Oma koti kullan kallis

Tättä on Tättähäärän näkemys omasta kodista. Laitoin kodin avainnaulakon alle, siinä sille on juuri sopiva paikka.

Kodista on viime aikoina puhuttu paljon. Tättähäärä on kaverinsa kanssa harjoitellut yökyläilyä ja ihan kokonaista yötä ei kumpikaan ole vielä kaverin luona ollut. Tättähäärä on vähän pidemmällä, hänet hain vasta puolenyön aikaan kotiin. Kun tätä yökyläilyä harjoitellaan niin samalla voidaan puhua kodista, koti-ikävästä, rakkaista ihmisistä ym. Sijaisäitinä olen enemmän kuin onnellinen tästä koti-ikävästä sillä sen myötä tiedän että tyttö pystyy luomaan kiinteitä ihmissuhteita ja kiinnittymään häntä hoitaviin ja rakastaviin ihmisiin. Tämän taidon omaavalla lapsella on hyvät elämäneväät.

Mummon kotiasiat ovat minulla nyt ajatuksissa. Eilen täytin hakemuksen palvelutaloon ja tänään asiasta juttelin ikäihmisten palveluohjaajan kanssa. Vapaita paikkoja ei tällä hetkellä ole mutta äidin hakemus otetaan kahden viikon päästä olevaan tiimikäsittelyyn. Siellä vanhusten asioita hoitava tiimi päättää asioista. Äidille eilen asiasta juttelin mutta äitiä rupesi heti itkettämään ja rintaan koskemaan. Maanantaina vähän itketti kun joutui takaisin kotiin lähtemään. Nämä muutokset ovat vaikeita, olipa ne mihin suuntaan hyvänsä. Äidille tekisi kyllä hyvää päästä palvelutaloon ja toisten ihmisten läheisyyteen. Sanojakin rupeaisi enemmän löytymään kun olisi muitakin ihmisiä hänen lähellään kuin minä ja nopeasti piipahtava kotipalvelun työntekijä.  Nyt odottelen mitä tuo moniammatillinen tiimi päättää. Pahoin pelkään että äiti katsotaan niin hyvä kuntoiseksi että asuminen kotona kotipalvelun ja lomapaikan turvin voi jatkua. Jos noin päätetään niin en minä jaksa päätöksestä ruveta valittamaan vaan tyydyn päätökseen ja jatkamme elämää entiseen.

Hyviä uutisia

Tämä viikko on alkanut todella hyvin. Jo pitkään minulla on ollut eräällä tavalla hyvin levollinen olo ja olen ajatellut että kyllä kaikki vielä sujuu hyvin.  Tänään on ollut sellainen päivä joka on tuonut tullessaan hyviä uutisia.

Äidin kävin hakemassa lomalta ja äiti oli taas viihtynyt todella hyvin. Oli pahoillaan kun ei saa sinne jäädä. Hoitaja kertoi että nyt kannattaa hakea vakituista hoitopaikkaa koska jonoja ei juuri ole ja äidillä saattaisi olla hyvät mahdollisuudet vakituinen palvelutalopaikka saada. Joten tänään on istuttava koneen ääressä ja täytettävä hakemuslomake. Sitähän ei tiedä saako paikan vai ei mutta sen ainakin tiedän että mitään ei saa jos ei hae.  Aina kannattaa yrittää.

Aamulla sain soiton Tättähäärän sossulta ja nyt meillä on sovittuna päivä jolloin me aikuiset tapaamme tytön toisen vanhemman pitkästä, pitkästä aikaa. Olen vanhemman kanssa nyt muutaman puhelinkeskustelun käynyt ja pyysin häntä laittamaan alulle meidän tapaamisemme. Ja sen hän tekikin, jopa heti kun olin siitä hänelle sanonut. Tai ensin minä kirjoitin hänelle kirjeen jossa asiasta mainitsin. Sitten juteltiin puhelimessa ja nyt on päivä sovittuna jolloin me aikuiset kokoonnumme yhteisen pöydän ääreen ja mietimme tulevaa. Ja tulevaa nimenomaan niin että siinä tulevaisuudessa on osallisena myös pieni tyttö.

Paras puhelu tuli myös aamupäivällä. Tammikuisen kotikäynnin tehnyt sossu soitti ja kertoi että nyt on meistä kaikki selvitykset saatu ja kaikki on ollut ok joten saammeko laittaa teidät kriisiperhelistalle. En edes miettinyt kun sanoin että totta kai!  Nyt sitten listoilla ollaan ja voin toivoa että puhelin soisi. Sitähän ei tiedä soiko puhelin koskaan tässä asiassa vai ei mutta tuntuu ihan hyvältä että olemme listoille kelvanneet. Eilen juuri katselin varastosta pieniä vaatteita ja mietin että kyllä näillä alkuun päästään jos meille pieni ihminen ilmestyy.

Lukiolaisen kanssa mietimme tulevaa. Toukokuun alussa on menossa pääsykokeisiin ja toivon todella että sinne kouluun pääsee. Katseltiin jo varalta asuntojakin opiskelupaikkakunnalta vaikka tyttö oli alkuun sitä mieltä että sinne hän ei ainakaan muuta asumaan. Mutta onneksi mieli on muuttunut ja on valmis muuttamaan jos opiskelupaikka järjestyy. Toivon kyllä että pääsee sillä jo ysiluokan jälkeen tätä koulua ehdotin mutta tyttö ei silloin vielä ollut siihen kypsä. On sen verran kaukana kotoa ettei kotoa käsin kulkeminen olisi onnistunut joten siinä vaiheessa tuo naapurikaupungin lukio oli turvallinen vaihtoehto. Nyt on kolme vuotta kulunut, tyttö kasvanut ja rohkeus lisääntynyt. Nyt on minunkin helpompi päästää hänet muualle asumaan ja luottaa siihen että elämä kantaa.

Melkein loma

Maanantaina vein äidin lomajaksolle palvelutaloon ja tuntuukin että tämä viikko on lomaa. Päivät saa viettää niin kuin haluaa eikä tarvitse miettiä päivän rytmittämistä niin että jossain välissä ennättää käydä mummoa tapaamassa. Kaupassa saa käydä niin että ajattelee vain sitä mitä oma perhe syö ja mikä meille maistuu. Kaupan valmisruoka hyllyn voin ohittaa reippaasti.  Eilen aamulla oli mummolassa piipahdettava sillä oli siivouspäivä. Kävin avaamassa aamulla oven siivoojalle ja hän lupasi laittaa oven kiinni kun lähtee. Mummolassa pitäisi tehdä perusteellinen siivous, tyhjentää vaatekomero ja kaikki muutkin komerot turhasta roinasta. Mutta jotenkin sen aloittaminen ei nyt jaksa innosta. Pitäisi saada nuoriso innostumaan asiasta ja jos porukalla lähdettäisiin hommiin niin mummola olisi äkkiä siistissä kunnossa.

Mummo on nyt kolmatta kertaa lomajaksolla ja taas lähtö lomalle oli vaikeaa. Vasta sunnuntaina kerroin että huomenna on lomalle lähtö. En varmasti lähde, kuului vastaus. Sitten vuorossa itkemistä kun hän on niin kurja ja raukka ihminen jotta joutuu pois omasta kodista lähtemään. Siinä vaiheessa katsoin viisaammaksi poistua paikalta. Maanantaina menin, pakkasin tavarat ja koko ajan äiti kiroili ja haukkui minua jos vaikka millä alatyylisellä ilmaisulla. En kommentoinut mitenkään ja lopulta mummo istui autossa ja eikun menoksi. Ajeltiin vähän ja katseltiin kylänraittia. Siinä ajellessa äiti kysyi että missä sinä asut. Ajettiin sitten minun talon pihaan ja äiti hämmästeli että tämmöinenkö talo sinulla on, en ole siellä koskaan käynyt.  Aika monta kertaa on ennättänyt minun luona käydä sillä olen asunut tässä talossa 24 vuotta.  Huhtikuussa 1994 tähän muutin ja äidin kanssa yhdessä tätä siivottiin.

Pienen kyläkierroksen jälkeen mentiin sitten palvelutaloon. Siellä äiti puhui tosi  nätisti hoitajille kun jouduimme vähän odottamaan huonetta. Siellä oli edellinen lomalainen lähtenyt ja huoneen siivous oli kesken. Sitten kun huone oli valmis niin äiti vietiin sinne, toivotettiin tervetulleeksi. Vastaanotto oli nyt ihan toisenlainen kuin ensimmäisellä kerralla. Siitä annoin vähän palautetta ja ilmeisesti se on otettu huomioon. Sinne jäi mummo sängylle pötköttelemään kun lähdin. En ole soittanut enkä kysellyt kuulumisia sillä kyllä sieltä otetaan yhteyttä jos tarve vaatii.  Maanantaina haen mummon kotiin ja sitten taas mietin valmisruokahyllyn kohdalla mitä ostan.

Eihän tämä viikko kuitenkaan mitään lomaa ihan kokonaan ole. Eilen oli Tättähäärällä tapaaminen ja siinä menee aina koko päivä.  Toppavaatteita olen pessyt ja varastoon vienyt vaikka kylmää säätä lupailevat vapuksi ja vielä senkin jälkeen. Nyt on ollut ihanan aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Auringosta, lämmöstä ja vesisateesta huolimatta meillä on lunta vielä valtavasti. Mutta ehkä ne ennen juhannusta sulavat.

Tänä iltana meidän perheen aikuiset pitää parisuhdeillan ja lähdemme kuuntelemaan Juha Tapiota. Juha Tapion Kelpaat kelle vaan oli voimabiisini eron jälkeen ja se kannatteli minua arjessa.  Nyt pystyn kuuntelemaan kappaleen jo itkemättä. Hyvä minä!

Armoton aurinko

Kevätaurinko paistaa, räystäistä tippuu vedet ja luultavasti lumetkin rupeavat pikkuhiljaa sulamaan. Kevät on tullut. Jo vuosia olen haaveillut pimennysverhoista mutta aina ne ovat jääneet ostamatta. Minä pystyn nukkumaan ihan millaisessa paisteessa hyvänsä mutta meidän perheen toinen aikuinen ei. Makkarimme on aamuauringon puolella ja niinpä nyt päätin että hankitaan ne pimennysverhot. Ja tuumasta toimeen ja niinpä kelohongat meidän makkariin ilmestyi. Kyllä ne mukavasti pimentävät, ei siinä mitään mutta minusta nuo ovat aivan liian räikeät minun makuuni. Makkariin tulee suorastaan levoton tunnelma mutta ei se haittaa. Sammutan vain valot ja pistän silmät kiinni niin tunnelma ei haittaa. Tättähäärän huone myös aamuauringossa ja neiti rupesi aurinkoisina aamuina heräilemään aikaisin ja niinpä ostin sinnekin pimennysverhot. Ne ostin Tokmannilta ja vähän kaduttaa että en ostanut samanlaisia meidän huoneeseen. Yksinkertaiset, tummanharmaat verhot ja hinta vain 9,90/verho. Ja pimentävät vielä paremmin kuin Vallilan verhot.  Mutta näillä verhoilla nyt mennään kun ne on kerran hankittu.

Armoton aurinko paljastaa likaiset ikkunat ja harmaan pölyn jota näyttää tulevan koko ajan vaikka pölyjä pyyhinkin. Olisi taas aika siivota jokainen huone ihan kunnolla. Lukiolaisen huone myllättiin pari viikkoa sitten perinpohjin. Kaappeihin saatiin lisää tilaa kun sieltä poistettiin kaikki pienet vaatteet ja muutkin turhat tavarat. Tättähäärä sai vähän uusia vaatteita sillä osa 150 cm vaatteista on meidän pian 6 vuotiaalle sopivia.  

Kasiluokkalaisen huone olisi otettava käsittelyyn seuraavaksi ja olenkin vähän miettinyt millaisia huonekaluja sinne voisi hankkia. Huonetta pitäisi vähän uudistaa jotta se näyttäisi enemmän teinin huoneelta. Vielä ei ole ideoita päähän tullut. 

Tättähäärän huone on ihan kiva, siivous ja muutaman huonekalun maalaus riittäisi sinne.  Kun koko ajan on täällä kotona niin välillä kaipaa vähän uudistusta ja "työpaikkaviihtyvyyttä".  Olohuoneeseen on tulossa uusi sohva. Monta vuotta siitä on haaveiltu ja nyt on sohva tilauksessa. Johan tuo entinen sohva palvelikin meitä melkein 20 vuotta. 

Jossain takaraivossa on tunne että ehkä kenties meitä vielä tarvitaan ja nyt olenkin katsellut pukuhuonetta "sillä silmällä". Sinne on saatava vauvan hoitopaikka jos vauva meille tulee. Ideoita on päähän tullut ja niitä pitäisi saada toteutettua. Ensimmäiseksi pitäisi tyhjentää arkkupakastin ja löytää jostain sen tilalle vanha mutta edullinen liinavaatekaappi. Liinavaatekaappiin saisin liinavaatteet ja liinavaatteilla ollut kaappi jäisi vaate- ja vaippakaapiksi. Toki sille muutakin käyttöä keksisin jos meitä ei tarvitakaan. Mutta välillä on vaan mukava uskotella että olisi vielä tarpeellinen. 

Tulevana viikonloppuna olen taas tarpeellinen. Kohta lähden hakemaan tukilapset meille. Huomenna lähdetään MLL:n reissulle HopLoppiin ja Superparkkiin. Käydään "ulkona" syömässä ja istutaan linja-autossa muutama tunti.  

Sirpaleet tietävät onnea

Meillä särkyy hyvin harvoin astioita vaikka lapsia ja muutakin porukkaa talossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta tänään onnistuin särkemään ikivanhan Kerman Saven leipälautasen kun tiskikonetta tyhjensin. Kun lautanen tipahti kilahtaen tiskipöydälle niin tiesin että siitä seuraa onnen sirpaleita. Tähän nyt uskon ja luotan hyvin vahvasti.

Sirpaleiden seurauksena lähti sähköpostia Familariin.  Lähetin perhetietolomakkeen ja valokuvan talosta sekä meistä "vanhoista variksista".  Laitoin tuoreen, pääsiäisenä otetun kuvan jotta tasan tarkkaan olemme kuvassa juuri ne jotka oikeassa elämässäkin olemme. Äsken sain vastauspostin; Kiitos postista ja varsinkin aivan ihanista valokuvista.  Lopussa oli että palataan asiaan. Eli nyt vain odottelen kotikäyntiä ja sen jälkeen jatkoa.

Tänään soitti lukiolaisen sossu ja sovittiin kotikäynti toukokuun alkuun. Samalla kyydillä tulee myös Tättähäärän sossu tapaamaan tyttöä. Tyttö on asunut meillä pian 5 vuotta ja yhtään kertaa ei yksikään sossu ole lasta tavannut. Tammikuussa asiakaspalvelusuunnitelman yhteydessä pyysin että tulisi käymään jotta "täti" näyttäytyisi tytölle ihan todellisena henkilönä eikä vaan tätinä joka päättää hänen asioistaan.  Lukiolainen saa suunnitella tulevaisuuttaan yhdessä sossun kanssa sillä haaveissa on että tyttö pääsisi syksyllä opiskelemaan 150 km päähän. Edessä on asunnon etsiminen, sen kalustaminen ja paljon, paljon muuta. Näistä on hyvä jutella jo etukäteen sillä ei me yksin kaikesta päätetä vaikka tyttö jo täysi-ikäinen onkin. Onneksi on olemassa jälkihuolto 21 ikävuoteen saakka.

Ulkona sataa vettä, pihamaa on peilikirkkaalla jäällä mutta jotenkin minun sisällä on valoa ja luottamusta tulevaan. Hyvä niin!

Sanat hukassa

Monenlaiset ajatukset ja kirjoituksen aiheet ovat päässä pyörineet mutta jotenkin en saa niitä tänne sanoiksi puettua. Jotenkin tuntuu että pää on ihan tyhjä enkä pysty kirjoittamalla tuottamaan mitään järjellistä. Haluaisin kirjoittaa aina jotain viisasta mutta ajatukseksi jää. Päivät vierii ohi ja illalla sängyssä mietin että enpä taas tänään saanut aikaan mitään.

Pääsiäisestä olemme saaneet nauttia aurinkoisessa säässä. Jotenkin aika ennen pääsiäistä oli hyvin hektistä enkä edes siivota ennättänyt. Ja kun en siivonnut niin kaikki pääsiäiskoristeet jäivät varastoon. Ruokakin on ollut ihan arjen perusruokaa, ainoa poikkeus oli savulammas jota vähän ostin. Ostin myös yhden astian mämmiä sillä se ei juuri muille maistu kuin minulle. Suklaamunia on ollut ja pääsiäispupu on niitä Tättähäärän huoneeseen silloin tällöin piilottanut. Ihan hyvin on pääsiäinen kulunut vaikka siihen ei mitenkään panostettu. Toki perinteitä olisi hyvä luoda ja lapsille kertoa pääsiäisen merkityksestä. Tättähäärän kanssa olimme seurakunnan lastenjuhlissa ja siellä kerrottiin pääsiäisen tarina nukketeatterin avulla.

Sää on todellakin ollut aivan ihana ja olemmekin viettäneet aikaa luistellen ja mäkeä laskien. Meillä ei jäähallia ole ja niinpä ulkojäistä on nautittava niin pitkään kun niitä riittää. Tänään voi olla jo viimeinen luistelupäivä. Toistaiseksi ei vielä lunta tule mutta eiköhän sitä iltapäivällä rupea satamaan täällä meilläkin. Entistäkin on vielä metri mutta vanha sanonta sanoo että uusi lumi on entisen surma. Toivottavasti näin on!

Ihmeellisiä vauvaunia olen taas nähnyt ja salaa toivon että ne olisi enteitä tulevasta. Mitään ei ole kuulunut kotikäynnin tehneiltä sossuilta. En ole itsekään soittanut ja kysynyt että kelvataanko vai ei. Oma aikansa menee toki kaikkien papereiden saamiseen sillä aika monelta taholta meistä tietoja pyytävät. Soittelin myös yksityiselle palvelutuottajalle ja sähköpostissa onkin heidän lomake joka pitäisi täyttää. Eivät meitä heti ensimmäisessä puhelussa tyrmänneet joten taidan jossain vaiheessa lomakkeen täyttää ja pistää menemään. Eihän se ota jos ei annakaan!  Kaikkea kannattaa yrittää sillä tätä työtä haluan jatkossakin tehdä.