Hyviä uutisia

Tämä viikko on alkanut todella hyvin. Jo pitkään minulla on ollut eräällä tavalla hyvin levollinen olo ja olen ajatellut että kyllä kaikki vielä sujuu hyvin.  Tänään on ollut sellainen päivä joka on tuonut tullessaan hyviä uutisia.

Äidin kävin hakemassa lomalta ja äiti oli taas viihtynyt todella hyvin. Oli pahoillaan kun ei saa sinne jäädä. Hoitaja kertoi että nyt kannattaa hakea vakituista hoitopaikkaa koska jonoja ei juuri ole ja äidillä saattaisi olla hyvät mahdollisuudet vakituinen palvelutalopaikka saada. Joten tänään on istuttava koneen ääressä ja täytettävä hakemuslomake. Sitähän ei tiedä saako paikan vai ei mutta sen ainakin tiedän että mitään ei saa jos ei hae.  Aina kannattaa yrittää.

Aamulla sain soiton Tättähäärän sossulta ja nyt meillä on sovittuna päivä jolloin me aikuiset tapaamme tytön toisen vanhemman pitkästä, pitkästä aikaa. Olen vanhemman kanssa nyt muutaman puhelinkeskustelun käynyt ja pyysin häntä laittamaan alulle meidän tapaamisemme. Ja sen hän tekikin, jopa heti kun olin siitä hänelle sanonut. Tai ensin minä kirjoitin hänelle kirjeen jossa asiasta mainitsin. Sitten juteltiin puhelimessa ja nyt on päivä sovittuna jolloin me aikuiset kokoonnumme yhteisen pöydän ääreen ja mietimme tulevaa. Ja tulevaa nimenomaan niin että siinä tulevaisuudessa on osallisena myös pieni tyttö.

Paras puhelu tuli myös aamupäivällä. Tammikuisen kotikäynnin tehnyt sossu soitti ja kertoi että nyt on meistä kaikki selvitykset saatu ja kaikki on ollut ok joten saammeko laittaa teidät kriisiperhelistalle. En edes miettinyt kun sanoin että totta kai!  Nyt sitten listoilla ollaan ja voin toivoa että puhelin soisi. Sitähän ei tiedä soiko puhelin koskaan tässä asiassa vai ei mutta tuntuu ihan hyvältä että olemme listoille kelvanneet. Eilen juuri katselin varastosta pieniä vaatteita ja mietin että kyllä näillä alkuun päästään jos meille pieni ihminen ilmestyy.

Lukiolaisen kanssa mietimme tulevaa. Toukokuun alussa on menossa pääsykokeisiin ja toivon todella että sinne kouluun pääsee. Katseltiin jo varalta asuntojakin opiskelupaikkakunnalta vaikka tyttö oli alkuun sitä mieltä että sinne hän ei ainakaan muuta asumaan. Mutta onneksi mieli on muuttunut ja on valmis muuttamaan jos opiskelupaikka järjestyy. Toivon kyllä että pääsee sillä jo ysiluokan jälkeen tätä koulua ehdotin mutta tyttö ei silloin vielä ollut siihen kypsä. On sen verran kaukana kotoa ettei kotoa käsin kulkeminen olisi onnistunut joten siinä vaiheessa tuo naapurikaupungin lukio oli turvallinen vaihtoehto. Nyt on kolme vuotta kulunut, tyttö kasvanut ja rohkeus lisääntynyt. Nyt on minunkin helpompi päästää hänet muualle asumaan ja luottaa siihen että elämä kantaa.