Meillä särkyy hyvin harvoin astioita vaikka lapsia ja muutakin porukkaa talossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta tänään onnistuin särkemään ikivanhan Kerman Saven leipälautasen kun tiskikonetta tyhjensin. Kun lautanen tipahti kilahtaen tiskipöydälle niin tiesin että siitä seuraa onnen sirpaleita. Tähän nyt uskon ja luotan hyvin vahvasti.
Sirpaleiden seurauksena lähti sähköpostia Familariin. Lähetin perhetietolomakkeen ja valokuvan talosta sekä meistä "vanhoista variksista". Laitoin tuoreen, pääsiäisenä otetun kuvan jotta tasan tarkkaan olemme kuvassa juuri ne jotka oikeassa elämässäkin olemme. Äsken sain vastauspostin; Kiitos postista ja varsinkin aivan ihanista valokuvista. Lopussa oli että palataan asiaan. Eli nyt vain odottelen kotikäyntiä ja sen jälkeen jatkoa.
Tänään soitti lukiolaisen sossu ja sovittiin kotikäynti toukokuun alkuun. Samalla kyydillä tulee myös Tättähäärän sossu tapaamaan tyttöä. Tyttö on asunut meillä pian 5 vuotta ja yhtään kertaa ei yksikään sossu ole lasta tavannut. Tammikuussa asiakaspalvelusuunnitelman yhteydessä pyysin että tulisi käymään jotta "täti" näyttäytyisi tytölle ihan todellisena henkilönä eikä vaan tätinä joka päättää hänen asioistaan. Lukiolainen saa suunnitella tulevaisuuttaan yhdessä sossun kanssa sillä haaveissa on että tyttö pääsisi syksyllä opiskelemaan 150 km päähän. Edessä on asunnon etsiminen, sen kalustaminen ja paljon, paljon muuta. Näistä on hyvä jutella jo etukäteen sillä ei me yksin kaikesta päätetä vaikka tyttö jo täysi-ikäinen onkin. Onneksi on olemassa jälkihuolto 21 ikävuoteen saakka.
Ulkona sataa vettä, pihamaa on peilikirkkaalla jäällä mutta jotenkin minun sisällä on valoa ja luottamusta tulevaan. Hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti