Koululaisten kesäloma on jo mennyt yli puolenvälin ja kuukauden päästä koululaiset ovatkin jo koulussa. Uutta arkea opetellaan ammattikoululaisen kanssa ja yritetään löytää oikea rytmi maanantaiaamun kouluun lähtöön. Se ei ollutkaan niin helppo juttu kun alkuun kuvittelin. Ennen vanhaan asuntolaan sai mennä sunnuntai-iltana ja kuvittelin että sama kuvio on edelleen voimassa. Mutta eipä olekaan, asuntolaan mennään vasta maanantaina. Ammattikoululaisen koulu on sen verran kaukana ettei bussiyhteyttä aamuisin sinne ole. Joten jatkossa viedään poika 100 km:n päähän joka maanantai josta lähtee junalla opiskelupaikkakunnalle ja ennättää koulun alkuun. Onneksi perjantai-iltana pääsee bussilla ihan oman kotikadun risteykseen. Vaihtoehtoja opiskelupaikalle ei juuri ollut sillä pojan valitsemaa koulutusta ei "tähtioppilaille" ole nykypäivänä paljon tarjolla. Lähin maatalousalan oppilaitos olisi ollut 25 km:n päässä mutta siellä ei pystytä antamaan niin vahvaa tukea opiskelemiseen mitä poika tarvitsee. Nyt kun lähtee tuonne satojen kilometrien päähän niin samalla saa tukea itsenäisen elämän opetteluun. Yhdessä on nuoren ja asuntolan väen kanssa sovittu että pyykkiä ei kotiin kuljeteta vaan pyykki hoidetaan asuntolassa. Mielenkiinnolla odotan kuinka homma lähtee sujumaan.
Kesä on sujunut hyvin perinteisesti. Mökkilomaa vietettiin juhannuksen aikoihin, tällä kertaa pohjoisessa. Kylmää ja sateista oli koko loman ajan mutta kaikesta huolimatta loma on aina loma. Ystäväni kanssa tein parin yön reissun kylpylään ja nautittiin siitä ettei meidän tarvinnut huolehtia muista kuin itsestämme. Ensi viikolla lähdemme Tättähäärän mummoa tapaamaan ja samalla vietämme lomaa. Jos lämmin sää jostain putkahtaa esiin niin käymme myös Visulahdessa. Kylmää ja sateista on ollut jo pitkään. Olen sinnitellyt ilman sukkia mutta eilen oli pakko sukat laittaa kun lähdin ulkoilmakonserttiin. Onneksi laitoin sillä vaikka oli sukat ja kangaskengät niin varpaita meinasi palella.
Töiden osalta on ollut taas hiljaista. Kriisilapset lähti toukokuun lopussa ja sen jälkeen ei ole puhelin soinut kriisien osalta. Yhtä pitkää sijoitusta olemme miettineet nyt muutaman päivän ajan mutta ei meidän perheestä ole tämän lapsen perheeksi. Laitettiin plussia ja miinuksia paperille ja kun miinuslista oli pitempi kuin plussa niin päädyimme siihen että lapsen on parempi olla muualla. Siitäkin huolimatta että ottamalla tämän lapsen olisimme turvanneet meidän molempien kotonaolon. Koskaan ei pidä päätöksiä tehdä vain raha mielessä vaan aina on ajateltava uuden lapsen parasta ja meidän perheessä jo olevien lasten parasta. Aina nämä parhaat eivät välttämättä kohtaa. Joten me odotamme edelleen puhelimen soivan. Jos meille on joku lapsi vielä pitkään sijoitukseen tarkoitettu niin kyllä hän meille vielä jonain päivänä tulee. Näin minä uskon!
