Viikonloppu Rautavaaralla

Olen ahkera osallistumaan Facebookissa järjestettäviin arvontoihin ja olen aina ollut sitä mieltä ettei niistä voi voittaa mitään. Mutta kyllähän niistä voittaa; talvella sain Opan kasarin ja keväällä kolahti vähän isompi voitto. Sanomalehti Pitäjäläisen facearvonnosta voitin majoituksen kahdeksi yöksi Rautavaaran Metsäkartanoon. Majoitus oli 2+2 hengelle eli juuri sopivasti minun perheelle. Soittelin jossain vaiheessa Metsäkartanoon ja kyselin että oliskohan elokuun viimeisenä viikonloppuna tilaa meidän perheelle. Ja olihan siellä, yksi lomahuoneisto oli vapaana joten pääsimme toivottuna ajankohtana reissuun.

Metsäkartano on Rautavaaralla sijaitseva monipuolinen nuoriso- ja luontomatkailukeskus. Siellä järjestetään paljon leirikoululuja, erilaisia leirejä ja kansainvälistä nuorisotyötä.  Paikka on myös erinomainen paikka juhlille, kokouksille ja ihan vain lomailuun.  Metsäkartano on hiekkarantaisen Ylä-Keyrityn erämaajärven niemessä joten vettä on ympäriinsä. Harmi vain että viikonloppuna oli sen verran viileät ilmat ettei meidän perhe päässyt uimaan ja rantaelämään viettämään. Siihen olisi ollut kyllä mahtavat puitteet mutta säitä ei voi etukäteen tilata.  Lomahuoneisto joissa majoituimme oli erittäin hyvä. Tilava tupakeittiö, makuuhuone ja parvi. Lisäksi sauna joka meille on hyvin olennainen osa lomaa. Petipaikkoja oli yhteensä kuudelle ihmiselle joten parvella olijat saivat sänkynsä valita. Tättähäärä oli aivan innoissaan kun vihdoinkin hän pääsi yläkertaan nukkumaan.

Viikonloppu sisälsi paljon ulkoilua sateesta huolimatta. Sateen lomassa lähdettiin aina ulos ja pakkohan reissussa on aina makkarat paistaa. Sää ei suosinut ulkona paistettua makkaraa mutta onneksi oli iso kota jossa saatiin makkarat paistettua. Lasten luontopolku oli n. 700 metrin pituinen reitti ja se oli tosi mukava. Jopa kasiluokkalainen siitä innostui vaikka välillä tuntui ettei mikään saa pojan jalkoja liikkumaan muuten kuin laahaamalla. Väkisin poika ulos raahattiin ja välillä jopa innostui ulkoilusta.

Metsäkartanon lähellä on nähtävyys Pumpulikirkko. Siellä emme ole koskaan käyneet ja nyt päätimmekin että sekin nähtävyys on nähtävä. Pumpulikirkko on saanut nimensä suuresta ja haljenneesta hiidenkirnusta joka muistuttaa kirkkosalia ja saarnastuolia. Reitti Pumpulikirkkoon on aika haastellinen. Välillä kuljetaan ihan mukavaa polkua mutta varsinkin loppumatka on kivikkoista ja näin sateella hyvin liukasta. Minä tykkään kivistä ja ihailen suuresti peruskalliota niin se näky joka vaivalloisen matkan jälkeen näkyi oli kyllä vaivan arvoinen. Siitä tykkäsi jopa "reissukoiramme" Erkki joka on meillä aina mukana.

Sunnuntain reissullamme keräsimme sieniä ja niitä kertyikin pari sankollista. Muutama tatti löytyi, muuten saalis oli pelkkiä rouskuja. Mutta nehän ovatkin parhaita sienisalaattisieniä ja sienisalaattia meidän syödään todella paljon. Olin jo ennättänyt ostaa tutulta kerääjältä 3 kg suolasieniä mutta kun sieniä löytyi niin pakkohan ne oli talteen ottaa. Sunnuntai-ilta menikin sitten sieniä siivotessa ja keittäessä. Maanantaina sain sienet suolattua.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava vaikka olihan siellä sitä normaalia kähinää, riitaa ja valitusta. Minä "vedin herneen nenään" lauantaina päivällisellä. Olin jo etukäteen maksanut meille aamupalat ja lauantain päivällisen koska onhan lomalla mukava syödä valmista.  Tai minusta on, lapsista ei. Kikkara söi päivällisellä yhden pienen leipäpalasen ja kasiluokkalainen lusikallisen perunamuusia. Hintaa noille molemmille kertyi 9 euroa.  Olisi ollut järkevämpää antaa lasten syödä majapaikassa ja me aikuiset olisimme käyneet nauttimassa seisovan pöydän antimista. Olisimme selvinneet halvemmalla. Tässä on kasiluokkalaisen herkkuleipä jollaisia hän mökillä iltapalakseen teki. Ei varmaan yksi leipäpalanen maksanut 9 euroa.