Työmatkalla

Sijaisvanhemmuuden parhaita (joskus myös vaikeimpia) hetkiä ovat lapsen ja biosuvun tapaamiset. Meitä on onnistanut tässä asiassa ja varsinkin Tättähäärällä on ihana biosuku. Tällä viikolla kävimme tapaamassa isän äitiä ja tämä reissu on aina meille samalla lomamatka. Tällä kertaa vietimme mummon kaupungissa kolme yötä. Yksi päivä vietetään aina mummon kanssa ja tällä kertaa meillä oli ilo saada mummo vieraaksemme. Syötiin yhdessä, ulkoiltiin ja kahviteltiin. Vierailun jälkeen annoimme mummolle kyydin kauppaan ja näin ollen saimme olla hänelle myös avuksi. Nämä yhteiset hetket antavat meille kaikille paljon ja eniten niistä hyötyy pieni neiti. Tällä kertaa tyttö ei halunnut mummolaan yökylään ja emme häntä siihen pakottaneet. Jospa sitten seuraavalla kerralla. Eilen aamulla lähdimme sitten kotiin mummolan kautta ja kävimme vielä mummoa moikkaamassa.

Eilen meidän piti suunnistaa Punkaharjulle ja jäädä sinne yöksi. Sää oli kuitenkin niin kurja että perun majoituksen ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Hyvä niin sillä olin jo aika täynnä huutoa, riitaa ja tappelua. Nuo majapaikat ovat aina sen verran hintavia että en pysty tarjoamaan majoitusta jossa olisi kolme makkaria joten ipanat joutuivat nyt jakamaan yhteisen makuuhuoneen. Ja sehän oli pelkkää riitaa ja tappelua. Juuri ja juuri yön ajan olivat hiljaa kun kumpikin nukkui mutta heti aamusta tappelu alkoi ja sitä jatkui aina iltaan saakka. Tättähäärä kiusaa koko ajan tulevaa ysiluokkalaista ja ysiluokkalainen vetää herneen nenään jokaisesta katseestakin joka häneen luodaan. Kotimatkalla sanoinkin että ollaan oltu muutama päivä lomalla ja minä en tunne oloani yhtään rentoutuneeksi. Pikemminkin päinvastoin!  Jokaisen lomareissun jälkeen muistelen kaiholla lomaa jonka aikana käytiin Hangossa. Tuo loma oli todella ihana ja se säilyy aina muistoissa rentouttavana ja ihanana aikana. Tättähäärä oli pieni eikä ysiluokkalainenkaan ollut vielä murrosiässä joten tappeluita oli vähemmän. Lapset saattoi hetkeksi jättää kahdestaan ja pääsimme puolison kanssa kahdestaan hetkeksi kävelemään kallioille ja nauttimaan Hangon kesäillasta. Toki nytkin päästään hetkeksi kahdestaan mutta kaiken kaikkiaan se tunnelma joka suurimman osan ajasta vallitsee, jää aina päällimmäiseksi mieleen.

Sää ei oikein meidän reissua suosinut, vain keskiviikkona oli lämmintä ja aurinkoista. Mitään ihmeellistä tekemistä ei nyt haluttu järjestää ja niinpä torstaina pienessä tihkusateessa ajeltiin Lappeenrantaan suurta hiekkalinnaa katsomaan. Kannatti ajella; linna oli todella mahtava näky ja ei sen suuruutta osannut edes kuvitella ennen kuin sen näki ihan omin silmin. Sateen johdosta linnan ympärillä ei ollut ruuhkaa ja siellä pääsi ihan rauhassa kävelemään ja katselemaan. Linnan keskelle oli tehty alttari ja siellä hetken yksikseni seisoin enkeleitä katsellen. Päiväkahvitkin Savonlinnan sateisella torilla juotiin. Samalla totesin että en ole torikahvi-ihminen koska inhoan lintuja ja toreillahan lintuja riittää. Yksi naakka nappasi sokeripalanakin kun selkäni kuppiin käänsin. Mutta vaihtelua tuo reissu oli ja päätettiin että ehkä ensi kesänä ajelemme taas hiekkalinnaa katsomaan mutta sään on oltava silloin lämmin ja aurinkoinen.

Mummo vietti meidän loman kodissaan ja esikoiseni oli käynyt häntä katsomassa. Hyvin pärjäsi mutta kova ikävä oli minua ollut. Jääkaapista ei ollut ruoka juurikaan vähentynyt, vain rahkaherkut ja appelsiinimehu oli maistunut. Nyt mummo on jo pari kertaa kieltäytynyt lähtemästä suihkuun ja mietinkin että miten kauan kotipalvelu uskoo häntä ja on viemättä suihkuun. Ilmeisesti tämäkin vaihe on taudin etenemistä. Pahaltahan se tuntuu mutta eihän sille mitään voi. Palvelukotihakemukseeni en ole päätöstä saanut mutta enpä mitään paikkaa edes odottanut. Entisillä eväillä eteenpäin mennään, ei tässä ole muita vaihtoehtoja. Minun on kuitenkin pakko elää eniten tätä omaa elämää ja yrittää siinä sivussa saada mummo jollain tavalla hoidettua. Ei minulle ole vaihtoehtoja.