Mummon kuulumisia en olekaan aikoihin kirjoittanut. En tiedä mistä johtuu mutta olen viime aikoina ollut tosi väsynyt äitini "hoitamiseen". Vaikka kotipalvelu tekee suurimman työn äitini hoidossa ja fyysisesti minun huolenpito äidistä on vähäistä niin jotenkin se on vaan rasittanut pääkoppaa aikalailla. Äiti oli lomalla palvelutalossa meidän syyslomaa edeltävän viikon ja tuttuun tapaansa huusi ja rähjäsi minulle kun hänen tavaroitaan pakkasin lomaa varten. Kun palvelutalon sisään mennään niin äiti on hyvin kohtelias ja hymyilevä vanhus. Minä saan kuulla saatanat ja perkeleet, on mitä huonoin tytär kun tällaista vanhalle ihmiselle teen. Välillä purskahtaa itkuun ja hetken päästä taas kiroilee. Tämä jos mikä on tällä hetkellä vaikea kestää. Monta kertaa olen taas mummolasta lähtenyt ja mennessäni huutanut että en tule enää ikinä takaisin ja pidä itse huolta itsestäsi. Välillä olen ihan oikeasti vihainen äidilleni ja syytän häntä olotilastaan. Jos olisi viitsinyt nähdä edes vähän vaivaa oman itsensä huolehtimiseen niin ei tuossa olisi. En tiedä pitääkö se paikkansa mutta minusta kyllä tuntuu että ihminen sairastuu kyllä kun ei ole kiinnostunut mistään, ei halua tehdä mitään. En tiedä mikä romahdutti äidin kokonaan 8 vuotta sitten. Tuntui että omatoimisuus, ajatusmaailma ja kaikki katosi hetkessä. Kauhean surullista! Seuraava lomajakso on ensi viikolla mutta nyt näyttää siltä että se lyhenee päivällä koska en ennätä häntä maanantaina lomalle viedä. Joka päivä toivon että olisi edes joku muu joka edes joskus äidistä huolehtisi. Kotipalvelu huolehtii mutta toivoisin että olisi edes yksi ihan oikea "ihminen" minun lisäksi joka kävisi äidin luona ja joskus veisi roskapussia, kävisi kaupassa ja vaikka vain istuisi kylässä rupatellen niitä näitä. Nuoriso on unohtanut mummon täysin ja enää en viitsi edes kysyä heiltä apua mummon asioiden hoitamiseen. Eläkööt rauhassa omaa elämäänsä ilman huolia ja murheita. Ehkä niitä heillä on omasta takaa vaikka elämä näyttää sujuvan hyvin.
Viime viikolla kotipalvelu ilmoitti että jatkossa on siirryttävä apteekin lääkejakelu. Jos minä haluan jatkaa lääkejakelun itse niin joudun myös itse lääkkeet antamaan. En todellakaan jaksa käydä neljä kertaa päivässä äidin luona lääkkeitä antamassa joten siirrytään lääkejakeluun. Apteekista kävin sopimuslomakkeen hakemassa ja keskustelemassa asiasta. Toivottavasti sotessa suostutaan siihen että jakeluun siirryttäisiin vuodenvaihteessa. Ennätin ostaa pari viikkoa sitten ison satsin kalliita lääkkeitä ja olisi suorastaan hulluutta jättää ne lääkkeet käyttämättä ja ostaa uudella reseptillä uudet. Toki automaattinen lääkejakelu helpottaa minun elämää. Ei tarvitse enää kahden viikon välein lääkedosetteja täytellä. Eihän se iso homma ole ollut. Kyllä tämä kaikki muu tuntuu paljon vaikeammalta. En haluaisi olla äiti omalle äidilleni. Mutta ei minulla taida olla vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti