Pitkä ja pimeä talvi on taas väistynyt. Mitä vanhemmaksi elän niin sitä nopeammin nämä vuodenajat vaihtuvat. Talvikin tuntuu tosi lyhyeltä vaikka välillä tuskailen jatkuvien lumitöiden kanssa. Mutta eiköhän ne ala olla taas unohdettu ja kevät koittaa. Me olemme saaneet nauttia taas hankikeleistä ja Tättähäärän kanssa olemme päässeet seikkailemaan paikoissa joissa emme ole koskaan aikaisemmin käyneet. Kevät on myös tiputtanut lumet katoilta niin että takaterassin katto on hajonnut ja jostain pitäisi löytää Remontti-Reiska tekemään terassille uuden katon. Sauna ja leivinuunin päällys ovat taas tutussa käytössä; märkien ulkovaatteiden kuivaajina. Yli 20 vuotta meidän leivinuunilla ja saunassa on kuivatettu lasten ulkovaatteita. Välillä enemmän ja vähemmän kissanpissille haisevia. Joka kevät toivon että märkä kausi loppuisi mahdollisimman pian. Mutta samalla toivon myös että saisin kuivattelua jatkaa vielä muutaman vuoden. Ehkä kohta saan nostaa kuivamaan mummon mussukan vaatteita. Toivossa on hyvä elää! Mutta toisaalta jos tunnen esikoistani yhtään niin niitä mussukoita ei aivan heti meille ilmesty. Tavoitteet on pojalla korkealla ja halu tehdä elämässä sitä työtä jota haluaa ja se vaatii vielä kouluttautumista. Kannustan poikaa opiskelemaan ja niitä mussukoita ennättää hankkia sitten myöhemmin. Tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi kuten poika pienenä poikana haaveili. Tällä hetkellä kyllä tuntuu että tämä "työ" ei lapsia innosta ja sitä en ihmettele yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti