Vielä on kesää jäljellä

Haluan uskoa vahvasti noihin Mamban laulun sanoihin vaikka kieltämättä ilmassa on jo syksyn tuntua. Pihan kukkaset alkavat antaa periksi ja ei ihmekään sillä amppeliorvokit ostin nti Tättähäärän synttäreille toukokuun alussa. Nyt eivät ole enää mitään komistuksia ja joutavat pois. Tilalle laitan kynttilälyhdyt sillä illat pimenevät ja kynttilän valo näyttää kauniilta pimenevässä illassa. Paljon paremmalta kuin ränsistyneet orvokit...

Pikkuhiljaa arki alkaa ihan todella. Eilen aloitti lukiolainen koulunkäyntinsä ja tänään pääsee Tättähäärä balettiin. Ensi viikolla pyörähtää käyntiin MLL:n perhekahvila ja varmaan syyskuun alussa alkaa seurakunnan kerhot. Ratsastusta olen pienimuotoisesti Tättähäärälle suunnitellut ja sunnuntaina mennään läheiselle tallille sitä kokeilemaan. Onhan tyttö jo monesti ponin ja hevosen selässä ollut ja tykkää kovasti. Lukiolainenkin ratsastaa ja hänelle yritän saada ratsastusta säännölliseksi. Jalka kaipaa ratsastuksen tuomaa kuntoutusta ja jalasta sen huomaakin ettei tyttö ole ratsastanut yli 1,5 vuoteen.

Omalla tavallaan tykkään tästä arjesta. Päivät saavat rytmin ja samalla saavat rytmin myös säännöllinen siivous ja kaikki muukin. Loma on kivaa mutta ei tuollaista epäsäännöllistä elämää aina jaksa. Vaikka arkikin on välillä melkoista suunnittelua niin siitä huolimatta se on kuitenkin elämän parasta aikaa. Ja kunpa muistaisin aina elää tässä ja nyt. Eilistä ei kannata murehtia eikä huomista huolehtia.  Viikonloppuna tankkasin voimaa arkeen luonnosta. Lauantaina retkeiltiin kauniissa säässä ja sunnuntaina sienestettiin sateen lomassa.

Nuotiossa räiskyvä tuli ja kanervat; voiko kauniimpaa näkyä luonnossa olla.  Hyvät eväät ja hyvä seura, ne antavat mammalle voimaa arkeen.