joten sillä tavalla olemme itseämme hemmotelleet. Keilaamassa käytiin yhtenä viikonloppuna ja siihen meni toki rahaa. Viime viikonloppuna oli tukarit meillä ja kävimme porukalla katsomassa Jokeri Pokeri Pox -taikashowta. Nämä on toki "turhuutta" mutta pitää elämässä myös iloja olla.