Tättä on Tättähäärän näkemys omasta kodista. Laitoin kodin avainnaulakon alle, siinä sille on juuri sopiva paikka.
Kodista on viime aikoina puhuttu paljon. Tättähäärä on kaverinsa kanssa harjoitellut yökyläilyä ja ihan kokonaista yötä ei kumpikaan ole vielä kaverin luona ollut. Tättähäärä on vähän pidemmällä, hänet hain vasta puolenyön aikaan kotiin. Kun tätä yökyläilyä harjoitellaan niin samalla voidaan puhua kodista, koti-ikävästä, rakkaista ihmisistä ym. Sijaisäitinä olen enemmän kuin onnellinen tästä koti-ikävästä sillä sen myötä tiedän että tyttö pystyy luomaan kiinteitä ihmissuhteita ja kiinnittymään häntä hoitaviin ja rakastaviin ihmisiin. Tämän taidon omaavalla lapsella on hyvät elämäneväät.
Mummon kotiasiat ovat minulla nyt ajatuksissa. Eilen täytin hakemuksen palvelutaloon ja tänään asiasta juttelin ikäihmisten palveluohjaajan kanssa. Vapaita paikkoja ei tällä hetkellä ole mutta äidin hakemus otetaan kahden viikon päästä olevaan tiimikäsittelyyn. Siellä vanhusten asioita hoitava tiimi päättää asioista. Äidille eilen asiasta juttelin mutta äitiä rupesi heti itkettämään ja rintaan koskemaan. Maanantaina vähän itketti kun joutui takaisin kotiin lähtemään. Nämä muutokset ovat vaikeita, olipa ne mihin suuntaan hyvänsä. Äidille tekisi kyllä hyvää päästä palvelutaloon ja toisten ihmisten läheisyyteen. Sanojakin rupeaisi enemmän löytymään kun olisi muitakin ihmisiä hänen lähellään kuin minä ja nopeasti piipahtava kotipalvelun työntekijä. Nyt odottelen mitä tuo moniammatillinen tiimi päättää. Pahoin pelkään että äiti katsotaan niin hyvä kuntoiseksi että asuminen kotona kotipalvelun ja lomapaikan turvin voi jatkua. Jos noin päätetään niin en minä jaksa päätöksestä ruveta valittamaan vaan tyydyn päätökseen ja jatkamme elämää entiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti