keskiviikko 29. marraskuuta 2017
Marraskuun mietteitä
On taas harmaa, pimeä ja lumisateinen päivä. Tättähäärän kanssa oltiin aamupäivällä ulkona ja sytytin lyhtyihin kynttilät tuomaan vähän valoa tähän harmauteen. Välillä oli jo kirkkaita pakkaspäiviä mutta sitten tuli taas lämpöasteet ja tasainen harmaus. Lunta meillä vielä on ja toivon totisesti että se myös säilyisi ensi kevääseen saakka.
Aika menee hurjalla vauhdilla ja tuntuu että vauhti vaan kiihtyy loppuvuotta kohti. Onneksi ei mitään uutta eikä ihmeellistä vaan ihan normaalia meidän arkea. Kuljetuksia sinne ja tänne, pettymyksiä suuresti odotetun tapaamisen jälkeen, auton huoltoa, mummon hoitoa. Eli sitä arkea joka on tuttua ja turvallista. Pieni irtiotto tehtiin kihlatun kanssa hotelliyön ja hyvän konsertin merkeissä. Samalla reissulla hankittiin joululahjat joten nyt voimme joulua odottaa rauhallisin mielin. Esikoisen lahja on tosin hakusessa mutta siitä en stressiä ota.
Viime viikolla tein rohkean päätöksen ja soitin erään kaupungin sijaishuollosta vastaavalle henkilölle. Hän ei ollut paikalla mutta sijainen lupasi että henkilö soittaa minulle tällä viikolla ja eilen puhelun sain. Kerroin halukkuudestani lyhytaikaiseen perhehoitoon ja puhelimen toisessa päässä oltiin iloisia tällaisesta halukkuudesta. Eilen tulikin jo sähköpostiin Perhehoitajan hakulomake joka pitäisi täyttää ja postittaa. Eilen sovittiin jo kotikäynti meille tammikuussa. Ikäni ei ollut esteenä koska kyseessä on lyhytaikainen perhehoitaja. Naapuriläänissä on kuulemma huutava pula lyhytaikaisista perheistä ja jos joku on asiasta kiinnostunut niin heti lähdetään viemään asiaa eteenpäin. Välimatkakin on kuulemma sopiva, alle 100 km. Nyt sitten täytellään hakemus ja odotetaan mitä tuleman pitää. Vielä haluan tätä työtä tehdä ja kun viihdyn kotona niin siinä samalla voisin aina silloin tällöin muitakin lapsia hoitaa. Ensi syksynä Tättähäärä on jo esikoulussa joten päivisin olen kotona yksin. Vaikka minulla on hoidettavana mummo niin enköhän minä selviytyisi myös lapsen hoidosta. Näin ainakin uskon ja sen perusteella hakulomakkeen täytämme. Ilmassa on ollut myös ajatus että voisimmeko me molemmat jäädä perhehoitajiksi. Puolison työpaikka on vähän vaakalaudalla ja olemme tulevaisuutta miettineet. Mutta päivä kerrallaan tässäkin asiassa. Voihan siinä käydä niin että nykyisten lasten sossut sanovat että ei missään nimessä meille saa ketään sijoittaa. Tosin lukiolaisen sossulta olen asiaa kysynyt ja hän sanoi ettei näe mitään estettä sille että toimisin lyhytaikaisena perhehoitajana. Tähän luottaen jatkan tämän asian eteenpäin viemistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Olipa kivoja uutisia ja on aina jännää odotella että miten tässä asiat etenevät, voivat mennä nopeastikin.
VastaaPoistaSen verran olen ymmärtänyt että tosi painava syy pitää sos.tt olla että voi "evätä" sen että teille tulisi lisää lapsia.
Kuulostaa jotenkin aika kivalta myös se ajatus että teillä on ikää, voisin kuvitella että lapsista olisi mukavaa mennä "mummolaan" (jos nyt johonkin kuitenkin pitää mennä) ja uskon että biologisten vanhemmillekin voi tuo ajatus olla helpompi (ei samanlaista uhkaa/kilpailua) kun jos ollaan ihan samanikäisiä. Olet kuitenkin niin monessa sopassa keitetty ja kokenut niin et ihan pienistä hätkähdä. Ja on tuossa aina sekin että jos lapsi tarvis pidempiaikaisesti perhehoitoa voi sitäkin miettiä, ainakin olisi molemminpuolin tultu jo tutuiksi. (ainakin jos kyse ei ole ihan pienestä, siinä ikäraja voi tulla vastaan)
Kiva juttu siis, toivottavasti taas sitten päivittelet kuulumisia!
Lapsiluku on viime vuosina ollut hyvin paljon esillä kun meidän perheestä on puhuttu. Aina on liikaa lapsia. Tiedän että lapsia saa olla perheessä neljä mutta minun mielestäni tukilapsia ei siihen lukuun lasketa koska he käyvät vain kerran kuussa. Mutta sijoittaja on ollut tiukkana tuon lapsimäärän suhteen. Nyt olenkin miettinyt että pitäisikö minun irtisanoa tukiperhesopimus. Ei siihen mitään sopimusta tarvita että lapset käyvät meillä ja ovat tervetulleita meille. Rahaa en heistä toki saisi mutta en pelkästään rahan takia tätä työtä tee. Tukilapsista on tullut tärkeitä ja rakkaita joten ihan samalla tavalla he meille tulisivat kuin ennenkin.
PoistaMummolaksi olen minäkin ajatellut kotiani kutsua jos/kun uusia lapsia tulee. Tässä vaiheessa tilat ovat rajalliset joten pystyisimme toimimaan vain pienille lapsille. Mutta ajan myötä kun huoneita tyhjenee niin ikähaitaria voisi kasvattaa. Tällä hetkellä ikäraja on 0-4 vuotta.
Varmasti päivittelen miten tilanne etenee. Hakemusta olen vähän silmäillyt ja kohta pitäisi keskittyä sen täyttämiseen. Ei siinä kovin vaikeita asioita kysyä. Tuntuu vaan niin hullulta laittaa paperille omaa omaisuutta ja tuloja. Niitähän ei paljon ole.