Pakko on hyväksyä se tosiasia että viimeiset lomapäivät ovat käsillä. Tänään tulostin Wilmasta koululaisten lukujärjestykset ja laitoin jääkaapin oveen. Tättähäärälle laitettiin myös oma lukkari vaikka siinä on vasta yksi merkintä; tiistai klo 18.00 baletti. Eipä lukiolaisellakaan kovin paljon viikkotunteja ollut, kasiluokkalaisella sentään vähän enemmän. Tänään tuli pojan opelta viestiä ja hän kirjoitti että lukujärjestys elää vielä ja se ei ole lopullinen. Mutta onpahan jonkinlainen pohja jonka avulla torstaina koulunkäynti aloitetaan. Lukiolainen aloittaa urakkansa ensi viikon maanantaina. Ilmeisesti lukioon on vielä menossa koska ei ole muutakaan koulupaikkaa kesän aikana löytänyt. Kirjoja en ole osannut vielä ostaa koska ilmeisesti nyt ostetaan tokaluokan kirjat mutta valitettavasti viime syksynä lukion aloittaneet aloittivat eri kirjoilla joten viime talviset kakkosen kirjat ei enää käy. Tyttö itse ei ole ollenkaan innokas asioitaan ja kirjahankintojaan selvittämään.
Onneksi koulu alkaa sillä elämä kasiluokkalaisen kanssa on tosi rasittavaa. Hän on täysin laiteriippuvainen ja en todellakaan joka päivä keksi tekemistä jotta saisin pojan irti kännykästä ja tietokoneesta. Eilen vietettiin ulkoilupäivää ja pakotettiin poika mukaan. Lukiolainen ei tietenkään lähtenyt mutta melkein aikuista ei viitsi enää pakottaa. Tättähäärä on tosi innokas ulkoilija ja käveleekin reippaasti pitkiä matkoja. Kyllä kasiluokkalainenkin kävelee mutta valittaa koko ajan. Kännykästä joutui luopumaan siinä vaiheessa kun pisti kuulumaan "mölymusiikkia". Meidän perheessä on sääntönä se että kun ollaan luonnossa retkellä niin kuunnellaan luonnon ääniä. Kännykällä voi ottaa valokuvia ja tutkia karttoja mutta mitään mölyä siitä ei tarvitse kuulua. Mutta ilman kännykkääkin pojalla oli kuitenkin ihan kiva päivä.
Tänään oli taas pelkkää möllötystä sisällä. En todellakaan keksi aina jotain tekemistä tai jaksa/viitsi/halua/pysty viemään poikaa erilaisiin aktiviteetteihin. Tukiperheeltä odotin paljon mutta siellä ei esim. tarvitse mennä ulos jos ei halua. Saa ihan rauhassa olla sisällä ja pelata kännykällä. Jotenkin kuvittelin että maalaistalon pihapiirissä olisi paljon tekemistä jota voisi pojan kanssa tehdä. Mutta olin näköjään väärässä, mitään ei tarvitse tehdä kun ei halua. Kotona pakotetaan ja kuunnellaan jatkuvaa valitusta. Olenkin sanonut että meillä asuu maailman negatiivisin ihminen. Mikään ei kelpaa, mikään ei riitä, mikään ei ole tarpeeksi hyvää/kestävää jne jne.
Tästä tuli nyt hyvin negatiivinen postaus. Monet asiat pyörivät mielessä ja vaatisivat omia postauksiaan mutta ehkä syksymmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti