Reilu vuorokausi aikaa vain minulle itselleni ja voi miten siitä ajasta nautinkaan. Ei kuulunut: minä halluun, minä en halluu, äiti saanko, minä en tästä tykkää, mennäänkö uimaan, minulla ei ole mitään tekemistä jne jne. Istuttiin ystäväni kanssa kallioilla, annettiin auringon lämmittää ja oltiin vaan. Pyysin että oltaisiin ihan hiljaa ja ihme kumma, se onnistui. Ystäväni on nimittäin todella puhelias ja aina äänessä mutta jotenkin tuossa hetkessä halusin vain olla. Suljin silmäni ja varmaan poistuin hetkeksi jonnekin kauas, omaan sisimpääni. Mietin myös sitä että näitä hetkiä pitäisi vain ottaa useammin, lähteä hetkeksi pois ja unohtaa kaikki se mikä Kuusikulmassa on. Kyllä kaikki pärjäävät sen hetken kun olen poissa. Mutta jostain kumman syystä sitä kuvittelee olevansa niin korvaamaton ettei voi poistua hetkeksikään.
"Kalliokiipeilyn" jälkeen lilluimme kylpylässä varmaan kaksi tuntia. Vaikka hotelli oli täynnä niin kylpylässä oli todella rauhallista. Saunoissa istuimme kahdestaan eikä porealtaissakaan ollut tungosta. Klo 18.00 jälkeen kylpylä on K-18 ja se tuntui kyllä arkea paossa olevasta mammasta todelle hyvältä. Lillumisen jälkeen syömään ja sitten nukkumaan. Vielä eilen meillä oli aikaa kierrellä Kolin maisemissa. Sitten hetkeksi "töitä" kun hain kasiluokkalaisen linja-autolta ja vein tukiperheeseen. Sen jälkeen jatkoin vielä lomastani viemällä ystäväni kotiin. Samalla reissulla pääsin piipahtamaan kesäisin avoinna olevassa antiikkikaupassa, Ajanpatinassa. Aivan ihana kauppa ja vielä ihanampi kauppias. Joka kesä on pakko käydä häntä moikkaamassa.
Kotiin saavuin illan suussa ja päätettiin perheen kesken että lähdetään ulos syömään. Oman kylän kuppilat olivat kiinni ja pitsaa ei saatu joten suunnistimme naapurikaupunkiin. Siellä menimme paikkaan jossa emme ole vielä käyneet. Sitä ei olisi pitänyt tehdä koska paikka oli vähän liian italialainen minun makuuni eikä nti Tättähääräkään mieleistä syömistä löytänyt. Tosin hän ei löydä mieleistä muualta kuin ABC:ltä tai Rossosta. Lisäksi tyttö ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kädet viuhtoo koko ajan ja suu käy. Tämä oli näin loman jälkeen tälle mammalle liikaa ja meidän perhe ruokailikin aika äreissä merkeissä. Ravintolan valaistus oli hämärä ja siellä oli muuten hyvin levollinen tunnelma mutta tuo meidän tättähäärä....
Nyt on pakko ruveta pikkuhiljaa virittäytymään ihan oikeaan arkeen. Kasiluokkalaisen koulu alkaa ensi viikon torstaina ja eilen tulikin jo ensimmäinen Wilma-viesti. Joten eräällä tavalla arkeen olen jo ruvennut valmistautumaan. Mutta vielä tänään ollaan lomalla ja suunnistetaan tättähäärän kanssa uimarannalle. Ja illalla lukiolaisen kanssa ratsastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti