Ajatuksia joulusta

Minä olen viettänyt elämäni aikana 56 joulua. Ensimmäisistä jouluista ei juuri muistikuvaa ole sillä ihan ensimmäisenä jouluna olen ollut 4kk:n ikäinen. Hajanaisia muistikuvia lapsuuden jouluista on, tärkeimpänä ehkä se kun joulupukki lähti meiltä naapurin traktorilla. Kouluikäinen olin ja siihen asti uskonut vahvasti joulupukkiin mutta tuo näky sai minut epäilemään joulupukin olemassaoloa hyvin vahvasti. Seuraavana jouluna meille ei enää joulupukki tullutkaan, lahjat oli ilmestyneet kuusen alle sillä aikaa kun olimme saunassa.  Muutamana aattona ajelimme äidin siskon perheen vieraaksi ja joulupukki tuli sinne. Koskaan emme syöneet muualla kuin kotona joten minulla ei mitään kokemusta laajemman perheen yhteisistä ruokahetkistä. Aina olimme vain me kolme; äiti, isä ja minä. Sitten mukaan tuli ex-mieheni. Aattona syötiin minun kotona ja monesti aattoillan myöhäisinä tunteina ajelimme ex:n kotiin. Sen jälkeen kun anoppini kuoli niin nuo ajelut jäivät ja aattoiltana ajelimme omaan kotiin iltaa jatkamaan. Sitten kun meidän perhe kasvoi niin vanhempani tulivat meille aattona syömään. En muista milloin he kävivät viimeisen kerran. Vanhempani elivät ihan rytmissä kuin meidän perhe ja heille aattoateria olisi pitänyt valmistaa viimeistään klo 15.00. Ex-mieheni oli aattona aina töissä joten tuo aika oli meille mahdottomuus. Siinä vaiheessa sanoin että molemmille parempi että syömme itseksemme. Viimeisen seitsemän vuoden ajan olen tehnyt jouluaterian vanhemmilleni täällä kotona joulupäivänä ja vienyt sen mummolaan. Sama perinne jatkuu myös tänä vuonna.

Minun lapsuuden joulut eivät olleet mitään "hössötystä". Ei kauheasti leivottu eikä ruokaa laitettu. Lipeäkala oli joulun ehdoton ykkösruoka sekä kinkku. Kinkku ostettiin valmiina, samoin laatikot. Joulutorttuja tehtiin ja äiti leipoi pullaa, ei mitään muuta. Joulukuusi tuotiin sisälle aattona ja koristeltiin. Aatonaattona laitettiin ne vähäiset joulukoristeet joita meillä oli. Lahjoja sain sillä olinhan perheen ainoa lapsi jolle vanhemmat halusi antaa kaikkea hyvää. Itsekin ostin isompana vanhemmilleni lahjoja. Kaikki kuitenkin oli hyvin vaatimatonta ja pieni muotoista.  Hyvin samaan tapaan olen jatkanut joulun viettoja omassa kodissakin. Joulukoristeita on enemmän kuin kotonani ja niitä laitellaan pikkuhiljaa joulukuun edetessä. Kuusi tuodaan sisälle aatonaattona ja koristellaan. Pyrin aina siihen että aattona on kaikki valmista. Pipareita leivotaan lasten kanssa kaupan valmiista piparitaikinasta. Lipeäkala on edelleen jouluni ykkönen ja nyt ei tarvitse enää kalaa syödä yksin niin kuin aikaisemmin. Nykyinen kihlattuni tykästyi lipeäkalaan ja se on nykyisin yhteinen herkkumme. Meidän joulumme valmistuu pikkuhiljaa ja hyvin vähäisin valmisteluin.  Se valmistuu myös ilman kiirettä ja hössötystä. Sitten kun kaikki on aatonaattona valmista niin me rauhoitumme nauttimaan kaikesta; koristeista, joulukuusesta, kiireettömyydestä jne.  Aika aatonaatosta loppiaiseen on meillä joulua josta nautitaan täysillä.

Kun oma joulunviettoni on tällaista niin minun on kauhean vaikea ymmärtää ihmisten kiirettä laittaa joulua jo marraskuussa. Kaupat avaavat joulun marraskuussa ja monella ihmisellä on kaikki joulukoristeet ja kaikki jouluun liittyvä esillä jo ennen joulukuun alkua. Sitten kun se joulu tulee niin kaikkeen on kyllästytty ja hyvä ettei jo aattoiltana viedä kuusta pihalle ja ruveta odottamaan kevättä. Jotenkin nykyihmisillä on kiire saada kaikkea ja kiire saada entinen pois ja tilalle jotain uutta. Tai sitten minä en vain näitä jouluihmisiä ymmärrä. Kuten en ymmärrä sitäkään että jouluksi täytyy varata sen kymmenet sortit syömistä vaikka ihminen ei joulunakaan jaksa syödä yhtään sen enempää kuin muulloinkaan. On toki ihana laittaa kuvia instaan kauniista katetuista joulupöydistä mutta se ei liene joulun tarkoitus. Mutta tässä jouluasiassakin olen varmaan vain niin vanhanaikainen etten ymmärrä nykypäivän maailmanmenoa. Kasiluokkalainen usein sanookin että hei haloo, nyt ollaan vuodessa 2017 eikä millään kivikaudella. Tämän kuulen usein kun ehdotan että koko perhe kokoontuisi pelaamaan lautapelejä minun ja Tättähäärän kanssa. Harvoin ketään muuta peliin saada joten pelaamme kahdestaan.

Tämä kiire ja hössötys on mielestäni ristiriidassa sen kanssa että nykypäivänä on jos jonkinlaista kurssia ym. rauhoittumiseen. Kotoilu ja rauhoittuminen oli jokunen vuosi sitten kova sana ja sama varmaan jatkuu nykyäänkin mutta sana on varmaan jotain muuta. Eihän mitään kursseja tarvittaisi jos ihmiset itse osaisivat rauhoittaa omaa elämäänsä. Ymmärrän kyllä että kodin ulkopuolella töissä käyvät ihmiset ovat kiireisä mutta ehkä hekin voisivat jostain luopua. Mikään kurssi tai ohjelma ei elämää helpota jos ihminen ei oman pään sisällä niitä asioita muuksi muuta. Minä olen oman sisäisen "feng suin" löytänyt. Elän oman näköistäni elämää, joku varmaan sanoo että tylsää elämää. Se riittää minulle. Ei tässä iässä viitsi enää hötkyillä vaan elää päivä kerrallaan. Ja odottaa joulua ihan rauhassa!