Me olemme nyt aikuisten kesken uuden lapsen tuloa mietitty. Jos tulossa olisi pieni lapsi niin hän olisi ilman muuta ollut tervetullut eikä asiaa olisi sen enempää tarvinnut miettiä. Mutta kun tulossa on kouluikäinen niin asiaa pitää pohtia paljon tarkemmin. Omalla tavallaan tuleva lapsi olisi sopiva meidän porukkaan ikänsä ja sukupuolensa perusteella. Toisaalta ikä ja sukupuoli voi myös aiheuttaa aika paljon hankaluuksiakin. Näitä asioita ei voi tietää etukäteen mutta miettiessä asiaa on hyvä ottaa huomioon kaikki mahdollinen. Me ja varsinkin minä otan vielä huomioon jo meiltä pois muuttaneetkin. Haluan että kotimme on edelleen heidän kotinsa ja he voivat täällä vapaasti vierailla, jopa kissan kanssa. Allerginen olen mutta lyhyet kissavierailut eivät ainakaan vielä ole aiheuttaneet minulle oireita. Lääkekaapista löytyy kyllä allergia- ja astmalääkkeitä joten jatkossakin kissa on "mummolaan" tervetullut.
Kun nämä kaikki asiat on mietitty ja toki paljon muutakin on pohdittu niin me päädyimme siihen että emme ole valmiita lasta ottamaan. Vaikka olisi suuri halua toivottaa lapsi tervetulleeksi niin tuolla jossakin minun sisällä on myös se ei-sana ja kun se on olemassa niin silloin on parempi tehdä kielteinen päätös. Uuden lapsen tullessa ei saa olla kielteisiä ajatuksia vaan lapsi on pystyttävä aidosti toivottamaan tervetulleeksi. Häntä pitää odottaa innoissaan ja malttamattomana. Kun kuulee hänestä ensimmäisen kerran niin heti pitää ruveta suunnittelemaan hänelle tilaa ja omaa paikkaa. Näin ei nyt tämän lapsen kohdalla tapahtunut joten parempi on tehdä tämä päätös joka nyt tehtiin. Tiedän että lapselle löydetään juuri se koti johon hänet on tarkoitettu biokodista siirtymään. Tiedän että emme olleet ainoa paikka josta asiaa kysyttiin vaan sijaishuoltoyksikkö kartoitti useampaa paikkaa.
Me jatkamme edelleen odottelua ja toivomme että lyhytaikaisia lapsia piipahtaisi edes silloin tällöin. Pikkuhiljaa aloitellaan myös uuden tukilapsen käyntejä. Homma on käynnistynyt hyvin hitaasti sillä lapsen äidille tämä on uusi asia eikä hän halua pitää mitään kiirettä. Eikä meilläkään mikään kiire ole. Niin paljon uutta on edessä ja tuntuu hyvältä että edetään hitaasti ja rauhallisesti.
Tänään haetaan vanhat tukarit ja edessä onkin taas vauhdikas viikonloppu. Lapset on jo pitkään toivoneet pääsevänsä SuperParkkiin ja huomenna on tarkoitus ipanat sinne viedä. Eipähän meidän tarvitse ohjelmaa keksiä ja 8 vuotiaskin pysyy päivän erossa kännykästä kun touhuaa superissa. Ysiluokkalainen menee viikonlopuksi omaan tukiperheeseen joten meillä mennään viikonloppu täysin "pieneten" ehdoilla. Pienet eivät enää kauhean pieniä ole. Yhteistä aikaa on näiden tukareiden kanssa vietetty pian 6 vuotta ja kyllä heistä on osa perhettä tullut. Tytöt ovat ystäviä ja syyslomalla Tättähäärä olikin päivän tukitytön vieraana hänen kodissaan ja yökyläily sinne on suunnitelmissa. On ollut ihana kulkea lasten rinnalla ja luotan siihen että pysymme heidän rinnallaan aina. Tukisuhde katkeaa varmaan jossain vaiheessa mutta ystävyys ei häviä mihinkään. Toki teini-iässä nuorille tulee omia menoja ja säännölliset yökyläilyt jäävät mutta luotan siihen että tapaamme silloinkin aina silloin tällöin. Varsinkin siinä tapauksessa että tyttöjen ystävyys säilyy. He ovat eläneet yhdessä 1 vuotiaasta alkaen joten ovat melkein sisaria keskenään. Päivääkään en ole katunut että juuri näiden lasten tukiperheeksi ryhdyimme. Olemme saaneet heiltä todella paljon ja ehkä jotain olemme pystyneet heille myös antamaan. Ainakin aikaamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti