Juhannus oli meillä herttainen

Perinteinen mökkiloma vietetty.  Tämän kesän säät ovat olleet vähän sitä sun tätä mutta yllättävän hyvän lomasään saimme. Vettä tuli vain parina päivänä hetken ajan. Muun ajan oli sateetonta, välillä hyvinkin aurinkoista ja tyynessä kohtaa jopa lämmintä. Pelasimme etupihalla pihapelejä päivällä sillä sinne paistoi aurinko. Ulkoilimme paljon, tutustuimme mökin ympäristöön, soutelimme Pielisellä aina kun tuuli oli sen verran tyyntä että sinne uskalsi mennä. Ipanat pulahti uimaan heti loman alussa mutta kova tuuli teki veden tosi kylmäksi ja keskiviikon jälkeen ei kukaan Pieliseen uskaltanut pulahtaa. Minä en missään vaiheessa edes varpaita liottanut, sen verran kylmältä vesi käteenkin tuntui. Itikoita oli mökin terassilla ainakin miljoona ja myöhäisillan istuskelut terassilla jäivät vähiin. Aatto- ja juhannusiltana virittelin terassin täyteen hyttyssavuja ja kyllä siellä saattoi hetken aikaa jopa istua.

Meidän lomalla syöminen on hyvin tärkeä juttu ja niinpä nytkin syötiin viikko tosi hyvin. Kesän ensimmäiset mansikat maisteltiin juhannuksen kunniaksi.  Uusien perunoiden kanssa syötiin yhdellä lounaalla Tättähäärän kalastamaa haukea. Neiti kalasti elämänsä ensimmäisen kerran virvelillä ja niinpä vain syötävän kokoisen hauen laiturin nokasta sai uistimeen.  Itse ei kyllä kalaa suostunut syömään, oli kuulemma pyydystänyt sen meille aikuisille. Ja mehän söimme fileet hyvällä ruokahalulla. 

Ulkoilimme paljon; kiipeilimme rinteille, kaivoimme "kultaa" ja teimme pitkiä kävelylenkkejä. Jo pitkään olen haaveillut uusista vapaa-ajan kengistä ja nyt kesän alussa ne löysinkin. Testasin niitä lomaviikolla ja hyväksi havaitsin.  Peruskalliolla kävellessä ja seistessä kengät näyttivät jopa hyvältä. 

Sunnuntaiaamuna oli pakattava kamat kassiin ja ajettava kotiin. Haikein mielin mökistä lähdimme ja kun kävimme avainta viemässä niin sanoimme että vielä me tänne palaamme.  Mökki jossa nyt olimme oli tosi kiva mutta vielä haluamme testata yrittäjän toisen mökin. Se on isomman veden ääressä ja siellä on luultavasti vähemmän hyttysiä kuin tuossa niemessä olevassa mökissä. Haaveena on että jo syksyllä pääsisimme testaamaan tuon toisen mökin. Venetsialaiset voisi siellä viettää. 

Nyt on tuo pyykkivuori selätetty ja hyvällä mielin voimme suunnitella uusia reissuja. Ja ne koittavatkin pian. Tänään siivosin auton perusteellisesti sisältä ja huomenna aion käyttää auton pesussa. Torstaiaamuna suuntaamme uudelle reissulle muutamaksi päiväksi. Ensi viikko onkin täysi "työviikko"; maanantaina yhdellä lääkärillä, tiistaina saapuu yksi aos.työntekijä kotikäynnille, keskiviikkona Tättähäärällä tapaaminen ja torstaina tulee tulevan kasiluokkalaisen nepsyvalmentaja ensimmäiselle käynnille ja tutustumaan meidän perheeseen.  

Kesä

Kesä antoi odotuttaa itseään tosi kauan mutta nyt olemme saaneet nauttia Suomen suven kauneudesta. Uimakausi on aloitettu ja Tättähäärän kanssa olemme aikaa rannalla viettäneet.  Yllä olevassa kuvassa minusta kesän kauneus näkyy todella hyvin. Sinistä vettä ja vihreitä puiden lehtiä.

Viime viikonloppuna olimme Powerpark-reissulla. Reissu sujui todella hyvin. Perjantaiaamuna klo 6.40 astuimme linja-autoon ja parin pysähdyksen taktiikalla Alahärmään ajoimme. Powerparkin parkkipaikalla olimme klo 13.00.  Ensin suunnistimme syömään ja sitten laitteisiin. Nyt Tättähäärä oli 120 cm ja aivan uudet laitteet avautuivat hänelle. Osaan pääsi yksin ja osassa tarvitsi kaverin ja kaveriksi "uhrautui" lukiolainen. Voi sitä lapsen riemua kun hän juoksujalkaa riensi laitteesta toiseen. Sen verran viileää Powerparkissa oli ja ilmeisesti sateen uhka ilmassa niin väkeä oli kovin vähän. Laitteissa sai istua niin kauan kuin halusi eikä välillä tarvinnut lähteä pois. Ketjukarusellissa tyttö istui 4 kierrosta ja sieltä suoraan mustekalaan ja siinä meni 3 kierrosta. Suurimman osan ajasta tyttö istui laitteissa yksin ja välillä tuntuikin että koko huvipuisto on meidän prinsessan yksityiskäytössä. Kuusi tuntia meillä oli aikaa huvitella ja sitten oli aika astua taas linja-autoon. Ajelimme yöksi Kalajoelle. Lauantaina Kalajoella oli aikaa klo 13.00 saakka tehdä mitä haluaa. Me kiertelimme rannalla. Uimaan ei kukaan uskaltanut, sen verran viileä tuuli Kalajoella vallitsi.

Tämä viikko on ollut "matalalentoa" mutta juuri meidän perheelle sopivaa. Maanantaina vietiin tuleva kasiluokkalainen tukiperheeseen ja tyttöjen kanssa suunnistimme shoppailemaan.  Vietimme mukavan kaupunkipäivän. Keskiviikkona Tättähäärä kävi tapaamassa sukuaan ja samalla reissulla haettiin kasiluokkalainen kotiin. Eilen kasiluokkalaisen kanssa keskussairaalan silmätutkimukset ja sitten shoppailua. Pojan vaatekaappi ammottaa tyhjyyttään ja ei se eilisen päivän jälkeen paljon täyttynyt kun kaikki tarjolla olevat olivat rumia.  Eilen haettiin myös vierailevat tähdet meille viikonlopuksi.  Tänään kävimme kalastamassa Vapapäivässä mutta eipä saalista saatu.

Äsken aloittelin pakkaamisen liinavaatteista sillä huomenna suunnistamme Pielisen rannalle viikoksi. Säätiedotusta olen katsellut ja huonolta näyttää säätila tiistaista lähtien. Joten pelejä on mukaan otettava uimakamppeiden lisäksi. Vuokramökki on meille uusi tuttavuus ja kuvien perusteella näyttää todella hyvältä. Mutta mikä on todellisuus, se paljastuu huomenna.

Hääkutsu

Tänään posti toi eräällä tavalla yllättävää postia. Olin toki kuullut että ex-mieheni on menossa naimisiin koska hän oli häistään tytölle kertonut. Mutta tänään postilaatikosta löytyi yllättäen kaksi kirjekuorta; toinen tytölle ja toinen minulle sekä kihlatulleni.  Kuorissa oli hääkutsu ex:n häihin.  Hyvissä väleissä olemme sillä onhan erosta jo 10 vuotta aikaa. Vaikka olin se jätetty ja välillä kovinkin katkera ja vihainen niin vuodet ovat vierineet ja olen asian läpikäynyt ja osaan myös iloita ex:n onnesta. MUTTA jotenkin pahalta tuntuu että näin pian avopuolison kuoleman jälkeen ex ottaa noin ison askeleen ja menee naimisiin. Olisin niin toivonut että ex ja hänen aiempi kumppani olisivat naimisiin menneet. Ehkä kuitenkin nyt on se oikea löytynyt ja se halutaan sinetöidä avioliitolla.

Onneksi häät ovat vasta elokuussa niin ennätän vielä miettiä osallistumista. Minun nykyinen kumppani tuskin häihin lähtee koska lauantaina on työpäivä ja tulisi aika kiire jotta joutuisi häihin. Ja minua askarruttaa tuleva kasiluokkainen ja Tättähäärä; heidän nimiään ei kutsussa mainittu eikä meidän kutsussa ollut sanaa "perhe".  Voiko heidät viedä juhliin? Ymmärtäisin jos Tättähäärää ei kutsuttaisi mutta tuleva kasiluokkalainen tuli minun ja ex:n perheeseen joten eräällä tavalla ex on myös hänen isä. Tosin nykyinen kumppanini on ollut pojan elämässä mukana pitempään kuin ex ja nykyinen kumppani on pojan isä.  Nyt sulattelemme kutsua ja heinäkuun lopussa tiedämme kuka häihin osallistuu ja kuka ei.

Kesä ja hyttyset

Nyt on kesä saapunut tänne susirajallekin. Eilen saimme nauttia aurinkoisesta ja lämpöisestä säästä. Kaiveltiin Tättähäärän kanssa kesäleningit kaappien kätköistä, viskattiin sukat pyykkikoriin ja päätettiin että sukat kaivellaan jalkaan vasta syksyn tultua.  Villasukat ovat esillä kaiken aikaa sillä joskus niitä saattaa sisällä tarvita. Mutta villasukkia ei meillä sukiksi lasketa näin kesällä.  Terassilla on nautittu päivä- ja iltakahvit ja nautittu sekä kahvista että hyttysistä. Niitä meillä riittää ja ovatkin tänä kesänä suorastaan jättiläisiä.

Tättähäärälle järjestin mutakeittiön leikkimökin nurkalle ja tyttö on ahkerasti keitoksiaan keitellyt. Vielä kun saisin leikkimökin kunnostettua ja siivottua kunnolla niin olisipa tytöllä ja vierailevilla tähdillä siellä leikkiä. Tytön leikkejä katsoessa on tullut mieleen että meidän perhe voisi toimia myös kesäperheenä jollekin lapselle vaikka ei maatalossa asutakaan. Minä olen kotona, ulkona on tilaa leikkiä ja ennen kaikkea minä tykkään lapsista.  Arkista elämää lapsille tarjoaisin, joskus jopa vähän sirkushuveja. Mutta tätä ideaa pitää vielä vähän hautoa ja jossain vaiheessa esitellä se myös muulle perheelle.

Somepaasto

Nyt olisi aika aloittaa muutaman päivän somepaasto. Seuraavat päivät sosiaalinen media on täynnä kuvia hyvistä todistuksista, hymytyttö ja -poikapatsaista, onnellisista ylioppilaista ja heidän vanhemmistaan, stipendien saajista jne.  On toki hienoa että vanhemmat ovat ylpeitä lapsistaan ja heidän saavutuksistaan. Olisin varmaan minäkin jos voisin someen saavutuksista kirjoittaa. Taidan olla vain kateellinen kun koulujen loppumisen aikaan ei ole mitään kirjoitettavaa.  En voi kehua hienoilla todistuksilla, meidän kotia ei korista yksikään "hymyilevä" patsas eikä stipendejä ole tullut kuin kerran. Esikoinen sen sai ysin keväällä ja stipendi liittyi musiikkiin. Kaikki bändin pojat sen saivat ja hienoa että saivat. Paljon pojat musiikin eteen töitä tekivätkin. Viime keväänä sain toki hehkuttaa esikoisen valmistumista mutta tänä keväänä ei ole mitään kirjoitettavaa. Ja tuskin ensi keväänäkään. Ei ole meillä vuoden päästä lakkiaisia ja tiedä sitten onko koskaan.  Mutta eihän nämä saavutukset ole tärkeintä elämässä. Tärkeintä on että lapset ja nuoret olisi onnellisia ja löytäisivät oman paikkansa elämässä.  Kunpa aina jaksaisi ajatella näin eikä suuttua niistä todistuksen huonoista numeroista ja uusintoja vaativista kokeista.  Minulla on vielä paljon opittavaa tässä elämässä.

Melkein kesä

Kesäkuun ensimmäinen päivä ja mittarissa 6 astetta lämmintä. Välillä sataa vettä ja välillä jopa räntää. Viikonloppuna laittamani kesäkukat ovat vielä hengissä vaikka yöllä on tainnut pakkasasteita muutama olla.  Kylmästä kelistä huolimatta olemme saaneet pihahommat suurin piirtein tehtyä ja kukatkin astioihin laitettua. Viikonloppuna oli ihan kiva ilma ja lapset saivat touhuta ulkona. Vierailevat tähdet olivat käymässä ja ipanat olikin ulkona aamusta iltaan. Leikkimökin ulkopuolelle kannoin vanhan kirjoituspöydän ja siitä tuli "mutakeittiö". Siinä saavat ihan rauhassa keitoksiaan tehdä. Haaveena on että saataisiin leikkimökki jossain vaiheessa siivottua ja sen jälkeen sinne EI SAA missään nimessä hiekka, vettä ja heiniä viedä.

Kylmän sään aikana olemme innostuneet lukemaan Tättähäärän kanssa kirjoja. Nämä Anna ja Elvis -kirjat ovat meidän ehdottomia suosikkia. Ensimmäisen kirjan luimme Imatran reissulla ja kirja oli Anna ja Elvis kylpylässä. Siinä  Anna ja Elvis ensimmäisen kerran tapasivat toisensa Imatran kylpylässä. Tuo kylpylä-kirja on ilmestynyt 2014 ja on kirjasarjan ensimmäinen kirja. Sarjassa ovat ilmestyneet Anna ja Elvis leirillä, Anna ja Elvis mummolassa, Anna ja Elvis ja verraton vaari, Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja.  Leirillä kirjaa emme ole kirjastosta löytäneet ja vaahtokarkkivakooja on vielä vähän kesken. Tättähäärä tykkää kirjoista sillä niissä on vauhtia ja hassuja tilanteita. Ihan kaikkea tyttö ei välttämättä ymmärrä mutta ei tarvitsekaan. Anna ja Elvis ovat kouluikäisiä; Anna taitaa olla ekaluokkalainen ja olisko Elvus kakkosella.  Annan mummo on "vauhtimimmi" jolle aina sattuu ja tapahtuu. Elviksen ukki on innostunut kunnon kohotuksesta. Annan perheessä on kolme lasta ja vanhemmat, Elviksen perheessä äiti ja isä. Elviksenvanhemmat ovat kiinni kännyköissään eikä aikaa ja huomiota oikein lapselle riitä. Vaahtokarkkivakoojassa Elviksen äiti odottaa vauvaa.  Kun on yli 20 vuotta lukenut lastenkirjoja niin tällaiset uutuudet ovat todella piristäviä.  Toinen "uutus" on Anneli Kannon Viisi villiä Virtasta -sarja. Ne on tarkoitettu minun mielestä alle kouluikäisille.  Tänään onkin taas piipahdettava kirjastossa hakemassa uutta lukemista.