Naapurikaupunkiin suuntautuneella kauppareisulla silmiin sattui tällainen kirja ja pakkohan se oli kotiin ostaa. Omassa perheessäkin on monenlaisia diagnooseja ja niitä on lasten kanssa helppo käsitellä kirjan avulla. Toki niistä on aina puhuttu mutta jotenkin kirja tuo uusia mahdollisuuksia käsitellä asioita.
Tämän kirjan myötä tuli myös mieleen se ettei koskaan pitäisi sanoa että en ikinä tms. Aikoinaan sanoin että en ikinä tietylle kadulle omassa kotikunnassani muuta. Ja kuinkas kävikään; juuri sillä kadulla olen asunut viimeiset 23 vuotta. Kun astuin talon pihaan ensimmäisen kerran niin tuntui että ei tämä niin paha paikka olekaan ja kun astuin sisälle niin tiesin tulleeni kotiin.
Monta monituista kertaa olen sijoittajille ym. tahoille kirjoittanut meidän perheestä ja listannut paperille lapsitoiveitani. Aina olen kirjoittanut että emme ole valmiita ottamaan vaikeasti vammaista lasta. Olen aina ajatellut että en pysty enkä kykene vammaista lasta hoitamaan. Mutta tästä huolimatta olemme kuitenkin uuden edessä. Meitä pyydettiin tukiperheeksi vammaiselle lapselle ja vuorokauden miettimisen jälkeen vastasimme että tervetuloa lapsi. Tulossa on todella rankka pesti mutta eiköhän me kaksi pärjätä. Puoliso oli meistä se rohkeampi ja hän sanoi että jos kerran vanhemmat pystyy lasta hoitamaan 24/7 niin miksi me emme pystyisi yhtä viikonloppua tai päivää/tunteja silloin tällöin. Vahva luottamus kehitysvammapuolella täytyy meihin olla koska pyysivät meitä tähän hommaan. Tosin lienee rahakin ratkaissut näinä niukkoina aikoina sillä kyllähän me paljon edullisempi olemme kuin kehitysvammalaitos. Vanhemmat tuovat lapsensa mieluummin meille kuin kolkkoon laitokseen. Kyseessä on kuitenkin pieni lapsi jolle kodinomainen ympäristö on juuri sopiva. Ensi viikolla asiasta keskustellaan ja pikkuhiljaa yhteistyö käynnistyy. Vanhemmat ja me olemme tuttuja jo ennestään joten sen suhteen eteneminen on helppoa. Ainakin tähän asti olemme tulleet toimeen keskenämme ihan hyvin. Jännittää/pelottaa ja mitähän muuta. Monenlaiset tunteet mielessä pyörii mutta mitään ei saa jos ei uskalla yrittää.
Jännittäviä aikoja. Hienoa että joskus uskaltaa poistua "mukavuus alueelta" ja kokeilla ihan uutta. Meinasinkin jossain vaiheessa ehdottaa että ottaisitteko lisää tukilapsia kun perheistä tuntuu olevan pulaa. Teille sopisi vaikka sisarukset. (Vaikka siis ehkä teillä käykin vielä yhdet sisarukset, mutta onhan niitä viikonloppuja ja muita lomia). Oletko koskaan toiminut lomaperheenä? Jotain pientä olisi kiva olla sillä aikaa kun odottelee lyhytaikaista tai pitkäaikaista. Ainakin itsellä näin ja tietysti taloudellisestikin järkevää.
VastaaPoistaTukiperheistä on todella pula ja aika ajoin meitä tukiperheeksi kysytään. Mutta meille on riittänyt nämä yhdet sisarukset jotka ovat meillä käyneet pian kuusi vuotta. Viikonloppuja on kuukaudessa vähän ja haluan viettää niitä oman perheen kanssa. Viikolla voitaisiin tukareita ottaa mutta harva lapsi pystyy viikolla tulemaan ja vanhemmatkin haluaa vapaata viikonloppuna pitää.
PoistaNyt aloitellaan tutustumista tähän uuteen lapseen ja toivotaan että homma lähtee sujumaan. Täytyy kyllä tunnustaa että jännittää.