Arkea ja unelmia

Tämän viikon aikana on saatu vähän lunta ja se kyllä piristää kummasti. Musta maa on niin synkän ja ikävän näköinen mutta heti kun maa saa valkoisen peitteen niin tulee "valoisampi" olo. Vaikka ei ne lumisadepäivätkään niin kirkkaalta näytä. Kun saatiin nyt lunta niin viriteltiin jo etupihalle joulukuusi. Se näyttää kyllä pimeässä kauniilta ja pikkuhiljaa voi ruveta virittäytymään joulun odotukseen.

Isänpäivä on juhlittu ja nyt voikin keskittyä arkeen jonkin aikaa. Seuraavat juhlat ovat 5.12 kun meidän kunnassa järjestetään "suuret" itsenäisyyspäivän juhlat. Juhla on koko kunnan yhteinen ja koululaisille on ohjeena pukeutua juhlavaatteisiin. Siinä sitä on taas miettimistä mistä löydän kasiluokkalaiselle vaatteet ja miten saan pojan niihin pukeutumaan jos vaatteet sattuu löytymään. Tättähäärä esiintyy myös juhlissa; seurakunnan kerholaiset ja päivähoidon lapset esittävät yhdessä Suomi 100 -laulun. Tytölle on jo mekko ostettu, kengät on hakusessa. Yhdessä kaupassa kenkiä katsoin mutta siellä oli kaikissa lasten juhlakengissä korot ja mielestäni 5 vuotias ei vielä pukeudu korkokenkiin. Joten kenkien etsintä jatkuu.

Arki on jatkunut onneksi ihan normaalina. Kalenterissa on menoja mutta juuri sopivasti. Tällä viikolla olin yhden päivän täydennyskoulutuksessa kaupungissa ja kiitos esikoisen sinne pääsin. Hänellä sattui olemaan vapaapäivä ja sai viettää sen Tättähäärän seurassa. Mummolassa mummo touhuaa omiaan jotka välillä suututtaa, välillä naurattaa.  Joten kaiken kaikkiaan elämä on ihan mallillaan tällä hetkellä.

Olen ennenkin kirjoittanut että ihmisellä pitää olla haaveita ja minun haave on tämä; ränsistynyt, vanha maalaistalo. Aikoinaan talo on ollut kirkonkylän suurimpia ja rikkaimpia. Talossa paljon lehmiä, peltoa, metsää, järven rantaa, piikoja ja renkejä. Nyt talo on ollut kymmeniä vuosia tyhjillään ja ränsistyy vuosi vuodelta. Myynnissä on mutta hinta sen verran korkea ettei meikeläisellä ole mitään mahdollisuutta kartanoa ostaa. Tässä tapauksessa ei riitä että ostaa kartanon ja tontin vaan rahaa tarvitaan valtavasti peruskorjaukseen. Olenkin yrittänyt lotota jotta talokauppoja pääsisin hieromaan ja sitä kautta työllistämään paikkakunnan kirves-, sähkö- ja putkimiehiä. Vielä ei ole oikeat numerot lottokoneesta tipahtaneet.  Sitä olen joskus miettinyt että uskaltaisinko ottaa lainaa jos olisin 20-30 vuotta nuorempi. Tuo olisi aivan ihanteellinen koti sijaisperheelle; iso talo, laaja pihapiiri, järvi n.200 m päässä. Piharakennuksia on myös jos jonkinlaista. Ehkä minä en sitä lainaa uskaltaisi ottaa olisinpa miten nuori hyvänsä. Näin eläkeikää lähestyessä voi vain unelmoida lottovoitosta ja lenkkeillä kartanon maisemissa. Ja miettiä mitä tapahtuu kun tuo ihanuus on minun...