Minä alan saada harmaita hiuksia mummolan lukitusta ulko-ovesta. Hra Alzheimer on niin ovela veikkonen että se saa ihmisen pääkopassa ihmeitä aikaan. Muistin se kadottaa, valitettavasti ja varmaan muistista johtuu mummon "rakkaus" ulko-oveen. Sata miljoonaa kertaa olen minä sekä kotipalvelu sanonut, huutanut ja monella muulla tavalla ääneen selittänyt että "sinun (mummon) ei tarvitse koskaan eikä missään tilanteessa mennä ulko-ovelle. Tuulikaappiin johtavaan välioveen on teipattu iso lappu jossa suurin kirjaimin ULKO-OVI ON LUKOSSA!!! Tämän oven laittaa kotipalvelun työntekijä kiinni kun mummolasta lähtee n. klo 16.00. Ulko-ovessa myös lappu että ovi on lukossa. Näistä kaikista lapuista huolimatta naapurit valittaa jatkuvasti mummon ulko-oven kolistelusta ja palvelutalon hälytys piippaa jatkuvasti ilmoitusta mummolan ulko-oven aukaisusta klo 18.00-7.00 välisenä aikana. Mummo ei tietenkään ovella käy ja nyt suuresti mietityttää kuka sitä ovea oikein aukoo. Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin hra Alzheimer!
Eilen tämä ilkeä herra oli laittanut ulko-oven lukkoon jo aamupäivällä kotipalvelun käynnin jälkeen. Ruuantuoja soitti minulle että hän ei pääse ruokaa viemään kun ovi on lukossa eikä mummeli ovea aukaise. Kaksi kertaa oli tuulikaapissa käynyt mutta ei ollut ovea avannut joten ruoka jäi ulko-oven taakse. Kun sitten menin ruokalaatikon kanssa mummolaan niin äidillä ei tietenkään mitään tietoa siitä miksi ovi on lukossa. Hän ei ole koskenutkaan oveen!!! Tiedän että minun pitäisi ymmärtää ja olla hellä äitiä kohtaan mutta eilen otti taas niin paljon "aivoon" että mummolasta lähdin ja sanoin että en aivan heti ole tänne tulossa. Saa nyt mummo ja hra Alzheimer ihan kahdestaan muutaman päivän asustella ja naapureita kiusata. En voi itselleni mitään mutta joskus tulee näitä hetkiä kun kaikki läikkyy yli ja tulee tunne että kiitti mulle riitti ja onko pakko jos ei jaksa. Monesti olen myös miettinyt että voiko vanhan äidin hylätä ihan tuosta vaan. Kissa kiitoksella elää ja muistisairas ei omaa oloaan tieosta mutta joskus haluaisin saada jonkun positiivisen ja ihanan sanan. Mutta niitä ei koskaan tule. Tosin eihän äidillä enää paljon sanoja olekaan. Kun näitä asioita päivästä toiseen yksin miettii ja yksin kaikesta huolehtii niin tulee näitä väsymyksen hetkiä ja näiden hetkien aikana on parempi pysyä kaukana mummolasta. Äidillä on ruokaa jääkaapissa ja lounas menee joka päivä jos sattuu sisälle pääsemään niin kaikki hyvin. Kotipalvelu käy myös kaksi kertaa päivässä joten ei mummoa ole hylätty eikä jätetty oman onnensa nojaan. Minä huilaan nyt hetken ja sitten olen taas entistä vahvempi mummolareissuja tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti