Aamulla oli mittarissa -22 astetta ja mikäs sen mukavampaa hommaa pakkaspäivänä kuin papereiden selvittely. Joka vuosi lupaan pyhästi laittaa paperit suoraan paikoilleen mutta kuinkas käykään. Päätös unohtuu heti ja paperipinon makkarin tietokonepöydällä kasvaa vuoden aikana kasvamistaan. En ymmärrä miksi papereiden mapittaminen ja järjestely on niin vaikeaa? Olen valmistunut merkonomiksi sihteerilinjalta joten luulisi papereiden käsittelyn olevan arkipäivää. Lisäksi tein toimistotöitä kunnassa 20 vuotta ja papereiden mapittaminen ym. tuli enemmän kuin tutuksi. Kun 17 vuotta sitten jäin kotiin lapsia hoitamaan tietokoneet olivat vasta tulleet työpaikoille ja niiden käyttöä opeteltiin. Nyt jos toimistohommiin menisin niin en osaisi tehdä yhtään mitään.
Päivän aikana sain paperit mapitettua ja Hello Kitty -kansiossa on paperit joita tarvitsen vuoden mittaan useamman kerran. Siihen kerään myös siivouslaskut mummolan siivouksesta ja lasten tilien tiliotteet. Sekä seiskaluokkalaisen kuitit lääkkeistä ja kaikesta muusta johon olen pojan rahoja käyttänyt. Siitä ne on sitten helppo kerätä maistraatin vuositilitykseen joka on tehtävä maaliskuun loppuun mennessä. Mapeissa on epikriisit, asikaspalvelusuunnitelmat, maksusitoumukset ym. Yllättävän paljon paperia kertyy kun perheessä on asunut yhtä aikaa neljä sijoitettua lasta ja kaksi tukilasta. Nyt esikoisen mapin voisi tyhjentää tai antaa pojalle ja hän voisi tutustua elämäänsä sitä kautta. Tänä vuonna papereita lisäsi isän kuolema ja siihen liittyvä "paperisota". Mutta nyt on homma tehty ja hyvillä mielin voin vuotta jatkaa.
Minä olen kuule miettinyt ihan samaa. En ehkä papereiden kanssa, mutta kaiken muun liikuteltavan tavaran kanssa, jota on pöydät ja lattiat puolillaan. Helposti se tavara kulkeutuu sinnepäin, missä sitä tarvitaan, mutta kovan työn takana on sen palauttaminen paikoilleen. Olenkin yrittänyt itse elää "tuo tullessasi ja vie mennessäsi"-moton mukaisesti, mutta joskus se laiskuus vaan voittaa ja kasat kasvavat :)
VastaaPoistaMinä muistan lapsuudesta tuon "tuo tullessasi, vie mennessäsi" ja sitä olen yrittänyt noudattaa. Ja omasta mielestäni ihan hyvin, vain nämä paperit kerääntyy kasaksi pöydän nurkalle. Toinen kasa on valokuvat ja valokuva-albumeihin menossa olevat liput, kortit, lehtileikkeet ym. Se kasa on aivan valtava sillä olen valokuvien laitossa vuodessa 2010.
PoistaOmpas sulla kauniit Marimekon mapit. Työpaikkaviihtyvyyttä, tiedän. Pitäis laittaa mapitkin sellaiseksi ettei malttais pitää sormiaan niistä erossa. Tuliskohan sitten paprut ojennukseen?
VastaaPoistaTyöpaikkaviihtyvyys ennen kaikkea ja mapit valittu sen mukaan. Mapit on kieltämättä ihan mukavan näköiset; tytöille punaiset ja pojille vihreät. Mutta kyllä minä olen malttanut pitää sormet erossa mapeista oikein helposti. Tuo Hello Kitty -kansio on vähän houkuttelevampi ja sinne saattaa joku paperi sujahtaa kesken vuodenkin.
PoistaKiva kun tuot esiin tuotakin puolta "työstäsi", siitä ei usein niin puhuta mutta aika paljon sitä paperityötäkin saa tehdä kun yrittää hakea lapsille kaiken sen avun mikä on mahdollista saada. Ja toisaalta liput ja laput on säästettävä ja kirjattava jos aikoo saada kilometrikorvauksia tms.itselleen.
VastaaPoistaToisinaan on kyllä ihan rentouttavaakin kaivaa mapit ja paperit ja järjestellä.
Kuulostaa kivalta että olet säästänyt hyvin lasten paperit ja ikänsä mukaisesti saavat niihin (osaan) tutustua. Meilläkin vanhin sijoitettu tulee tänävuonna täysi-ikäiseksi jolloin viimeistään on tärkeää käydä yhdessä läpi hänen tietojaan ja papereitaan. Mietin kyllä sitäkin että pitääkö jotain jättää itselleen, voiko myöhemmin tulla jostain kyselyjä?
Minun esikoinen tuli täysi-ikäiseksi kaksi vuotta sitten. Jälkihuolto loppui viime kesänä. Papereita ei varmaan tarvitse säästää itsellään sillä viralliset paperit löytyy sijoittajan arkistosta.
Poista