Hiljaiseloa

Tammikuussa olemme saaneet nauttia kauniista pakkaspäivistä. Pakkasmittari on ollut lähempänä -30 astetta ja onpa ollut mukava viettää kotipäiviä leivinuunia lämmittäen. Päivät ovat kiireettömiä ja monesti tuntuu että olen aivan tarpeeton. Tuntuu niin hölmöltä että meitä on täällä kotona kaksi ihmistä joilla olisi aikaa ja halua hoitaa lapsia. Mutta puhelin pysyy hiljaa. Itse olen ottanut yhteyttä eri kuntiin ja soitin jo Savon puolellekin mutta ollaan liian kaukana. Lyhytaikaisessa sijoituksessa lapsen hoitopaikka ja koulu pitää pysyä entisenä. Tämän ymmärrän kyllä mutta me olemme valmiita ottamaan myös alle kouluikäisiä. Mutta aina on toki parempi että lapsi sijoitetaan mahdollisimman lähelle biovanhempia, ainakin kriisitilanteissa ja siksi ajaksi kun asiaa selvitellään.

Tukilapsia olisi kyllä tulossa mutta jostain syystä en ole nyt valmis tukilapsia ottamaan. Haluan että meillä ei käy ovi kovin tiuhaan eikä lapset jatkuvasti vaihdu. Haluan rauhoittaa viikonloput omalle perheelle enkä halua että joka viikonloppu täällä on eri lapset. . Arkena voisin jonkun tukarin ottaakin mutta heitä ei ole tulossa. Uusi tukilapsi ei ole meillä vielä yötä ollut mutta yökylästä on paljon juteltu. Vanhempien on vaikea antaa lasta yöksi ja nyt mennään täysin heidän ehdoillaan. Me on käyty kylässä lapsen kotona ja vähän harjoiteltu lapsen ruokkimista peg-napin kautta. Ensi kuussa mennään harjoittelemaan lisää kun kotiin saapuu asiantuntija vanhempiakin opastamaan pumpun käytössä.

Pakkasten takia en ole mummoakaan käynyt katsomassa kahteen viikkoon. Luotan siihen että hänellä on ihan hyvä olla. Viime päivinä vanhusten hoito on ollut uutisissa ja uutiset eivät kovin hyviä ole olleet. Tuntuu niin surulliselta ajatella että vanhuksia hoidetaan niin että saadaan mahdollisimman paljon voittoa. Minun mielestäni mikään hoito ei saisi olla bisnestä ja pelkkää voiton tavoittelua. Hommaa pitäisi tehdä aina sydämellä ja niin että hoidettavalla on hyvä olla. Siitä johtuneekin se että olen tavallinen perhehoitaja enkä ammatillinen perhehoitaja. Minulle riittää että tulen toimeen ja lapsille on tarjolla leipää ja lämmintä.  Paljon joutuu asioita nyt miettimään kun kotona on enää kaksi lasta. Onneksi olen aina ollut aika säästäväinen enkä juuri rahaa turhuuteen laita.  Tällä elämäntyylillä tulee toimeen vähemmälläkin rahalla.

Ruokaa en biojätteeseen laita ja tässä kuvat meidän päivällisestä. Ylemmällä lautasella riisiä ja vähän kanaa jotka jäi sunnuntain lounaalta. Lisäksi perjantain päivälliseltä sekavihannekset ja jääkaapista löytyneet viimeiset herkkusienet. Pitsat tein tortillapohjista jotka jäi lauantain päivälliseltä. Täytteenä jauhelihaa jota oli tarjolla tortillojen kanssa. Pitsoissa lisäksi jääkaapissa ollutta metwurstia, kinkkusiivuja sekä pakastimesta katkarapuja. Lisäksi tomaattia ja juustoraastetta. Näin sain kaikki tähteet hävitettyä ja me syötiin hyvää ruokaa. Kauppalaskua olenkin saanut nyt vähän pienennettyä kun mietin hyvin tarkasti etukäteen mitä meillä milloinkin syödään.

Vuoden alussa päätin että en osta mitään turhaa ja toistaiseksi päätös on pitänyt. Tammikuussa en ole ostanut mitään turhaa. Ruokaa, vessapaperia ja pesuaineita olen ostanut sekä lapsille tarvittavat ulkovaatteet. Hyvin on elämä sujunut ilman turhia ostoksiakin.  Viikonloppuja reissuja on tehty ja niiden aikana käyty ulkona syömässä joten sillä tavalla olemme itseämme hemmotelleet. Keilaamassa käytiin yhtenä viikonloppuna ja siihen meni toki rahaa. Viime viikonloppuna oli tukarit meillä ja kävimme porukalla katsomassa Jokeri Pokeri Pox -taikashowta. Nämä on toki "turhuutta" mutta pitää elämässä myös iloja olla.

Sopimuksia ja suunnitelmia

Perhehoitajan tehtäviin kuuluu myös asiakaspalvelun suunnitelma tekoa yhdessä biovanhempien ja sos.työntekijöiden kanssa. Näiden 22 sijaisvanhemmuusvuoden aikana on tullut istuttua monenlaisissa palavereissa kun on yritetty porukalla miettiä mikä on juuri tämän lapsen kannalta paras ja miten edetään esim. seuraava vuosi tai puolivuotta. Suurimmaksi osaksi palaverit ovat sujuneet hyvin, yksimielisyyteen on päästy ja jos ei me vanhemmat ole päästy yksimielisyyteen niin sos.työntekijä on sitten sanonut ratkaisevan sanansa. On ollut palavereita joissa ei ole tehty mitään suunnitelmaa kun mielipiteet on niin kaukana toisistaan eikä edes sos.työntekijä ole osannut sanoa mitä tehdään. On ollut palaveri jossa tilaisuuteen osallistunut 11v lopulta sanoi että nyt lähdetään kotiin kun ei tästä mitään näytä tulevan. Ja tuo oli tasan tarkkaan viimeinen asiakaspalvelusuunnitelman päivitys hänen kohdaltaan niin että paikalla olisi ollut kaikki osapuolet. Tuon jälkeen suunnitelma tehtiin niin että sos.työntekijä tuli meille, jutteli lapsen kanssa kahdestaan ja sitten juteltiin porukalla. Sen jälkeen oli biovanhemman vuoro tavata sos.työntekijä joko toimistolla tai biovanhemman kotona. Yleensä vanhempi ei halunnut sossua tavata joten päädyttiin jatkamaan sijoitusta lapsen toiveiden mukaan. Näin jatkui lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

Kaiken kaikkiaan palaverit ovat sujuneet hyvin ja nyt onkin ollut yllätys se ettei biovanhemmat ilmesty paikalle. Tämä on ollut minulle uutta ja ihmeellistä. Kaikissa puheissa lapsi tuntuu niin tärkeältä ja rakkaalta ja siksi ihmettelen että miksi ei silloin tulla paikalle kun lapsen asioista jutellaan yhdessä. Ei vastata sossun soittoihin eikä minun lähettämiin viesteihin. Sitten ihmetellään että miksi ihmeessä tapaamisia on harvettu eikä heille ole mitään kerrottu. Jos olisivat olleet paikalla niin olisi kerrottu tai jos vastaisivat puhelimeen niin saisivat tietoa lapsen asioista. Myös osoitetiedot puuttuvat sossun tiedostoista ja yleensä minullakin on vanhentunutta tietoa. Jostain kumman syystä osoitteet vaihtuvat tiuhaan ja tahtiin ja ei minullekaan jokaista osoitetta muisteta ilmoittaa. Jokainen tavallaan mutta ihmettelen suuresti että miksi rakas lapsi unohtuu juuri niillä tärkeillä hetkillä kun itsekin pystyisi edes jollain tavalla asioista päättämään ja ainakin kertomaan mitä mieltä on asioista ja miten haluaisi lapsen asioissa edetä.

Tänään tehtiin ensimmäisen kerran palvelusuunnitelma äidille. Äiti, äidin omahoitaja (aivan ihana) ja minä paperin laadimme. Ihan perusasioita siinä kysyttiin ja helppo niihin oli vastata. Samalla kun tehtiin palvelusuunnitelma kysyttiin äidiltä hoitotahdosta. Äiti ilmoitti selkeästi että jos sydän pysähtyy niin hän haluaa että hänet elvytetään. Eli se oli sillä selvä ja hoitotahtoa ei tehty.

Äiti ei hoitotahtoa tehnyt mutta minä päätin sen tehdä. Olen viime aikoina ajatellut näitä asioita ja yritän omalta osaltani hoitaa kaiken kuntoon ennen kuin on liian myöhäistä. Edunvalvontavaltuutus pitäisi tehdä mutta en oikein tiedä ketä siihen kysyisin ja haluaako edes kukaan minun asioita hoitaa siinä vaiheessa kun en itse enää niitä kykene hoitamaan. Esikoinen tuntuu tällä hetkellä vahvimmalta vaihtoehdolta mutta hän voi toki "kunniasta" kieltäytyä. Testamentin olen tehnyt vuosia sitten mutta siihen pitäisi tehdä nyt pieniä muutoksia. Samalla reissulla pankkiin voisi hoitaa tuon edunvalvontavaltuutuksen kuntoon. Sen jälkeen voisi ruveta sitä kuolinsiivousta tekemään. Mitäpä tässä muutakaan kun töitä ei ole ilmaantunut.

Hyvää tätä vuotta

Juhlapyhät ja arki koittanut myös meidän perheessä. Tosin arki alkoi mahataudin merkeissä ja kunnon arkeen arkirytmeineen ei ole ihan vielä päästy. Mutta ehkä jo ensi viikolla. Siitä se arki sitten lähteekin rullaamaan ja pian ollaankin jo ensi kesässä. Sitä odotellessa...

Vuosi on alkanut hyvin rauhalliseen tahtiin. Pieni irtiotto arjesta tehtiin viime viikonloppuna ja käytiin Leppävirralla katsomassa Muumi-jääveistoksia. Aivan huikea kokemus syvällä maan alla. Hissimatka kesti yllättävän kauan tai siltä se minusta tuntui kun aina pelkään että hissi jumiutuu kesken matkan ja siellä sitä sitten apua odotellaan. Näin ei onneksi käynyt vaan alas ja ylös päästiin turvallisesti. Muumijääluola sijaitsee Vesileppiksessä ja siellä yövyttiin kaksi yötä. Hotellihuone oli erittäin tilava perhehuone, sängyt 5 hengelle. Hyvin mahtui meidän pieni, neljän hengen perhe siinä yöpymään. Kylpylässä viihdyttiin molempina iltoina ja hyvää ruokaa kävimme syömässä kylpylän ravintolassa. Paluumatkalla piipahdimme kotoa muuttaneen tytön luona kahvilla ja viemässä häneltä meille unohtuneita vaatteita.

En juuri koskaan tee uudenvuoden lupauksia mutta nyt päätin että jatkossa vähennän kulutusta kaikin mahdollisin keinoin. En ennenkään ole ollut mikään shoppailija mutta jatkossa mietin entistä tarkemmin mitä meidän perheeseen hankitaan. Vaatteita en kovin paljon tarvitse ja nyt aionkin pärjätä entisillä ja uutta ostan vain kun entiset hajoaa. Paino olisi saatava pysymään kurissa ettei vaatteet pääsisi "kutistumaan". Eli vähemmän herkkuja (sipsiä, saunajuomaa ja karkkeja) ja enemmän terveellistä ravintoa. Ruuan suhteen olen aina osannut hyödyntää tähteitä ja jatkossa aion paneutua siihenkin vielä perusteellisemmin. Yritän päästä siihen ettei biojäteastiaan menisi mitään jääkaapissa pilalle mennyttä.

Näillä suunnitelmilla tätä vuotta jatketaan. Toivon että tästä tulee hyvä vuosi meidän kaikkien elämässä.