Vuosi sitten kesällä meidän perheen aikuinen päätti että me tarvitsemme paviljongin. Netistä tällainen hökötys tilattiin. Vuosi sitten taidettiin peräti yhden kerran syödä paviljongissa ja siinä kaikki. Runko jätettiin talveksi paikoilleen ja viritettiin siihen valot ja se oli tosi nätti. Nyt kesäkuun alussa viriteltiin seinät ja katto ja haaveiltiin miten vietämme täällä aikaa Suomen suvesta nauttien. Innoissani kaivoin kaapista vanhan pöytäliinan ja sisävarastosta tuolien pehmusteet. Ja onhan tuolla aikaa vietetty. Peräti kerran olemme siellä päiväkahvin juoneet ja se tapahtui ennen juhannusta. Sen jälkeen en ole jalallani tuonne astunut. Ei vain ole ollut sellaista säätä tai hetkeä että olisin viitsinyt siitepölyt tuolta siivota. Kesällä on satanut usein vettä tai jos ei sada niin pihalla on niin paljon itikoita, mäkäräisiä ja polttiaisia että ulkona olo on yhtä tuskaa. Ehkä keskipäivällä tuolla pystyy istumaan mutta illalla siellä ei kyllä istu kukaan, sen verran äkäisiä hyttyset ovat. Haaveilen että tänään saisin pyyhittyä tuolit ja pöydät siitepölystä, puhdistaa pehmusteet ja kantaa varastoon.
Toinen turhake on tuo ikivanha puutarhakeinu. Katos uusittiin muutama vuosi sitten ja pehmusteetkin olisi uusissa mutta ei taida kannattaa. Keväällä keinu kannetaan ulos varastosta ja laitetaan paikoilleen kesän ajaksi. Siinä se sitten odottaa että joku tulisi ja nauttisi kesän lämmöstä ja auringosta keinun pehmeässä syleilyssä. Turhaan on taas tänä kesänä odottanut. Sade on ropissut vain kattoon ja hyttyset inisseet keinun ympärillä.
Tässä ne vasta turhakkeet ovatkin. Vuosia sitten ostin kaksi baden baden -tuolia ja haaveilin miten loikoilen tuolissa aurinkoa ottaen ja ehkä jotain romanttista kirjaa lukien. Näiden vuosien saatossa olenkohan vajaa 10 kertaa näissä loikoillut. Jotenkin vaan tuntuu ettei moiseen loikoiluun ole koskaan aikaa. Tai sää ei suosi loikoilua. Tuohon nuo härpäkkeet kesäkuun alussa nostettiin ja siinä ovat saaneet ihan rauhassa koko kesän olla. Räystään alla ovat joten ovat olleet vähän sateen suojassa. Tänään nostan ne varastoon odottamaan ensi kesää.
Ex-mieheni haaveili aina katetusta terassista ja lopulta rakennutti sen. Terassi valmistui syyskesällä ja se olikin viimeinen kesä jonka ex täällä asui joten hän ei kauan terassistaan päässyt nauttimaan. Minä olisin halunnut isomman terassin mutta minun toiveita ei kuultu ja siitä tuli sitten tällainen. Mutta kyllä tämä on riittänyt ja tässä sentään keväästä syksyyn aikaa vietetään. Eli tämä ei turhake ole. Vaikka tilaa on vähän niin tässä on myös meidän kesäkeittiö; kaksi sähkögrilliä. Kasiluokkalaisen huonetta raivasin talvella ja sieltä poistettiin vanha kirjoituspöytä. Ja kun meillä ei mitään sisustustyyliä tai -trendiä ole niin pöytä siirtyi terassille grillipöydäksi. Ja hyvin on siinä tämän kesän palvellut. Lattialla matot jotka äitini on teettänyt varmaan yli 60 vuotta sitten. On käsittämätöntä miten hän on osannut teettää juuri oikean mittaiset matot. Pöydällä liina jonka äitini on tehnyt lähemmäs 60 vuotta sitten. Silloin hän on ollut nuori ja näytti, täynnä uskoa elämään. Vuosikymmeniä tekstiilit lojuivat kaapissa käyttämättöminä mutta nyt ne ovat päässeet taas esille. Näin elämänkokemusta omaavana aikuisena naisena nauttii näistä vanhoista asioista ihan eri tavalla kuin esim. kaksi- tai kolmekymppisenä.
Tänään olen siis päättänyt luopua kesästä ja ruveta täysillä odottamaan syksyä. Riutuneet kukat katoavat ja tilalle tulee kynttilälyhtyjä. Tervetuloa syksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti