Elämä jatkuu joulun jälkeenkin

Joulun pyhät ohi mutta omalla tavallaan fiilistellään vielä joulua.  Joulusta jäi kiva muisto ja eniten mieltä lämmittää se että jaksoin ja viitsin tehdä äidilleni lipeäkala-aterian. Mehän syötiin myöhäinen lounas oman perheen kesken ja kun syö lounasta klo 13.00 jälkeen niin klo 16.00 ei ole vielä nälkä. Mutta äidillä on. Joten tein äidille ihan oman aterian, pakkasin sen lämpimästi ja kävimme kihlattuni kanssa se viemässä. Äiti olikin odottanut ruokaa jo koko päivän. En muista milloin olen vanhemmilleni lipeäkala-ateriaa tarjonnut ja kyllä äidistä näki miten hän nautti ruuastaan. Istuttiin äidin seurassa ja ruokailun lopuksi annoin lahjat; kylpytakki ja fleecetakki. Äiti kiitteli ja surkutteli sitä ettei hänellä ole antaa lahjoja. Sanoin että ei me lahjoja tarvita ja nauti sinä nyt vain lahjoistasi.  Äidin luota mentiin hautausmaakierrokselle. Normaalisti kierrämme hautausmaalla vasta iltamyöhällä mutta nyt oli erilainen aatto ja kaikki tapahtui eri aikaan. Kaunista molemmilla hautausmaalla olikin vaikka kynttilämeri ei ollut vielä niin valtava kuin yleensä iltamyöhällä on.

Joulupäivä oli perinteinen pyjamapäivä. Kerran vuodessa yritän pitää pyjamapäivän ilman mitään ohjelmaa ja yleensä se on joulupäivä. Kun joulupäivän vietti sisällä pyjamassa niin tapaninpäivänä olikin mukava lähteä ulos. Lunta oli tullut taas ihan reippaasti ja tehtiinkin pitkä kävelylenkki, välillä kahlattiin lumessa ja välillä päästiin vähän helpommalla.

Eilen alkoi arki puolisolla ja me Tättähäärän kanssa saatiin vihdoinkin hänen huoneensa kuntoon. Lelut on käyty läpi ja laitettu siististi tytön huoneen hyllyyn ja kaappiin. Sieltä ne on hyvä huomenna levitellä kun tukarit saapuvat kahdeksi yöksi meidän iloksi.

Tänään oli Tättähäärällä tapaamispäivä ja tasan tarkkaan tiesin kuinka käy. Ei äiti tullut paikalle. Varoitin tyttöä etukäteen joten pettymys ei ollut niin suuri. Onneksi tapaaminen on mummolassa ja mummo aina paikalla niin se lievittää pettymystä. Lukiolainen lähti tänään myös äidilleen toiselle puolelle Suomea. Tavattiin mummon kanssa huoltoaseman pihassa ja tyttö vaihtoi autoa vähän hiljaisena. Tulevat kotiin ensi viikolla ja toivon totisesti että tyttö kestää viikon. Aika rankkaa on ollut viime päivät kun tyttöä on lähtöä odottanut. Äitiä ei ole nähnyt yli vuoteen joten tyttö ylitti itsensä kun reissuun lähti. Toivon että reissu sujuu hyvin ja ensi viikolla kotiin palaa iloinen ja onnellinen tyttö.

Joulukalenteri, luukku 24

                                                                Hyvää joulua!

Joulukalenteri, luukku 23

Tänä jouluna mennyt aika ja tämä päivä kohtaavat meidän eteisessä. Tätini 80-luvulla tekemä himmeli roikkuu katossa ja lipaston päällä on seiskaluokkalaisen tekemä joulukuusi. Kuusi on tehty vanhasta kirjasta.

joulukuusi kannettiin eilen illalla sisälle ja tänään oli koristeiden vuoro. Tytöt koristeli kuusen kahdestaan. Muumipallot ja enkelit kuuseen laittoivat ja siitä tuli kaunis.

Pikkuhiljaa alkaa olla joulu valmis. Meidän aatto on erilainen kuin ennen. Yleensä puoliso on ollut töissä mutta huomenna hän on vapaalla. Lounasta meillä ei juuri jouluaattona syödä mutta huomenna syödään. Esikoinen ja miniä tulevat lounaalle joten karjalanpaisti on leivinuunissa muhimassa. Valmis kinkku haettiin kaupasta tänään ja koko viikon olen kahta jääkaappia täyttänyt. Kyllä niillä pitäisi joulun yli pärjätä.

Joulukalenteri, luukku 22

Tämän päivän ohjelmassa oli perinteisten Hanna-tädin kakkujen leipominen. Äitini teki näitä aina jouluksi, ei koskaan muulloin. Sitten tuli vanhuus ja kaikki sairaudet niin leipominen jäi ja monta joulua vietimme ilman perinteisiä pikkuleipiä. Viisi vuotta sitten päätin että minähän kokeilen näiden leipomista. Pyysin äidiltä ohjeen ja sen sain. Omin käsin äiti on ruutupaperille ohjeen kirjoittanut. Samalla äiti antoi minulle leivontaohjekirjan jonka on saanut joululahjaksi työnantajaltaan v. 1958.  Kirjan ohjeen mukaan teen silloin tällöin isoäidin pehmeää maustekakkua ja se maistuu todella hyvältä.  Minun mielestä nuo Hanna-tädin kakut ei maistu yhtä hyvältä kuin äidin tekemät mutta esikoiseni on sitä mieltä että ihan yhtä hyviä ovat. Toisilla lapsilla ei varsinaisesti muistikuvia olekaan mummon leipomista pikkuleivistä vaikka eivät he ihan pieniä ole olleet silloin kun mummo oli vielä leivontakunnossa.  Maistiaisia vein tänään sekä mummolle että esikoiselle.

Koulut loppuivat tänään. Lukiolainen oli kyllä poissa koulusta koska on sen verran flunssainen että ihan turha oli tänään kouluun lähteä. Seiskaluokkalainen kävi todistuksen hakemassa ja kylläpä yllätyin miten hyvän todistuksen poika kotiin toi. Kädentaidot olivat hyviä kuten tiesinkin mutta englanti yllätti. Hienon suorituksen kunniaksi sai tietokoneen takaisin. Se on ollut jemmassa jo pitemmän aikaa huonon käytöksen takia. Josko tietokone motivoisi vähän ajattelemaan myös omaa käytöstään ja sen vaikutusta muihin ihmisiin.

Joulukalenteri, luukku 21

Tänään järjestin taas Tättähäärälle kivoja muistoja joulun odotuksesta. Onneksi on kaupassa valmiita piparitaikinoita niin poropeukaloäitikin saa lapsensa kanssa pipareita paistaa.  Sen verran piparinpaistajana olen kehittynyt ettei viimeinen pellillinen ihan kokonaan kärähtänyt, ihan pikkuisen tummempia niistä tuli kuin muista.

Joulukalenteri, luukku 20

Tänä aamuna oli mittarissa +2 astetta ja ulkona märkää lunta. Sisällä olisi ollut hommia vaikka kuinka mutta ajattelin että mitä haluan lapseni joulusta muistavan. Haluanko saman mitä itse muistan lapsuuteni jouluista; vanhemmilla on aina kiire, huutoa ja riitaa, äidillä koskee päähän ja aattona sitten räjähtää. En todellakaan halua tällaisia muistoja ja niinpä pistimme ulkovaatteet päälle ja lähdimme ulos. Meilläkin olikin mukavaa kun rakensimme lumiukon, teimme lumilyhtyjä ja piipahdettiin vielä naapurin pihassa leikkimässä siellä olevan 3v:n vieraan kanssa. Uskon että nämä hetket jää lapselle mieleen ja ne kantavat pitkälle hänen elämässään. Siivota ennättää kyllä myöhemminkin ja jos ei ennätä siivota niin ihan samalla tavalla se joulu meillekin tulee.

Tänään oli mummon lääkkeiden laittopäivä ja kun lääkkeet oli laitettu niin kaivelin vähän mummon varastoa ja otin vähän joulukoristeita esille. Nämä tontut ovat olleet vanhempieni luona "aina". Eihän ne enää kauniita ole ja trendikkyys niistä on kaukana mutta minulle rakkaita ja uskon että myös mummo niistä ilahtuu vaikka omasta mielestään ei mitään koristeita tarvitsekaan. Jotenkin tämän päiväinen mummolavierailu oli tosi kiva ja nti Tättähääräkin sanoi ettei mummo ollut tänään äkäinen. Tyttö ei mielellään mummolaan lähde kun mummo on äkäinen. Tänään mentiin mummolaan kirjaston kautta ja tytöllä oli uusia kirjoja mukana joiden parissa aika kului tosi mukavasti. Ja kun mummokin oli hyvällä tuulella niin vierailusta jäi tosi kiva muisto.

Joulukalenteri, luukku 19

Vihdoinkin sain enimmät pölyt pyyhittyä ja sain kantaa joulukoristelaatikon varastosta. Siellä ne kaikki minulle rakkaat koristeet odottivat esille pääsyä. Tämä enkeli on todella tärkeä. Olin ex-miehen kanssa pikkujouluissa v. 1999 ja siellä oli arvonta. Kun näin tämän enkelin niin sanoin että tuo on minun enkelini. Ja meni hetki, niin kuulutettiin ex:n nimeä ja hän oli voittanut enkelin. Uskon enkeleihin ja elämääni on ilmestynyt enkeleitä ennen lasten meille tuloa. Tämä enkeli puhutteli minua tosi voimakkaasti ja kun kotona asetin sen tupamme lipaston päälle niin ajattelin että enkeli tuo minulle hyvin tärkeän viestin. Ja toihan enkeli; tammikuussa soi puhelin ja kysyttiin löytyisikö meiltä koti pienelle tyttövauvalle. Koti löytyi ja nyt tuo pieni "ihme" on jo 17 vuotias lukiolainen.

Kaksi vuotta sitten odottelin kuumeisesti oikeuden päätöstä nti Tättähäärän kodista. Joulukuussa Tättähäärä oli tapaamassa vanhempiaan ja minä menin erääseen kauppaan. Siellä tämä enkeli osui silmiini ja tiesin että siinä on Tättähäärän oma enkeli ja oikeuden päätös tulee olemaan meille ja biovanhemmille mieleinen. Tammikuussa tuo päätös tuli ja se oli sitä mitä toivoimme. 

Nämä raitatonttutytöt lähtivät mukaani lapsuudenkodistani v. 1980-luvun alussa. Joka joulu etsin niille paikan ja aina ne tekevät minut hyvin iloiseksi. Puuroa keittävä tonttu liittyi joukkoon jossain vaiheessa ja nyt tämä viisikko asuu meidän leipälaatikon päällä ja tuo iloa joulun aikaamme.

Lasten askartelut ovat minulle rakkaita ja tuntuukin että en millään raski heittää niitä pois vaikka ne olisi miten huonossa kunnossa. Tämä tonttutaulu on esikoiseni tekemä ja hän teki sen neljännellä luokalla. Tontut ovat hyvin persoonallisia ja voin vain kuvitella miten poika on nauttinut tätä työtä tehdessään. Minä ripustan sen joka joulu samalle seinälle sillä sen paikka on juuri siinä. Ja loppiaisena laitan sen hyvin varovasti varastoon ettei se menisi rikki.

Tämäkin on esikoisen alakoulussa tekemä lumimaisema mutta se on kyllä kärsinyt tosi pahasti. Nyt parina jouluna olen tuunannut sen tontuilla ja lumiukoilla ja näin olen säästynyt heittämästä sitä roskikseen. Saa nähdä vieläkö vuoden päästä nostan tämän eteisen lipaston päälle vai annanko periksi ja luovun siitä.

Joulukalenteri, luukku 18

Sunnuntaina vietettiin leppoisaa kotipäivää, ei käyty edes mummoa katsomassa. Kyllä kotipalvelu soittaa jos siellä hätä on.

Leppoisaan päivään sisältyi uusien huonekalujen kasaamista (puolison hommia) ja minä yritin saada tasoja tyhjemmiksi ja pölyttömiksi. Korkean senkin päällä on aina nämä enkelit. Enkelitkin pyyhin ja nyt joukko odottaa jouluenkeleitä joukkoonsa. Oikein odotan että saan kaivella esille kaikki rakkaat enkelini. Monella on oma tarinansa ja todella rakkaita ovat lasten omin käsin tekemät enkelit.

Takimmainen, pienempi enkeli, on meidän perheen ikioma suojelusenkeli. Enkelin on tehnyt eräs ihana ihminen johon tutustuin aikoinaan netissä.  Hänestä tuli meille varamummi ja hän on omin käsin tehnyt enkelin meidän perhettä suojelemaan. Yhden kerran olemme varamummin kanssa livenäkin tavanneet mutta siitä on jo vuosia, yli 10 vuotta aikaa.

Joulukalenteri, luukku 17

Tänä aamuna päätettiin puolison kanssa pitää parisuhdepäivä ja ajeltiin lähimpään Ikeaan. Vähän meitä maalaisia huokailutti kun parkkipaikalle ajettiin mutta pienen kiertelyn jälkeen autolle löydettiin parkkipaikka. Ensin syötiin hyvin; pippuripossua oluen kera ja sen jälkeen suunnistimme kohti Ikeaa. Olimme jo kotona miettineet mitä sieltä tarvitsemme; Tättähäärälle sängyn, petauspatjan, tyynyn, peiton, pari muotoon ommeltua lakanaa, pöydän, hyllyn ja kattovalaisimen. Nämä löydettiin ja lisäksi sorruttiin vielä heräteostoksena ostamaan tytön huoneeseen pieni lipasto yöpöydäksi. Hyllyyn en löytänyt Ikeasta mieleisiä koreja joten ne ostin sitten Clas Ohlsonilla. Sieltä löytyi myös ihania pinkkejä muovikoreja lelukoreiksi, Korit säilön isoon vaatekomeroon jossa ne ovat piilossa katseilta.

Päivä teki tosi hyvää meille kahdelle. Meillä on tosi vähän yhteistä, kahdenkeskistä aikaa ja yritämme ottaa sitä arjen keskellä niin paljon kuin mahdollista. Onneksi nuo isommat lapset ovat jo sen verran isoja että heidät voi huoletta jättää Tättähäärän kanssa päiväksi kotiin.

Vaikka joulu ei ole edennyt yhtään niin siitä huolimatta olen tosi tyytyväinen tähän päivään. Tiedän että joulu tulee vaikka meillä ei jouluun olisi valmistauduttu millään tavoin. Joulupukin tulo on vähän epävarma mutta lahjat ainakin ilmestyy, tavalla tai toisella.

Joulukalenteri, luukku 16

Ei vielä mitään joulua mutta melkein joululahja kuitenkin.  Tänään kävin hakemassa Opan 1,5 litran kasarin postista ja sehän tuntuu joululahjalta. Voitin kattilan facebookin arvonnassa. Tosi paljon noihin arvontoihin osallistun ja aina mietin että voittaakohan niissä koskaan kukaan. Näköjään voittaa!

Joulukalenteri, luukku 15

Kuusikulmassa ei joulu etene yhtään. En tiedä mihin aika menee mutta mitään jouluvalmisteluja en saa aikaiseksi eikä prinsessahuonekaan ole edistynyt pätkän vertaa. Pientä esimakua joulusta saimme tänä iltana kun oltiin koulun joulujuhlassa. Paljon hienoja esityksiä ja lopuksi saapui joulupukkikin paikalle.  Muutama joulukorttikin on jo postissa tullut ja ne ovat päässeet paikalleen eteisen komeron oveen. 

Joulukalenteri, luukku 14

Meidän joulu ei edisty pätkän vertaa. Tänäänkin on taas menty tukka putkella sinne ja tänne. Saatiin myös yllätysvieraita ja toivotettiin heidät tervetulleeksi vaikka heidän takiaan jouduimme jäämään pois seurakunnan joulujuhlasta. Huomeniltana on koulun joulujuhla ja sinne on tarkoitus päästä. Haaveilin lähteväni juhliin yksin mutta kun Tättähäärä ei tänään juhliin päässyt niin pitänee ottaa hänet mukaan. Juhlamekkoon pukeutuminen on tytölle niin tärkeää.

Eilen hermostuin seiskaluokkalaisen vaikeisiin aamuihin ja pistin Wilma-viestin pojan kaikille opettajille. Kerroin että minun puheet kaikuu kuuroille korville ja kun koulu ei puutu kunnolla myöhästymisiin niin poika kuvittelee että kouluun meno on täysin hänen omassa vallassa ja hän menee sinne milloin haluaa. Koulu reagoi onneksi nopeasti ja tänään palaveerattiin luokanvalvojan kanssa. Ensi vuoden alussa opo ottaa pojan puhutteluunsa ja kertoo koulunkäynnin tärkeydestä.  Rehtorin kanssa juttelin koululla tästä asiasta ja hän sanoi että oletpa sinä ihmeellinen äiti. Otat kouluun yhteyttä tällaisessa asiassa. Yleensä kun koulu laittaa oppilaan Wilmaan myöhästymismerkinnän niin vanhemmat tulevat linjoja pitkin opettajan tai rehtorin kimppuun. Heidän lapsensa ei kuulemma koskaan myöhästy. Ehkä olen erilainen äiti mutta mielestäni koulussa opita ne tiedot ja taidot joilla pärjätään myös työelämässä. Jos myöhästyt töistä joka päivä niin ei työnantaja katso sitä kovin pitkään sormien läpi.

Joulukalanteri, luukku 13

Tänä jouluna en jää ilman joululahjaa. Kävin tänään etsimässä nti Tättähäärälle lahjaa mutta en löytänyt mitään mieleistä. Mutta itselleni löysin ja samalla varmistin että saan varmasti yhden lahjan ja varsinkin mieleisen lahjan.

Joulukalenteri. luukku 12

Vielä 12 yötä ja sitten on jouluaatto. Tänään kävin ostamassa perinteisen joulukukkani, joulutähden. Yksinkertainen, kaunis kukka ja se kuuluu meidän keittiönpöydälle vuodesta toiseen. Välillä väri on punainen ja tänä vuonna taas valkoinen. Kukan ostoreissulla tilasin myös joulukuusen ja se tuodaan kotiin "ennen joulua". Näin sovittiin kukkakauppiaan kanssa. Joten minä voin nyt rauhassa keskittyä joulun odotukseen.

Joulukalenteri, luukku 11

Päivät kiitävät mutta mitään jouluista ei meidän elämään vielä kuulu. Kuvittelin että kun perjantaina pesen lattiat niin sen jälkeen saan pölyt pyyhittyä ja laitettua vähän joulujuttuja paikoilleen. Mutta enpä ole saanut mitään aikaan. Tuo Tättähään huoneprojekti on poikinut kaikenlaista siivousjuttua ja joulu on jäänyt täysin syrjään.

Tänään pengoin huoneessa olevaa vaatekomeroa ja sieltä ylähyllyltä löytyivät nämä aarteet. Mollamaijan olen saanut joululahjaksi v.1960 kun olen ollut 4 kk:n ikäinen. Vauvanuken on tehnyt serkkutyttöni joskus 60-luvun puolivälissä.  Nallen sain muistaakseni 5 vuotiaana.  Nämä aarteet ovat ainoat lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Jätin nämä lapsuudenkotiini v. 1980 kun muutin ensimmäiseen yhteen kotiin ex-mieheni kanssa. Tämän kodin menetimme tulipalossa v.1981 ja emme saaneet pelastettua talosta muuta kuin henkemme.  Se riitti meille ja aloitimme elämämme "uudelleen" täysin tyhjin käsin. Nyt on sitten tavaraa ihan riittävästi ja oikeastaan liikaakin. 

Joulukalenteri, luukku 10

Nämä jouluiset tyynyt löysin jokin aikaa sitten Tokmannilta ja tänään ne pääsivät esille.  Aamulla päätettiin puolison kanssa että nyt jos koskaan nti Tättähäärä saa oman huoneen. Esikoisen huoneessa ollut punainen vuodesohva siirtyi olohuoneeseen ja uudet "joulutyynyt" sopivat sohvalle paremmin kuin hyvin. Sohva on sen verran hyvässä kunnossa ettei sitä raskittu laittaa kierrätykseen vaan päätettiin jättää kotiin. Meillähän ei ole varsinaisesti sisustettu koti niin sohva mahtui olohuoneen kalusteiden sekaan hyvin. Yksi nojatuoli lähti myyntiin facebookin kirpparille ja se on nyt alustavasti varattu. Toivon mukaan lähtee myös. Toinen tuoli saa jäädä vielä ja se voi poistua sitten kun saan itselleni keinutuolin. Siitä haaveilen ja viimeistään mummolan tyhjennyksen jälkeen saan oman keinutuolin. Mummolan tuolia toki odotan sillä isäni sai sen 50v lahjaksi ja tammikuussa siitä tulee kuluneeksi 40 vuotta.

Nti Tättähäärä sai esikoisen huoneen ja tähän hätään emme sinne mitään uusia kalusteita ennättäneet hankkia. Vaatekaappi siirtyi toiselle seinälle ja näin saatiin vähän helpommin sisustettava huone. Esikoisen kirjahylly tyhjennettiin ja siihen saatiin sijoitettua tytölle oma telkkari. Vanhassa lipastossa on tytön vaatteet joten vaatekomeroon saadaan säilöttyä leluja. Ikean sivuilla tänään seikkailin ja sieltä löytyi tytölle kiva sänky ja työpöytä. Ehkä jonain päivänä ne käydään hakemassa. Kotiin kuljetus oli turhan kallista, samalla rahalla ajelee Ikeaan hakemaan tarvittavan. Huoneeseen laitettiin syntymä-äidin ostamat prinsessaverhot joten huoneesta tuli heti prinsessahuone. Paljon on vielä tekemättä mutta kuitenkin tyttö nukkuu nyt omassa huoneessaan. Ja toivottavasti nukkuu myös aamuun saakka.

Joulukalenteri, luukku 9

Meillä on menty monta viikkoa niin että ihan vain se perusarki on hoidettu, ei mitään muuta. Eilen päätin että nyt on pakko ryhdistäytyä.  Eilen vaihdoin lakanat ja sitä lakanapyykkiä riitti vielä tälle päivällekin. En edes muista milloin olen viimeksi imuroinut joten tänä aamuna matot pihalle ja siivousta. Joka paikkaan on kerääntynyt kaikenlaisia kasoja; pelejä, puhtaita pyykkejä, kirjoja, värityskirjoja ym. ym. Nyt päätin että kasojen on aika hävitä jotta joulukoristeet pääsisivät omille paikoilleen.

Mutta helpommin sanottu kuin tehty tuo kasojen hävittäminen. Olen ostanut uusia pelejä kirppareilta ja nyt tuntuu ettei pelit/kirjat/askartelutarvikkeet mahdu enää niille tarkoitettuun lipastoon ja kaappiin. Eli ensin pitäisi siivota ne ennen kuin kasoista pääsee eroon. Mutta siihen en kyllä näin ennen joulua ryhdy. Täytyy yrittää löytää kasoille joku "tilapäinen" paikka josta se sitten vuoden päästä löytää.

On aika haastavaa järjestää siivouspäivää päivälle jolloin on vietä lukiolainen kouluun klo 11.00 ja koulu on naapurikaupungissa. Perjantai on myös mummolan kauppapäivä ja muutenkin melkein päivittäin pitää käydä mummon tilanne tarkistamassa. Lisäksi tänään baletin kenraali ja naapurikaupungissa oli oltava klo 17.00.  Sain minä sentään lattiat pestyä ja siihen se kaikki jäikin. Kasat on paikoillaan, pinnat ovat harmaan pölykerroksen peitossa ja joulusta ei tietoakaan. Mutta ehkä kaikki rupeaa sujumaan kunhan saadaan nämä balettiesitykset hoidettua. Ensi viikolla enää perhekahvila, seurakunnan kerho, seurakunnan pikkujoulu ja koulun joulujuhla. Eli jää minulla aikaa kotitöihinkin ellei mummo keksi sitten jotain joka vie minun aikani ihan kokonaan.

Joulukalenteri, luukku 8

Tämä päivä meillä on eletty "pupuna" ja mietitty miten esitykset sujuu. Tättähäärähän aloitti syksyllä satubaletin ja tulevana viikonloppuna on Talvisirkus jossa kaikki tanssijat pääsevät esiintymään. Tättähäärn ryhmä on pupuja ja äiti joutuikin haastavan tehtävän eteen kun piti pupun häntä ommella paikoilleen. En ole mikään käsityöihminen mutta juuri ja juuri tehtävästä selvisin. Häntä pysyi paikoillaan tämän päivän valoharjoituksissa. Huomenna on kenraaliharjoitus ja viikonloppuna esitykset. Minä pääsin tämän iltaisia harjoituksia katsomaan ja hienosti pienet puput lavalla esiintyivät. Muutama pupu karkasi kesken kaiken äidin syliin mutta sehän ei mitään haittaa.  Minua jännitti tosi paljon neidin esiintyminen sillä muutama päivä sitten hän sanoi että minä menen EHKÄ lavalle.

Joulukalenteri, luukku 7

Eilen mittarissa yli -20 astetta ja tänä aamuna mittari oli nollassa. Pitkästä aikaa käytiin Tättähäärän kanssa valloittamassa muutama lumivuori. Mitään jouluista ei tähän päivään sisältynyt.

Mummo on ollut vähän heitteillä viimeisten viikkojen aikana. Kun sairastin niin en yksinkertaisesti jaksanut ja pystynyt lähtemään mummolaan. Nyt olen yrittänyt mummolan asioita hoitaa mutta kovin raskaalta ne tuntuvat. Jotenkin olen niin väsynyt olemaan "äiti" ja huolehtiva aikuinen omalle äidilleni. Katsoin eilen Linnan juhlia ja kyynelehdin kun satavuotiaat kertoivat muistojaan. Minun äitini on "vasta" 86v ja hänen kanssaan ei pysty enää keskustelemaan mistään. Maanantaina yritin soittaa hänelle mutta ei hän osaa enää vastata puhelimeen. Mistään ei voi keskustella kun ei kuule eikä älyä mistä puhutaan. Tänään taas suutuin äidille kun mehukeitot oli pitkin seiniä ja lattioita. Ruokapalvelun astiat ovat astiakaapissa palauttamatta ja muutenkin kaikki ihan sekaisin. En ymmärrä mitä kotipalvelu siellä tekee; ei luultavasti muuta kuin antaa lääkkeet ja lämmittää ruuat. Ei ole aikaa muuhun. Joka kerta käydessäni pyyhin ruoka- ja tiskipöydän, keittiön aputason, jääkaapin oven.  En ymmärrä miten on mahdollista että äiti saa ne sellaiseen kuntoon päivässä tai parissa. Siivooja käy kolmen viikon välein mutta missään ei oikeastaan näy se että siivooja käy. Mummolassa olisi tehtävä kunnon suursiivous mutta siihen minulla ei ole aikaa eikä haluakaan. Jälleen tänään on taas sellaiset huono tytär -fiilikset. Joulu tulee ja olisi mukava jos voitaisiin viettää koko minun perheen voimin mutta ei se onnistu. Omilta lapsiltani en halua joulua pilata joten mummo saa viettää yksinäisen joulun. En vain yksinkertaisesti jaksa jakaantua moneen paikkaan ja antaa itsestäni tämän enempää.

Joulukalenteri, luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää!  Juhlapäivää olemme viettäneet hyvin arkisesti kotona. Mummolassa piipahdin laittamassa kahden viikon lääkkeet dosetteihin.  Sen verran itsenäisypäivää on juhlittu että nti Tättähäärällä on jo juhlamekko päällä ja kruunu päässä. Odottaa vain juhliin lähtöä.  Suomen itsenäisyyttä ajattelin illalla juhlistaa valmistamalla juhla-aterian; lipeäkalaa, valkokastiketta, perunoita, kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikko. Lipeäkalaa syö vain minä ja puolisoni, kinkkua meidän kahden lisäksi Tättähäärä. Laatikot maistuu minulle ja lukiolaiselle. Välillä tuskastuttaa kun ei ole sellaista syötävää josta kaikki tykkäisi. Minulle tuo lipeäkala on ainoa jouluruoka kinkun lisäksi jota on joulupöydässä oltava ja viime vuosina olen laajentanut lipeäkalan tarjoilun myös itsenäisyyspäivän. Joskus on ajateltava vain itseään. 

Joulukalenteri, luukku 5

Lunta tulvillaan on raikas talvisää...   Tänä aamuna oli tosiaan lunta tulvillaan joka paikka. Kotona oli tehtävä lumityöt ennen kuin pihasta pääsi kadulle. Mummolaan yritin mutta luovuin ajatuksesta kun näin että sinne johtava tie on auraamatta. Päätin käydä kääntämässä auton naapuritalon pihalla ja sinnehän sitten jäinkin kun sekin piha oli puhdistamatta. Ei auttanut kuin ottaa kola käteen, vähän kolata ja soittaa kihlatulle josko tulisit minut pelastamaan. Mummolassa jäikin sitten käymättä kun oli kiire lähteä sovittuun palaveriin 150 km:n päähän.  "Iso" tie oli ihan kohtuullisesti aurattu joten ei ongelmia. Mutta kun käännyin vähän pienemmälle tielle niin se olikin kokonaan auraamatta. Kieli keskellä suuta ajelin ja toivoin ettei isoa rekkaa vastaan tulisi. Ei onneksi tullut. Aukeimmilla paikoilla tie oli kadonnut kokonaan ja oli vain yritettävä pysyä aurausviittojen välissä. Huokasin helpotuksesta kun tuon tieosuuden selvitin ja pääsin auratulle tielle. Sovitusta palaverista myöhästyin vain 15 minuuttia. Kotiin ajelinkin sitten isojen teiden kautta vaikka se matkaa lisäsikin 50 kilometrillä.

Joulukalenteri, luukku 4

Tänään mittarissa talven pakkasennätys, -23 astetta.  On vietetty sisäpäivää ja laittelin vähän joulujuttuja. Tämä kynttelikkö lähti mukaani lapsuudenkodistani v. 1981 ja en edes muista miten kauan kynttelikkö oli ollut jo käytössä.  Kynttelikkö toimii edelleen ja ei siihen montaa lamppua ole vaihdettu näiden 35 yhteisen vuoden aikana.  Vaikka kaupat pursuaa jos jonkinlaisia joulukynttelikköjä ja valosarjoja niin siitä huolimatta joka vuosi otan tämän aarteeni varaston hyllyltä ja laitan paikoilleen.

Joulukalenteri, luukku 3

Seiskaluokkalaisella oli kotsan läksynä joulutorttujen tai piparien leipominen. Laiskan äidin poika tekee tortut helpoimman kaavan mukaan, eli valmiit taikinalevyt puoliksi ja sillä siisti.  Tänään vietettiin seiskaluokkalaisen 14v synttäreitä ja perinteiseen tapaan joulutortut tehdään synttäreille. Ja yleensä ne ovatkin joulun ainoat tortut jotka Kuusikulmassa tehdään.  Tortut eivät oikein maistu kenellekään ja jouluna syödään "oikeaa" ruokaa niin paljon että kahvileivät jää syömättä. Joten meillä ei kahvileipää jouluna juurikaan ole.

Joulukalenteri, luukku 2

Joka vuosi, joulukuun 2 päivä, meidän pihalle ilmestyy joulukuusi.  Vaikka en tekojutuista oikein pidäkään niin pihakuusena meillä on ollut jo monta vuotta vihreä muovikuusi jossa valot.  Lumettomina vuosina se on aika tylsän näköinen mutta tällaisena lumisena päivänä se on kaunis ja tuo arkeen jo vähän joulun odotuksen intoa.

Joulukalenteri; luukku 1

Joulukuun ensimmäinen päivä ja ensimmäinen luukku joulukalenterista avattu. Meillä on lapset joutuneet tyytymään melkein aina tällaiseen 0,99 euron suklaakalenteriin. Joskus olen ostanut lego- ym. kalentereita mutta tosi harvoin. Viime jouluna Tättähäärällä taisi olla prinsessa-kalenteri mutta tänä jouluna mennään näillä "perinteisillä", lähikaupasta ostetuilla kalentereilla.