Työn touhussa

Vaikka välillä kaikki on tuntunut epätoivoiselta ja tuntunut että enää ei mitään ole työrintamalla odotettavissa niin siitä huolimatta on viime aikoina ollut hyvin vahva luotto tulevaisuuden suhteen. Kun uskoo ja luottaa niin silloin asiat rupeavat tapahtumaan. Vaaditaan varmaan oikeiden tähtien asennot taivaalla ja sitten asiat rupeavat tapahtumaan.

Viikko sitten maanantaina meidät lisättiin naapuriläänin kriisiperhelistalle ja keskiviikkoiltana sosiaalipäivystyksestä soitettiin ja kysyttiin että mahtuuko meille pieni ihminen. Toivotin pienen ihmisen tervetulleeksi ja muutaman tunnin päästä meidän eteisessä oli kaksi tätiä ja hyvin hämmentynyt pieni.  Puhelun jälkeen kaivelin äkkiä sängyn, syöttötuolin, rattaat ja turvaistuimen esiin. Vaatteita pengoin myös mutta kovin vähän oli sitä kokoa jonka arvelin pienen ihmisen olevan. Vaippoja ei ollut mutta "tädit" sanoivat viimeisessä puhelussaan että mukana on sen verran että yön yli pääsee. Ikää lapsella sen verran että mitään vauvanruokia ei tarvittu joten tyynesti jäin odottamaan pientä ihmistä. Muu perhe oli ihan täpinöissään ja eivät oikein tienneet miten päin olisivat.  Mutta niin vain tuloillasta selvittiin ja yllättävän hyvin on mennyt tähänkin asti. Lapsi syö hyvin, nukkuu hyvin ja pikkuhiljaa alkaa kotiutua ja ääntä rupeaa löytymään.  Mitään tietoa siitä miten kauan lapsi meillä on ei tässä vaiheessa ole. Olen sanonut että meillä saa olla niin kauan kun tarve vaatii. Voi olla että lähtee vaikka ensi viikolla tai on vielä puolenvuoden päästä. Sitä on tässä vaiheessa vaikea tietää. 

Lasten vaatteista luovuin kaksi vuotta sitten ja viime kesänä vein varastosta kaikki ulkolelut naapuriin. En nyt viitsinyt lähteä leluja takaisin hakemaan vaan kävin kirpparilta ostamassa Plaston muovimopon. Tämä oli joko kolmas tai neljäs mopo jonka olen ostanut. Hyvässä kunnossa olevat mopot olen pistänyt aina kiertoon kun olen ajatellut että en enää niitä tarvitse. Onneksi kirpparit on olemassa ja sieltä löytyy sekä leluja että vaatteita. Vappuaaton vietimmekin kirppareita kierrellen ja hyviä hankintoja tehden. Vapuksi olimme suunnitelleet reissua Tättähäärän mummoa tapaamaan. Hotelli oli varattu sekä maksettu mutta pienen ihmisen tultua olimme matkustuskiellossa ja reissu jäi tekemättä. Onneksi hotellissa hyväksyttiin syy jonka takia peruin majoituksen kolme päivää ennen majoittumista ja me saatiin rahat takaisin.

Sisäleluja ja muita viihdykkeitä meiltä löytyy vaikka millä mitalla. On ollut mukava kaivella taas nuppipalapelit esiin ja tehdä niitä pienen kanssa. Pienen ihmisen vanhemmat on tulossa lauantaina lasta katsomaan ja kysyivät että pitääkö tuoda leluja. Sanoin että jos ei ole mitään lempilelua niin eiköhän me pärjätä näillä meillä leluilla. Se sopi vanhemmille; lelut ovat kotona odottamassa leikkijän saapumista.

Pienen ihmisen rytmissä meillä mennään nyt eteenpäin ja eletään päivä kerrallaan.  Katsotaan miten pitkään tämä pesti kestää ja ehkä tämä poikii myös uusia soittoja. Toivossa on hyvä elää.