Arki alkoi

Tänään valkeni jo toinen koulupäivä kasiluokkalaisella. Hyvin ovat nämä kaksi aamua sujuneet ja ilman riitaa on poika kouluun selvinnyt. Eilen kyllä uhkaili ettei hän minnekään pentujen sekaan mene vaan karkaa. Odottelin aamulla puhelimen piippausta ja Wilma-viestiä koulusta mutta kovin oli puhelin hipihiljaa. Joten luotin siihen että kouluun on mennyt.  Iltapäivän kauppareissulla tapasin pojan luokassa työskentelevän koulunkäyntiohjaajan ja kysäisin että oliko poika koulussa. Oli kuulemma ollut ja jos arvosana päivästä annettaisiin se olisi 10+.  Hyvältä kuulosti mutta tuohon oli vasta ensimmäinen päivä. Ja pessimisti ei pety, se on luottolauseeni nykyään. Poika itse ei ole sanallakaan sanonut koulusta mitään. Enkä ole jaksanut ruveta "lypsämään" sana kerrallaan tietoja. Mitäpä ne minulle kuuluukaan.

Lukiolaisen kirjat pitäisi ostaa tänään. Tyttö ja äiti on ihan yhtä pihalla kirjojen suhteen. Laittelin jo viestiä opolle että mitä pitää ostaa. Vastaus tuli että tytön kurssit ekalla jaksolla ovat nämä ja nämä. Lisäksi linkki Pedanettiin josta löytyi lista kirjoista joita lukiossa tänä vuonna käytetään. Kurssit näin toki lukujärjestyksestä ja sitten pitikin ruveta selvittämään mitä kirjoja pitää ostaa. En tiedä meneekö oikein kun osasta pitää ostaa 2 luokan kirjat ja osassa 3 luokan kirjat. Pahoin pelkään että ei tyttö tätä ekaa jaksoa jaksa käydä koska kemia ja psykologia on samaan aikaan ja tytön pitäisi sukkuloida kahden aineen välillä. Sopia opettajien kanssa milloin on milläkin tunnilla. Kun koulunkäynti ei muutenkaan kauheasti innosta niin sitten vielä tällaiset tunnit. Mutta maanantaina on kuitenkin kouluun menossa kun mitään muutakaan tekemistä ei kesän aikana keksinyt.

Kesän ajan mummo on ollut oikeastaan aika heitteillä. En yksinkertaisesti ole kauheasti jaksanut häntä ajatella. Muutaman kerran ehdottelin hautausmaalla ja kesäkahvilassa käyntiä mutta mummo rupesi heti huokailemaan ja valittamaan miten hän on kipeä ja miten sattuu joka paikkaan. Joten unohdin ehdotukseni ja olen antanut mummon möllöttää kotona ihan rauhassa. Tuo kesäkahvila on vanhassa koulussa jota mummo on aikoinaan käynyt. Ajattelin että josko vanha, tuttu rakennus jotain muistoja herättelisi. Mutta ehkä ensi kesänä.  Välillä käynnit mummolassa ahdistaa ja sitten pitääkin pitää väliä yksi päivä ennen kuin seuraavan kerran sinne menee. Tiistaina laittelin taas kahden viikon lääkkeet dosetteihin. Kun laitan lääkkeet dosettiin niin laittopäivän iltapäivän ja illan lääkkeet laitan lääkekippoihin ja kotipalvelu antaa ne mummolle. Tiistaina lähdin apteekkiin kesken lääkkeiden laiton ja jätin kipot keittiön työpöydälle. Kun tulin apteekista niin ulko-ovi oli lukossa. Kaivelin autosta avaimen ja menin sisälle. Heti keittiöön mennessä näin että lääkekipot ovat kadonneet ja kun kysyin asiaa mummolta niin hän sanoi että hän otti lääkkeet. Siinä vaiheessa suorastaan raivostuin vaikka ihan turhaahan se on. Kello ei ollut vielä kahtatoistakaan ja mummo oli jo ottanut koko päivän lääkkeet. Soitin kotipalveluun ja kerroin että mitä on tapahtunut. Ei kuulemma haittaa kunhan kotipalvelu ei anna enää toisia lääkkeitä. Laitoin ison lapun dosetin päälle ettei enää lääkkeitä tänään. Reissuvihkoon kirjoitin mitä on tapahtunut. Kotipalvelu oli kirjoittanut iltapäivästä että mummo oli nukkumassa kun kotipalvelu saapui ja kovin oli uninen. Kyllä varmaan on ollut kun kaikki rauhoittavat ja unilääkkeen oli ottanut. Sitten on varmaan koko yön valvonut ja aiheuttanut monia hälytyksiä aukomalla ulko-ovea. Väittää kyllä kivenkovaan ettei hän koskaan ulko-ovea vaan.  Pahimpina öinä saattaa mummolta tulla viisikin ovihälytystä. En ymmärrä mitä hän siellä ulko-ovella tekee. Enpä tosin ymmärrä muutenkaan hänen touhujaan.

Vuoden alussa täällä aloitti Siun Sote ja nyt olen lehdistä lukenut että sote vähentää vanhusten laitospaikkoja aika rajusti. Miksi, kysyn minä?  Aina hehkutetaan sitä miten omassa kodissa asuminen on vanhuksille ja muistisairaille parasta. Minun mielestä ei näin ole. Omassa kodissa he ovat säilössä, ei mitään muuta. Kotipalvelu piipahtaa, viipyy enimmillään 10 minuuttia ja siinä kaikki. Suihkupäivänä vähän pitempään. Kun läheisiä ei enää juuri ole, sukulaiset ja ystävät kuolleet niin kovin yksin vanhus siellä kotonaan on. Puhetaito häviää samalla kun muutkin taidot katoaa. Keskustelu mummon kanssa on tosi vaikeaa sillä hän ei juuri kuule ja jos kuulee niin ei välttämättä ymmärrä mitä sanon. Tai ainakin siltä se näyttää.  Kauhulla ajattelen että olenko itse samassa tilanteessa 30 vuoden kuluttua. Voi kunpa saisi tulla vanhaksi ilman mitään sairauksia.

Viikonloppu on edessä ja meillä onkin taas touhukas pyhänseutu. Iltapäivällä käyn hakemassa meidän vierailevat tähdet joita odotetaan jo kovasti. Mielenkiinnolla odotan millaista koulun lähdön jännitystä on pojalla ilmassa sillä maanantaina hän aloittaa ensimmäisen luokan.  Meillä vietetään viikonloppuna myös synttäreitä sillä tukityttömme täytti tiistaina 5 vuotta.  Kiva viikonloppu tiedossa!