Sopimuksia ja suunnitelmia

Perhehoitajan tehtäviin kuuluu myös asiakaspalvelun suunnitelma tekoa yhdessä biovanhempien ja sos.työntekijöiden kanssa. Näiden 22 sijaisvanhemmuusvuoden aikana on tullut istuttua monenlaisissa palavereissa kun on yritetty porukalla miettiä mikä on juuri tämän lapsen kannalta paras ja miten edetään esim. seuraava vuosi tai puolivuotta. Suurimmaksi osaksi palaverit ovat sujuneet hyvin, yksimielisyyteen on päästy ja jos ei me vanhemmat ole päästy yksimielisyyteen niin sos.työntekijä on sitten sanonut ratkaisevan sanansa. On ollut palavereita joissa ei ole tehty mitään suunnitelmaa kun mielipiteet on niin kaukana toisistaan eikä edes sos.työntekijä ole osannut sanoa mitä tehdään. On ollut palaveri jossa tilaisuuteen osallistunut 11v lopulta sanoi että nyt lähdetään kotiin kun ei tästä mitään näytä tulevan. Ja tuo oli tasan tarkkaan viimeinen asiakaspalvelusuunnitelman päivitys hänen kohdaltaan niin että paikalla olisi ollut kaikki osapuolet. Tuon jälkeen suunnitelma tehtiin niin että sos.työntekijä tuli meille, jutteli lapsen kanssa kahdestaan ja sitten juteltiin porukalla. Sen jälkeen oli biovanhemman vuoro tavata sos.työntekijä joko toimistolla tai biovanhemman kotona. Yleensä vanhempi ei halunnut sossua tavata joten päädyttiin jatkamaan sijoitusta lapsen toiveiden mukaan. Näin jatkui lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

Kaiken kaikkiaan palaverit ovat sujuneet hyvin ja nyt onkin ollut yllätys se ettei biovanhemmat ilmesty paikalle. Tämä on ollut minulle uutta ja ihmeellistä. Kaikissa puheissa lapsi tuntuu niin tärkeältä ja rakkaalta ja siksi ihmettelen että miksi ei silloin tulla paikalle kun lapsen asioista jutellaan yhdessä. Ei vastata sossun soittoihin eikä minun lähettämiin viesteihin. Sitten ihmetellään että miksi ihmeessä tapaamisia on harvettu eikä heille ole mitään kerrottu. Jos olisivat olleet paikalla niin olisi kerrottu tai jos vastaisivat puhelimeen niin saisivat tietoa lapsen asioista. Myös osoitetiedot puuttuvat sossun tiedostoista ja yleensä minullakin on vanhentunutta tietoa. Jostain kumman syystä osoitteet vaihtuvat tiuhaan ja tahtiin ja ei minullekaan jokaista osoitetta muisteta ilmoittaa. Jokainen tavallaan mutta ihmettelen suuresti että miksi rakas lapsi unohtuu juuri niillä tärkeillä hetkillä kun itsekin pystyisi edes jollain tavalla asioista päättämään ja ainakin kertomaan mitä mieltä on asioista ja miten haluaisi lapsen asioissa edetä.

Tänään tehtiin ensimmäisen kerran palvelusuunnitelma äidille. Äiti, äidin omahoitaja (aivan ihana) ja minä paperin laadimme. Ihan perusasioita siinä kysyttiin ja helppo niihin oli vastata. Samalla kun tehtiin palvelusuunnitelma kysyttiin äidiltä hoitotahdosta. Äiti ilmoitti selkeästi että jos sydän pysähtyy niin hän haluaa että hänet elvytetään. Eli se oli sillä selvä ja hoitotahtoa ei tehty.

Äiti ei hoitotahtoa tehnyt mutta minä päätin sen tehdä. Olen viime aikoina ajatellut näitä asioita ja yritän omalta osaltani hoitaa kaiken kuntoon ennen kuin on liian myöhäistä. Edunvalvontavaltuutus pitäisi tehdä mutta en oikein tiedä ketä siihen kysyisin ja haluaako edes kukaan minun asioita hoitaa siinä vaiheessa kun en itse enää niitä kykene hoitamaan. Esikoinen tuntuu tällä hetkellä vahvimmalta vaihtoehdolta mutta hän voi toki "kunniasta" kieltäytyä. Testamentin olen tehnyt vuosia sitten mutta siihen pitäisi tehdä nyt pieniä muutoksia. Samalla reissulla pankkiin voisi hoitaa tuon edunvalvontavaltuutuksen kuntoon. Sen jälkeen voisi ruveta sitä kuolinsiivousta tekemään. Mitäpä tässä muutakaan kun töitä ei ole ilmaantunut.