Mummon kuulumiset

Mummon ulko-oveen oli viikonlopun aikana ilmestynyt tuollainen lappu.  Viime viikkoina täällä on ollut jos jonkinlaista hiipparia ja vanhusten asunnoista on viety rahaa, kelloja ym.  Varkaat ovat kyllä liikkuneet reilusti päiväsaikaan ja jopa huomioliivi päällä. Mummon rahapussin tarkistin ja siellä oli kyllä kaikki rahat tallella. Eihän äidillä paljon rahaa pussissaan ole koska ei niitä mihinkään käytä. Mutta siitä huolimatta on ihan hyvä pitää ovi lukossa. Päiväksi kannattaa kuitenkin aukaista jotta lounaan tuoja pääsee sisään, hänellä ei avainta ole.

Eipä sinne mummolaan mitään uutta kuulu.  Käynnit siellä tuntuvat kerta kerran jälkeen raskaammilta ja aina mietin että voisinpa olla tulematta. Mutta lääkkeet on laitettava, jotain syötävää jääkaappiin toimitettava, pyykit haettava ja puhtaat vaatteet vietävä. Joka kerta käydessäni pyyhin myös pöytiä, jääkaapin ovenkahvaa jne jne. Äitini on aina korostanut sitä että hän on syntynyt luutu kädessä ja on ollutkin suorastaan siivousfriikki.  Nyt ei ole siivousihmisestä tietoakaan. Lattiat "pesee" vielä lauantaisin mutta kaikki muu onkin sitten likaista ja tahmeaa. Roskiin menevät mehutölkit ym. ovat aina tiskipöydällä. Ravintolan lounaslautaset kansineen löytyy aina milloin mistäkin. Mitään keskustelua ei äidin kanssa voi käydä koska hän ei kuule ja jos sattuu kuulemaan niin ei ymmärrä. Puhekykykin katoaa kun kaiket päivät yksin kotona on. Ei osaa avata radiota eikä telkkaria. Monesti löydän hänet keittiönpöydän äärestä penkiltä nukkumasta.  Lakanoita ei ole vaihdettu aikoihin koska ei enää nuku lakanoiden välissä vaan päiväpeiton päällä. 

Kaikki tämä tekee minut niin surulliseksi ja jatkuvasti suuri syyllisyys siitä että en ennätä äitiäni kuntouttaa enkä pitää hänelle seuraa. Mutta miten kuntouttaa ihmistä joka ei halua tehdä itsensä hyväksi mitään? Se on enemmän kuin vaikeaa. Myös seuran pitäminen on vaikeaa kun äiti ei ole kiinnostunut mistään eikä haluakaan keskustella enää juuri mistään.  Jotenkin tulee tunne että äitiä ei enää ole, on vaan pelkkä kuihtunut kuori. Se tuntuu niin surulliselta.

Mukava viikonloppu

Kuukauden viimeinen viikonloppu ja silloin saapuu tukilapset. Tättähäärä odottaa kavereita aina innoissaan ja kyllä minullakin alkaa jo ikävä lapsia olla.

Viikonloppu alkaa aina kauppareissulla. Yleensä syödään joka tukiviikonloppuna samoja ruokia jotka lapsille maistuvat. Sen perusteella kaupassa on helppo käydä. Karkit ja saunalimut käydään sitten porukalla ostamassa mutta kaiken muun yritän ostaa jo perjantaina ettei tarvitse kaupassa käynnin takia stressata sen jälkeen kun olen lapset hakenut.  Itse olen kasvanut perheen ainoana lapsena ja minulla olikin aina haaveena saada iso perhe. Neljä lasta oli haaveissa ja kun erosin ex:stä niin ajattelin että neljäs lapsi jäi sitten saamatta. Mutta kuinkas kävikään; elämä yllätti ja olen saanut olla neljän lapsen äiti. Lisäksi muutama vierailija on ollut ja kyllä nämä tukilapset ihan vähän omilta tuntuvat kun yli neljä vuotta olen heidän kanssaan elänyt. 

Pienessä perheessä kasvaneena minulla on ollut vuosien saatossa opettelemista ruuanlaitossa ja kauppaostoksissa. Kyllä seitsemän ihmistä syö enemmän kuin kolme ihmistä.  Vaikka en kummoinen kokki olekaan niin kyllä minusta on mukava katsoa täyttä ruokapöytää ja siinä istuvia ihmisiä. Vaikka eihän porukka aina niin sulassa sovussa ruokapöydässä ole mutta se lienee myös ihan normaalia. Joskus esikoinen ja miniä myös saapuvat syömään ja silloin meidän pöytä meinaa käydä ahtaaksi kun sen ympärille sovitellaan yhdeksän ruokailijaa. Sopu sijaa antaa ja minä olen onnellinen niistä pöydän äärellä istuvista ihmisistä.

Perjantaina meillä on päivälliseksi keittoa, nyt oli jauhelihakeiton vuoro.  Lauantain lounas on aina makaronilaatikko koska se kypsyy sillä aikaa kun me ulkoillaan.  Eilen oli välipalalla lettuja ja päivälliseksi syötiin karjalanpaistia ja perunoita. Jälkiruokana oli pitkästä aikaa mansikkarahkaa.  Tänään lounas kuitattiin nuotiomakkaroilla ja päivälliseksi syötiin tukipojan lemppariruokaa; liekkisiipiä ja riisiä.  Välipalaa en lapsille tarjonnutkaan koska nuo ruoka-ajat olivat vähän sellaisia ettei niiden välissä ennättänyt nälkä tulla.  Päivällisen jälkeen veinkin lapset kotiin. Kotimatkalla poika toivoi että joskus olisi seitsemän päivän loma ja saisi olla meillä seitsemän yötä. Lupasin että kesälomalla saavat olla vähän pitemmän ajan.

Nyt sää suosi meitä ja päästiin sekä eilen että tänään ulkoilemaan. Eilen hanki kantoi ja tehtiinkin pitkä lenkki hankia pitkin. Tutkailtiin eläinten jälkiä ja eläinten jättämiä kakkakasoja. Tosi mielenkiintoista!  Tänään ulkoiltiin pulkkamäen ja moottorikelkkailun merkeissä. Paistettiin uimarannan kodassa makkaraa ja oltiin retkellä ihan kodin naapurissa. Ei tarvitse aina lähteä "merta edemmäksi kalaan".

Tytöt tykkäävät leikkiä välillä kahdestaan ja silloin me pojan kanssa pelataan jotain. Eilen saatiin peliin houkuteltua myös seiskaluokkalainen ja toinen täällä melkein asuva aikuinen. Pelattiin Huojuvaa tornia ja uutta Suomirallia. 

Viikonlopusta jäi taas mukavat muistot ja saunallinen märkiä vaatteita.  Vaatteet kuivuvat ja kuukauden päästä meitä odottavat taas uudet seikkailut.

Kevät

Pitkä ja pimeä talvi on taas väistynyt. Mitä vanhemmaksi elän niin sitä nopeammin nämä vuodenajat vaihtuvat. Talvikin tuntuu tosi lyhyeltä vaikka välillä tuskailen jatkuvien lumitöiden kanssa. Mutta eiköhän ne ala olla taas unohdettu ja kevät koittaa.  Me olemme saaneet nauttia taas hankikeleistä ja Tättähäärän kanssa olemme päässeet seikkailemaan paikoissa joissa emme ole koskaan aikaisemmin käyneet. Kevät on myös tiputtanut lumet katoilta niin että takaterassin katto on hajonnut ja jostain pitäisi löytää Remontti-Reiska tekemään terassille uuden katon.  Sauna ja leivinuunin päällys ovat taas tutussa käytössä; märkien ulkovaatteiden kuivaajina.  Yli 20 vuotta meidän leivinuunilla ja saunassa on kuivatettu lasten ulkovaatteita. Välillä enemmän ja vähemmän kissanpissille haisevia. Joka kevät toivon että märkä kausi loppuisi mahdollisimman pian. Mutta samalla toivon myös että saisin kuivattelua jatkaa vielä muutaman vuoden. Ehkä kohta saan nostaa kuivamaan mummon mussukan vaatteita. Toivossa on hyvä elää! Mutta toisaalta jos tunnen esikoistani yhtään niin niitä mussukoita ei aivan heti meille ilmesty. Tavoitteet on pojalla korkealla ja halu tehdä elämässä sitä työtä jota haluaa ja se vaatii vielä kouluttautumista. Kannustan poikaa opiskelemaan ja niitä mussukoita ennättää hankkia sitten myöhemmin.  Tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi kuten poika pienenä poikana haaveili. Tällä hetkellä kyllä tuntuu että tämä "työ" ei lapsia innosta ja sitä en ihmettele yhtään.

Sinä et ole minun OIKEA äiti

Tämä lause kaikuu meidän huushollissa nykyään monta kertaa päivässä.  Vaikka olen ollut sijaisäiti jo kolmelle pitkäaikaiselle sijoitetulle niin vasta nyt kuulen tämän lauseen ensimmäistä kertaa.  Kukaan kolmesta vanhimmasta lapsesta ei ole käyttänyt tätä "aseena" minua vastaan vaikka monesta asiasta on kättä väännetty kun rajoista ja säännöistä on keskusteltu. Mutta nti Tättähäärä (vajaa 5v) on hyvin tietoinen siitä kuka on oikea ja kuka on "väärä" äiti.  Olen toki sanonut että en ole sinua synnyttänyt ja X-äiti on oikea äiti mutta minä olen tämän perheen äiti ja olen ihan oikea äiti tässä perheessä. Minun tehtävänä on huolehtia sinusta, opettaa sinua ja rakastaa sinua.  Mutta kaikki puheet tuntuu kaikuvan kuuroille korville kun neiti niin päättää. 

Päivittäin kuulen miten OIKEA äiti ei pakottaisi syömään sellaista ruokaa josta hän ei tykkää. Äiti keittäisi aina makaronia ja tekisi lihapullia koska ne ovat hyvää. Lisäksi oikea äiti ostaisi aina kaupasta karkkia, leluja, lehtiä ja ihan kaikkea sitä mitä hän haluaa. Hän saisi pukeutua aina olkapää-paitaan (hihaton) ja pikkuisiin hameisiin. Koskaan ei tarvitsisi laittaa päälle haalaria vaan ulkonakin saisi näyttää nätiltä. Hiukset saisi liehua aina vapaana eikä niitä koskaan laitettaisi kiinni. Äiti laittaisi hänelle aina kynsilakkaa ja kasvoihin meikkiä. Ja mikä kaikkein parasta tyttö kuulemma saisi AINA TEHDÄ SITÄ MITÄ HALUAA. Ei tarvitse mennä nukkumaan, saisi saunoa silloin kun haluaa, hänelle luettaisiin AINA, pelattaisiin pelejä AINA ym. ym.  Kun tätä kaikkea kuuntelee niin kylläpä tuntuu kurjalta pienen tytön elämä meillä. Ei koskaan mitään mukavaa.  Lisäksi syntymä-äiti on paljon kauniimpi kuin minä, nuorempi kuin minä, pitempi kuin minä, hänellä on pitkät hiukset (minulla lyhyet) ja mitähän vielä.

Ymmärrän kyllä että syntymä-äiti on ihana ja lapsen mielestä maailman paras äiti. Minäkin olisin jos tapaisin lasta pari-kolme tuntia kolmen viikon välein. En todellakaan pakottaisi syömään muusia ja uunimakkaraa vaan yhdessä syötäisiin kaikkea hyvää. Olen tosi onnellinen että äiti tapaa ja haluaa viettää aikaa lapsen kanssa. Yökylistäkin on puhuttu ja vähän pitemmistä päivätapaamisista mutta äiti ei ole ollut niihin valmis. Ehkä on jonain päivänä, toivon niin.  Äiti saa olla lapselle se tärkein ja ihanin äiti, ei siinä mitään. Minä olen se "valeäiti" joka on tylsä, typerä ja kaiken lisäksi rumakin. Näin sanoi seiskaluokkalainen joskus muinoin. Minun tehtävä ei ole olla kiva kaveri vaan äiti joka antaa lapselle rajat ja rakkauden.  Esikoisen kanssa tästä puhuttiin paljon silloin kun hän lähestyi 18 vuoden ikää. Siihen asti hän oli odottanut että tulee "aikuiseksi" ja elämä alkaa toden teolla. Mutta kun se aikuisuus lähestyi niin poika sanoi että olisinpa vielä pieni. Juoksisin tuolla takapihalla ilman huolen häivää ja sinä huutaisit SYÖMÄÄN.  Voiko kauniimmin sanoa?  Samalla tavalla kasvatan nti Tättähäärää kuin muitakin ja toivon että jonain päivänä tyttö ajattelee että ehkä minäkin ihan himpun verran olen se "oikea" äiti vaikka en ole häntä synnyttänytkään.

Työtä ilman "palkkaa"

Perhehoitajat (sijaisvanhemmat) tekevät työtään toimeksiantosopimuksella joten heille ei palkkaa makseta. Työstä maksetaan palkkiota ja lapsen menoihin kulukorvausta. Palkkioiden ja kulukorvauksien alin raja on määrätty laissa mutta ylärajasta ei mitään lakia. Joten eri puolilla Suomea palkkiot ja kulukorvaukset ovat hyvin erilaisia. Jokainen lapsi saa Suomessa lapsilisää ja tässäkin suhteessa sijaisperheet ovat eriarvoisessa asemassa. Osa sijoittajista perii lapsilisän itselleen ja osa antaa Kelan maksaa lisän sijaisperheelle. Sijoitettuna on myös lapsia jotka ovat oikeutettuja vammaistukeen ja tässäkin sijoittajat menettelevät samoin kuin lapsilisässä. 

Olen tehnyt tätä työtä yli 20 vuotta ja hyväksynyt sen että palkkiot ja kulukorvaukset ovat eri puolilla Suomea erilaiset. Kieltämättä joskus tuntuu vähän eriarvoiselta se että joku toinen saa "perusterveestä" lapsesta 1200 euroa hoitopalkkiota kuussa kun minä saan erityislapsesta 800 euroa. Mutta elämä on ja ei se muuksi muutu vaikka kuinka kateellinen olisin.  Osa sijaisperheistä tekee tätä työtä ansiotyön ohella ja se olisikin kuulemma ainoa oikea tapa tehdä tätä työtä. Pitää olla toimeentulo muusta kuin perhehoidosta. Näin minulle sanoi sijaishuoltoyksikön sosiaalityöntekijä. Minun toimeentuloni on tullut jo 17 vuotta perhehoidosta ja toivon että toimeentuloa riittäisi vielä vuosiksi eteenpäin. Mutta vaikka tätä tekee "rahasta" niin kyllä lapset ovat rakkaita ja sydämellä työtä teen.

Vaikka sydämellä työtä tehdään niin kuitenkin haluaisin saada "palkan" tehdystä työstä. Sijoitettujen kohdalla palkkiot ja kulukorvaukset ovat tulleet hyvin mutta tukilapsista olen saanut viimeisen maksun joulukuun lopussa. Silloin maksettiin marraskuun päivät.  Lapset ovat olleet joulu-, tammi- ja helmikuussa eikä heistä ole tullut euroakaan palkkiota, kulukorvausta ja matkakorvausta. Haen aina lapset perjantaisin ja vien kotiin sunnuntaina.  En usko että kovin moni työntekijä tekee kuukausia töitä ilman että saa siitä jonkinlaista korvausta. Mutta me sijaisvanhemmat ja tukiperheet näin tehdään koska ajatellaan aina lapsen parasta.

Maksamattomuus johtuu siitä että vuoden alusta tuli sote-uudistus jossa kaikkien kuntien sosiaali- ja terveystoimet siirtyivät ison "soten" yhteyteen. Aikaisemmin jokainen kunta maksoi omat palkkansa mutta nyt on palkanlaskijat tuolla sotessa ja rahat tulee sieltä. Samalla kun siirryttiin yhteen niin kaikkiin kuntiin tuli yhtenäiset korvaukset. Eli jotain hyvääkin.  Omia rahojani odottelen vielä tämän kuun loppuun ja rupean sitten enemmän selvittelemään mistä moinen johtuu. Onko sosiaalityöntekijä unohtanut ilmoittaa päivät palkanlaskijalle vai mikä mättää?  Tammikuun päivät ilmoitin sossulle ja samalla laitoin lapun että en ole saanut korvausta kahdelta edelliseltäkään kuulta. Mitään vastausta ei ole kyllä kuulunut. Joten odottelen edelleen.  Tukilapset tulee viikon päästä ja tulevat jatkossakin siitäkin huolimatta ettei heistä mitään maksettaisi. Mutta mielelläni otan rahat vastaan ja maksan sillä summalla kuukausittaista autolainaa.

Päin näköä

Tänään ajelimme seiskaluokkalaisen kanssa keskussairaalan silmäkeskukseen. Kesällä todettiin että pojan näköhermosto on tuhoutunut ja nyt näköä seurataan tosi tarkasti. Tänään ensimmäisenä tehtiin näkökenttätutkimus. Se kesti pitkään ja ei poika jaksanut siihen keskittyä. Muut tutkimukset sujui hyvin ja näkö niiltä osin hyvä. Lääkäri "lohdutti" että näkökenttätutkimus onnistuu tosi harvoin ensimmäisellä kerralla. Kesäkuussa uusi tutkimus ja syyskuussa kolmannen kerran. Silloin pitäisi olla tuloksen jo oikea. Kasiluokalla ruvetaan jo miettimään jatko-opintoja ja ennen sitä on hyvä tietää mikä on näön tilanne.

Voimia antava loma

Talviloma takana ja arkeen on pikkuhiljaa virittäydytty.  Meidän neljän loma sujui todella hyvin. Ainahan pientä kinaa on ja kun on kyseessä erityislapsi niin joskus jopa vähän enemmän. Mutta yllättävän vähällä selvittiin tällä lomalla. Seiskaluokkalaiselle ostin heti ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä 6 pv:n rinnelipun ja sinne poika aamupalan jälkeen aina suunnisti. Kävi syömässä lounaan, lepäsi hetken ja taas rinteeseen. Illat poika vietti verhon raossa tuijottaen rinteistä ja toivoen näkevänsä rinnekoneen. Kehotin menemään ihan ulos asti mutta ei lähtenyt. Ihan yksin poika joutui rinteissä olemaan sillä toinen perheen aikuisista (hän joka laskettelee) onnistui saamaan mahataudin joka ei meinannut helpottaa millään. Mutta onneksi loman loppupuolella Hyrynsalmen apteekista sai sellaiset tropit että tauti helpottui. Ja niinpä hänkin pääsi perjantaina rinteeseen.

Nti Tättähäärä kävi opettelemassa laskettelun saloja opettajan johdolla ja loppulomasta viiletti jo yksin lasten rinteestä. Alussa hississä pysyminen tuotti vaikeuksia mutta äkkiä tyttö siihenkin oppi. Seiskaluokkalainen oli todella avulias isoveli; vei tyttöä hississä, opetti miten tullaan rinnettä alas ja lopuksi opetti miten pujotellaan keppien välistä. Kehuinkin poikaa hänen käytöksestään sillä kiusaavasta ja ärsyttävästä velipojasta ei rinteissä ollut tietoakaan.  Tättähäärä oli myös innokas pulkkailija ja enpä nähnyt toista vajaa 5 vuotiasta joka olisi niin reippaasti ja monta kertaa kiivennyt pulkkamäen päälle ja sieltä viilettänyt vinhaa vauhtia pulkalla alas. Hiihtämässäkin tyttö kävi muutaman kerran ja nyt oli sattunut mukaan paremmat sukset kuin vuosi sitten.  Minun on tunnustettava että muuta liikuntaa kuin kävelyä, en harrastanut.

Yhtenä päivänä tuli lunta sen verran paljon että me ajelimme Kiannon Kuohuihin uimaan. Kylpylä on mukava ja viihtyisä paikka koko perheelle. Siellä muutaman tunnin pulikoimme ja oli taas mukava ajella "lomakotiin" syömään ja saunomaan. Saunottiin joka ilta, vietettiin peli-iltoja ja laiskoteltiin.  Kaksi kertaa söimme valmista; ensimmäisenä iltana haettiin pitsaa ja viimeisenä lomailtana käytiin ravintolassa pihviaterialla.

Minun hampaat ei lomasta välitä ja heti ensimmäisenä lomapäivänä irtosi paikka hampaasta joka paikattiin heinäkuussa. Onneksi paikan puuttuminen ei haitannut ja en viitsinyt ruveta etsimään hammaslääkäriä. Hyvin pärjäsin paikattoman hampaan kanssa reilun viikon.

Kotona oli tyttö pärjännyt hyvin. Koti oli siisti ja paikat kunnossa kun lauantaina iltapäivällä kotiin ajelimme. Hyvä niin, uskallan jättää tytön toistekin yksin kotiin.

Nyt on taas hyvä arkea jatkaa. Hampaan kävin paikauttamassa tänään, pyykkikone pyörii ja arki on lähtenyt sujumaan hyvin.  Seuraava perheen loma on juhannusviikolla mutta perheen toisen aikuisen kanssa lähdemme pienelle lomaselle huhtikuun alussa. Tarkoitus olla poissa kotoa ihan kokonaisen yön ajan. Sitä odotellessa...



Makumuistot

Meidän perhe on lomaillut nyt kolme kokonaista päivää. Seiskaluokkalaiselle ostin 6pv:n rinnelipun ja poika pääsee rinteeseen silloin kun haluaa. Ja yllättävän paljon on halunnut. Tättähäärän kanssa on hiihdetty murtsikkaa ja vietetty aikaa pulkkamäessä. Tänään tyttö oli hiihtokoulussa opettelemassa laskettelun taitoja. Huomenna vuokraan välineet ja tyttö pääsee taitoja harjoittelemaan.


Tänään oli pitkä rinnepäivä ja ruuaksi keitin makaronia ja lämmitin purkkilihapullia kastikkeineen. Juniori söi ruokaa valtavasti ja nautti aivan selvästi mausta. Kehui että pitkästä aikaa hyvää ruokaa. Noita lihapullia ovat biokodissa syöneet ja maku toi ihania muistoja pintaan. Poika on 14v ja asunut minun luona yli 10 vuotta joten makumuistot ovat hyvin syvällä. Huomenna ilahdutan poikaa Mummon muusilla sillä hän ei ole koskaan tykännyt kotona tehdystä muusista. Mökissä ei välineitä "oikean" muusin tekoon.


Kaiken kaikkiaan loma sujunut hyvin ja kotonakin lienee kaikki ok. Ei naapurin rouva ole häiriköinnistä informoinut. Me jatkamme lomailua vielä muutaman päivän.

Kohta mennään

Aurinko paistaa, pakkasta -5 astetta joten hyvässä säässä lomaa aloitellaan. Eilen haettiin Tättähäärän kanssa kirjastosta lukemista ja tänä aamuna on tavarat pikkuhiljaa ruvenneet kasseihin siirtymään. Kun joka vuosi tämän tekee niin lista on pään sisällä valmiina ja kassit on helppo täyttää. Vielä pari eväskassia täytän ja sitten menoksi. Loput ruuat ostetaan Kainuusta, turha kaikkea on täältä lähteä raahaamaan.

Vähän jännittävältä lähtö tuntuu sillä ensimmäistä kertaa lukiolainen jää yksin kotiin. Käytiin kahdestaan ostamassa vähän ruokaa. Toki kävellen kauppaan pääsee mutta kovin paljon ei pysty ostamaan koska kävely ei vamman takia ole ihan samanlaista kun terveellä ihmisellä. Mutta kavereita on tulossa käymään joten eiköhän joku kyytiä kauppaan tarjonne. Naapuriin laitoin viestiä jotta pitävät vähän taloa ja tyttöä silmällä. Heille tämä on tuttua sillä saman tekivät myös esikoisen aikaan.

Vuosi sitten lähtötunnelmat olivat vähän toisenlaiset.  Aamulla tuli soitto isän kuolemasta ja oli vähällä ettei lomalle lähdetä. Mutta lähdettiin ja hyvä niin.  Huomenna tulee vuosi isän kuolemasta, aika menee todella nopeasti. Hyvän loman toivotukset sain tänäkin päivänä isältä. Isän keppi on täällä meillä eteisessä ja aamulla se aivan yllättäen kolahti lattialle. Uskon että se oli merkki isältä. 

Virittäytymistä lomaan

Vielä pari päivää koulua ja sitten alkaa koululaisten kauan kaivattu talviloma. Kyllä koululaisista näkeekin sen että ovat jo huilitauon tarpeessa. Sen verran tahmeaa koulunkäynti on, toki sitähän se meidän seiskaluokkalaisella on aina.

Tättähäärän kanssa ollaan jo välillä lomafiiliksissä ja eilinen päivä vietettiin "änkkäripuistossa". Treffasin siellä erään samaa työtä tekevän joka viettää perheineen talvilomaa meidän lähiseudulla. Mukava oli tavata nenätysten ja viettää aikaa paikassa jossa lapset viihtyvät.  Eilen mietinkin miten hienoja keksintöjä tällaiset sisäleikkipuistot ovat. Siellä lapset saavat touhuta; kiipeillä, laskea mäkeä, pelata, hyppiä yms. mukavaa. Toki siellä aikuisetkin saavat lasten kanssa touhuta ja pitäisikin touhuta kun sisällepääsystä joutuu kuitenkin maksamaan.

Tänään pitäisi keskittyä kotitöihin ja ensisijainen tehtävä olisi tyhjentää pyykkikoreja. Viikonlopun jäljiltä on lakana- ja pyyhepyykkiä ja tänään oli lakananvaihtopäivä niin pestävää riittää. Tavoitteena on saada korit tyhjäksi ennen lauantaita jolloin auton nokka suuntaa kohti pohjoista. Minullahan ei kuivausrumpua ole joten yksi koneellinen lakanoita ja yksi koneellinen muuta pyykkiä on päivän maksimi. Enempää ei sovi kuivumaan näin talviaikaan kun pyykit kuivataan pesuhuoneessa. Onneksi lomalla liinavaatteet kuuluu majoituksen hintaan niin ei tarvitse ottaa mukaan kuin yhdet pyyhkeet kylpyläreissua varten. Eikä tarvitse loman jälkeen tuoda valtavaa pyykkimäärää kotiin pestäväksi. Yritän pestä kaiken mahdollisen viimeisenä lomailtana ja pakata viimeisenä päivänä puhtaat vaatteet matkalaukkuun.