Sivilisääty: avoliitossa

Tässä olemme me; meidän perheen isä ja äiti. Tukityttömme teki meille näin hienon piirustuksen.

Tämä kuukausi on ollut muutosten aikaa monessa mielessä ja yksi suuri muutos on se että minun siviilisääty on nyt avoliitossa. Vuodesta 2009 olen siviilisäädyn kohdalle merkinnyt että eronnut ja nyt onkin opettelemista muistaa oikea sääty. Periaatteessa avoliitossa olemme asuneet jo vuosia mutta puolisolla on ollut oma asunto ja hän on sinne henkikirjoitettu joten kaikissa virallisissa papereissa olen ollut eronnut ja yksinhuoltaja. Kelalta en aikoinaan yh-korotus lapsilisiin ottanut joten nyt ei tarvitse  sinnekään mitään ilmoitella.

Minulle tämä liitossa oleminen on toistaiseksi vaikeaa. Vaikeaksi kaiken tekee se että toinen on nyt kotona kaiken aikaa. Olen tottunut hoitamaan kaiken yksin, tekemään päätökset yksin ja tekemään asiat omalla tavallani. Olen ajatellut että oma tupa, oma lupa. Tupa on edelleen oma ja siitä en missään nimessä luovu koska olen sen jo kahteen kertaan maksanut. Mutta omasta tuvasta huolimatta pitää ottaa nyt huomioon että tämä on myös toisen aikuisen koti. Toki se on ollut ennenkin mutta nyt ihan virallisesti. Kumpikin joutuu tekemään paljon kompromisseja kun ollaan 24/7 yhdessä. Muutaman kerran olen karannut yksin kauppaan ja kierrellyt hyllyjen väleissä mahdollisimman. Nyt laitoin kaikki ipanat ja miehen urheilukentälle palloa potkimaan jotta saan olla hetken yksin omien ajatusteni kanssa. Pääkoppa kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta.  Ensimmäinen kuukausi on nyt takana, tavarat löytäneet paikkansa ja uskon että kyllä me aikuisetkin oman paikkamme löydämme.

Meidän loma

Viime viikon olimme perinteisellä mökkilomalla. Edellisviikon sunnuntaina lastasimme auton täyteen tavaraa ja mökille naapurikuntaan ajelimme. Maanantaina kävimme kotona koska mummo piti viedä omalle lomalleen mutta sen jälkeen nautimme laiskasta olosta Pielisen rannalla.

Minä tykkään kallioista ja vedestä joten tämän kesäinen mökkimme oli kallion laella. Ranta oli kivikkoinen ja ei paras mahdollinen lapsiperheelle. Mutta kyllä Tättähäärä siellä pystyisi vesileikkejään leikkimään sään salliessa. Monenlaista säätä ennätti viikon aikana olla; auringon paistetta, vesisadetta, myrskytuulta ja ukkosta. Yhtenä päivänä olimme sähköttä muutaman tunnin ja se oli ipanoille vaikeaa aikaa. Me vanhat varikset osaamme elää myös ilman sähköjä kun vettä on saatavilla, on käytettävissä puilla lämpiäviä ruuanlaittopaikkoja ja ulkovessa. Onneksi sähköt tuli ennen iltaa ettei tarvinnut saunan jälkeen käydä järvessä peseytymässä. Hyttysiä oli valtavasti ja eipä mökin ihanalla terassilla tullut juuri istuskeltua hyttysten takia. Laiturilla pystyi jonkun kerran istumaan melkein rauhassa. Kosketuksen punkkiin saimme myös loman myötä kun toisen aikuisen kainalon alta punkin löysimme. Onneksi olimme ennen lomaa käyneet ostamassa punkkipihdit ja niillä saimme punkin pois. Iltaisin pelasimme paljon lautapelejä ja nautimme perheenä olosta. Välillä se ei kyllä nautinnolta tuntunut. Ajattelinkin monta kertaa että toivottavasti ensi kesänä ei tarvitse enää ottaa tuota 15 vuotiasta mukaan. Hänen elämäntehtävänsä on tehdä meidän elämä vaikeaksi ja ärsyttää todella meitä muita. Hän tekee koko ajan kaikkensa ettei kenelläkään meillä ole kivaa hänen seurassaan.

Yksi loman kohokohta oli käynti sirkuksessa. En raski joka kesä viedä perhettä sirkukseen sillä lipun hinnat ovat aika arvokkaita. Tänä kesänä oli sitten sirkuksen vuoro. Ja kyllä kannatti! Esitykset olivat huokeita ja mikä parasta, suurin osa esiintyjistä oli suomalaisia. Olen suomalaisuuden puolesta puhuja henkeen vereen ja oli ihana huomata millaista osaamista Suomessa onkaan myös sirkustaiteen osalta. Meillä oli mukana ikivanha sirkusviuhka jota Tättähäärä heilutteli. Vähän oli kateellinen lapsille jotka saivat uudet värihyrrät jotka pyörivät itsestään. Tässä taas ajattelin että kyllä lasten elämä tehdään helpoksi kun mitään ei enää tarvitse tehdä itse. Pitää hyrrää vain kädessään ja se vaihtaa väriä ja pyörii ympäri ilman vaivannäköä. Tuli kyllä mieleen että taidan todella olla aataminaikuinen ja minun lapset varmaan istuvat aikuisina psykologin luona ja valittavat ankeaa lapsuuttaan.

Tämän kesän mökkiloman jälkeen päätimme että ensi kesänä vaihdamme  paikkaa. Pitäisi löytää mökki veden ääreltä jossa ei ole hyttysiä. Verenimijöitä on meillä kotonakin ihan riittävästi ja haluaisimme joskus nauttia lomasta niin että hyttyset eivät ympärillä inisisi eikä imisi verta. Haluaisimme istua ulkona nauttimassa kesäisistä päivistä ja illoista, syödä kenties ulkona ilman häiriötekijöitä jne. Nyt sitten jännityksellä itsekin odotan mistä löydämme itsemme ensi kesänä.

Tämä viikko on oltu kotona. Pesty pyykkiä ja jatkettu huushollin raivaamista. Sisäpuoli alkaa olla kunnossa ja uusi lastenhuone melkein valmis. Sänky siellä on ja muu tarvittavat huonekalut. Verhot puuttuu ja vähän viimeistelyä olisi hyvä tehdä. Mutta kun tuo meidän kotoa muuttanut nuori on sinne taas majoittunut niin en ole päässyt loppusilausta tekemään. Huomenna tulee tukilapset viikonlopuksi ja  haluaisin kyllä majoittaa heidät uuteen lastenhuoneeseen. Olen yrittänyt vihjailla kotoa muuttaneelle että sinulla on oma koti ja voisit vaikka olla poikaystävän kotona mutta ei mene vihjeet perille. Nauttii ehkä kotona olosta nyt kun hänellä ei ole vielä kissaa. Kun kissa hänelle tulee niin meillä olo vaikeutuu sillä olen erittäin allerginen kissoille ja koirille. Eilen käytiin nuoren kanssa kissatarvikkeita ostamassa. Lupasin niitä ostaa sillä raha ei kasva puussa ja sen minkä Kelasta saa niin saa ja pitääkin käyttää ruokaan ja muuhun tarpeelliseen. Luotan siihen että elämä opettaa myös näitä raha-asioita sillä ei minullakaan aina ole rahaa antaa. Tulot pienenee minullakin ja jos kriisiperheenä olo ei tuota "tulosta" niin tarkasti tässä joutuu miettimään mihin rahansa pistää. Nyt pieni ihminen antoi vähän pelivaraa ja oli jopa rahaa kissatarvikkeisiin. Nuoresta kyllä huolehdin sillä hän on minun lapseni eikä mikään sijaislapsi joka täysi-ikäiseksi tultuaan saa häipyä ja elää omillaan. Samalla tavalla huolehdin myös esikoisesta ja tyttöystävästä. Ovi ja jääkaappi ovat avoinna ja ovat aina meille tervetulleita.

Muuttoja, maalausta ja muuta tohinaa

Viime päivät ovat olleet yhtä tohinaa ja kun illalla rupeaa nukkumaan niin tuntuu ettei ole saanut mitään aikaan. Siitäkään huolimatta että koko päivän on tehnyt jotain. 

Viikko sitten pakkasimme pienen ihmisen tavarat ja veimme hänet vanhempien luokse opettelemaan yhteistä arkea. Tuntui hyvältä että tähän ratkaisuun päädyttiin ja oli ilo palauttaa hyväntuulinen lapsi joka innoissaan juoksi vanhempiensa syliin. Jokainen meiltä lähtevä pieni saa muistoksi Muumi-ateriansetin. Tällä tavoin haluamme jättää pienen muiston yhteisestä ajasta. 

Seuraavana päivänä oli muuttovuorossa lukiolainen joka ei enää siinä vaiheessa ollut lukiolainen. Tyttö ei kauhean innokkaasti tavaroitaan pakannut ja vähän tuntuikin että olisiko mieluummin jättänyt muuttamatta. Mutta asunto oli vuokrattu ja avaimet saatu joten ei auttanut muu kuin lähteä. Tällä viikolla tyttö oli pari yötä kotona pakkaamassa ja viemässä viimeisiä tavaroitaan. Toki paljon jätti vielä esim. kirjoja kotiin säilytettäväksi ja nyt olenkin niille paikkaa etsinyt. Tytön ja poikaystävän koti on vielä aika tyhjä sillä hiljakseen on tavaroita hankittu ja pitkälti menty kaikella vanhalla. Esim. verhoja ei vielä ole mutta ei se näytä nuoria haittaavan. Ikea-reissu on suunnitteilla mutta saa nähdä milloin siihen aikaa löytyy. 

Tyhjäksi jääneeseen huoneeseen päätin tehdä lastenhuoneen. Tilasin sinne kerrossängyn ja nyt saavat tukilapsetkin ihan oman huoneen. Sänky tulee vasta juhannuksen jälkeen joten nyt olen käyttänyt tyhjää huonetta maalaushuoneena. Vanhoista huonekaluista olen loihtinut uudella värillä "uusia". Maalaamisen lisäksi olen läpikäynyt jokaisen komeron ja lipaston laatikon. Esim. entinen liinavaatekaappi on nyt mahdollisten kriisilasten vaate- ja liinavaatekaappi ja nykyisen ysiluokkalaisen vaatelipastosta tuli uusi liinavaatekaappi. Paljon jouduttiin liinavaatteita kiertoon laittamaan mutta niin vain saatiin ne mahtumaan yhteen lipastoon. Hyvä me! Tyhjän huoneen komeroihin saa kaikki lelut ja nyt ne ovat kätevästi saatavilla mutta poissa silmistä. Huoneesta on tarkoitus tehdä myös eräänlainen "viihdehuone" jossa voi katsoa elokuvia, pelata ja nauttia elämästä. Vaaleanpunainen lipasto odottaa siellä tyhjänä mahdollisia lapsia jotka hetken aikaa tarvitsevat tilaa vaatteille ja muille tavaroille. Kirpparilta löysin huoneeseen muumiverhot ja odotan sitä poikaa jolloin huone on siinä kunnossa että saan verhot ripustettua paikoilleen. Vielä ei olla niin pitkällä vaan huoneessa kuivuu tänään maalattu kirja- ja pelikaappi.

Koko koti on tosiaan ollut ihan sekaisin ja on edelleenkin. Kierrätykseen on lähtenyt tosi paljon, paperinkeräyslaatikot varmaan pursuaa meidän papereita. Roskiin on myös kannettu tavaraa tosi paljon. Sitä tavaraa on nyt hävitetty kahdesta paikasta sillä vasta nyt meidän perheen toinen aikuinen luopui omasta asunnostaan. Tähän asti hän on säilyttänyt tavaransa siellä vaikka varsinaisesti on asunut meillä ja kun kahden ihmisen tavarat yritetään saada mahtumaan samaan tilaan niin pakko on karsia. Onneksi oli tuo ex-lukiolaisen muutto niin sinne saatiin huonekaluja, astioita ja paljon muutakin menemään. Ja onneksi nuoret kelpuuttivat meidän vanhat tavarat. Minä olen pitkään haaveillut kannettavasta tietokoneesta ja pienestä työpisteestä makkarissa ja nyt minä sen sain. Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta uuden koneen ääressä ja vähän jännittää saanko tämän blogitekstin tehtyä ja säilymään näkymissä. Toivossa on hyvä elää.

Huomenna on tehtävä loppurutistus ja yritettävä saada koti jonkinlaiseen kuntoon. Paljon kierrätykseen lähteviä kasseja on edelleen lattioilla mutta muutoin yritän saada kaiken valmiiksi. Sunnuntaina lähdetään perinteiselle mökkilomalle ja ensi viikon haluan viettää niin ettei yksikään tekemätön työ ole mielessä. Matot on pesulassa ja juhannuksen jälkeen siivotaan. Laitetaan puhtaat matot lattioille ja viimeistään lasten/vierashuone kuntoon. Sitten onkin hyvä odottaa ja toivoa että puhelin soisi ja meitä tarvittaisiin edes hetkeksi jollekin pienelle ihmiselle.

Kesä ja hyttyset

Toukokuun helteet toivat täyden kesän kukkasineen ja hyttysineen. Iltaisin verenimijöitä on meidän pihalla niin että ulkona olo on yhtä tuskaa. Nyt hyttyset ovat tehneet hyökkäyksiä jo sisällekin ja olenkin jo miettinyt vastatoimia niitä kohtaan. Jospa tämä kesäkuinen kylmyys niitä nujertaisi. Tänään koululaisten ensimmäinen lomapäivä ja sää kesäisen normaali; lämmintä 9 astetta ja vettä sataa.

Koulut loppuivat lauantaina. Kasiluokkalaisesta tuli ysiluokkalainen yllättävän hyvällä todistuksella. Kaikki aineet jotka hän opiskelee yleisopetuksessa olivat kaseja. Nämä ovat aineita joissa tehdään käsillä ja joissa ei juuri tarvitse kirjoja lukea. Toki kotsassa pitää ruokaohjeet lukea. Kevätjuhlassa kuviksen ope antoi pojalle erityiskiitoksen innokkaasta työskentelystä viikon kestäneessä kuvisprojektissa.

Lukiolainen ei ole enää lukiolainen. Kolmen vuoden opiskelu päättyi irtisanomiseen. Paljon kursseja on tyttö suorittanut ja ne helpottavat kyllä seuraavassa koulussa. Nyt on peukut ja varpaat pystyssä että tyttö pääsisi haluamaansa kouluun. Olen siitä myös pyynnon yläkertaan lähettänyt.

Ylihuomenna tyttö saa avaimet omaan asuntoon. Vähän kaikki jännittää ja pelottaa mutta poikakaveri luo uskoa tulevaan. Tavaroita on kasailtu mutta vielä on paljon hankittavaa. Mutta onneksi ei ole mitään kiirettä vaan muutetaan nuoripari pikkuhiljaa. Minusta tuntuu tosi haikealta ja mietin miten se minun "pieni" pärjää.  Kyllä hän pärjää ja on lupa pyytää apua jos tiukka paikka tulee. Äiti olen aina, se ei muuksi muutu vaikka omaan pesään muuttavat.

Minä olen laittanut kotona jo hyrskyn myrskyn. Vaihdellut sänkyjä yms. Lukiolaisen huoneesta tulee jatkossa lastenhuone. Sinne siirtyy eri ikäisten lelut, leikkikeittiö ja tietenkin pari sänkyä. Nyt olen miettinyt laitanko "hätävaravaatteet" myös tähän huoneeseen. Kaikki selviää sitten kun tyttö vie omat tavaransa sieltä pois. Meillä on ollut vuosia jatkuva tilantarve ja lähtijän tilalle on tullut aina uusi. Nyt mietinkin että näinköhän pieni ihminen tuli meille pitemmäksi aikaa. Puhun kuitenkin itselleni järkeä että pieni lähtee pian pois. Synttärit juhlitaan kuitenkin meillä tulevana viikonloppuna. Niitä pienen isän kanssa tänään suunniteltiin.

Tästä se kesä lähtee menemään ja kohta ollaan elokuussa. Jotenkin tuntuu että kesällä aika menee paljon nopeammin kuin talvella. Kesäiset viikot ovat kovin lyhyitä.