Mukava viikonloppu

Kuukauden viimeinen viikonloppu ja silloin saapuu tukilapset. Tättähäärä odottaa kavereita aina innoissaan ja kyllä minullakin alkaa jo ikävä lapsia olla.

Viikonloppu alkaa aina kauppareissulla. Yleensä syödään joka tukiviikonloppuna samoja ruokia jotka lapsille maistuvat. Sen perusteella kaupassa on helppo käydä. Karkit ja saunalimut käydään sitten porukalla ostamassa mutta kaiken muun yritän ostaa jo perjantaina ettei tarvitse kaupassa käynnin takia stressata sen jälkeen kun olen lapset hakenut.  Itse olen kasvanut perheen ainoana lapsena ja minulla olikin aina haaveena saada iso perhe. Neljä lasta oli haaveissa ja kun erosin ex:stä niin ajattelin että neljäs lapsi jäi sitten saamatta. Mutta kuinkas kävikään; elämä yllätti ja olen saanut olla neljän lapsen äiti. Lisäksi muutama vierailija on ollut ja kyllä nämä tukilapset ihan vähän omilta tuntuvat kun yli neljä vuotta olen heidän kanssaan elänyt. 

Pienessä perheessä kasvaneena minulla on ollut vuosien saatossa opettelemista ruuanlaitossa ja kauppaostoksissa. Kyllä seitsemän ihmistä syö enemmän kuin kolme ihmistä.  Vaikka en kummoinen kokki olekaan niin kyllä minusta on mukava katsoa täyttä ruokapöytää ja siinä istuvia ihmisiä. Vaikka eihän porukka aina niin sulassa sovussa ruokapöydässä ole mutta se lienee myös ihan normaalia. Joskus esikoinen ja miniä myös saapuvat syömään ja silloin meidän pöytä meinaa käydä ahtaaksi kun sen ympärille sovitellaan yhdeksän ruokailijaa. Sopu sijaa antaa ja minä olen onnellinen niistä pöydän äärellä istuvista ihmisistä.

Perjantaina meillä on päivälliseksi keittoa, nyt oli jauhelihakeiton vuoro.  Lauantain lounas on aina makaronilaatikko koska se kypsyy sillä aikaa kun me ulkoillaan.  Eilen oli välipalalla lettuja ja päivälliseksi syötiin karjalanpaistia ja perunoita. Jälkiruokana oli pitkästä aikaa mansikkarahkaa.  Tänään lounas kuitattiin nuotiomakkaroilla ja päivälliseksi syötiin tukipojan lemppariruokaa; liekkisiipiä ja riisiä.  Välipalaa en lapsille tarjonnutkaan koska nuo ruoka-ajat olivat vähän sellaisia ettei niiden välissä ennättänyt nälkä tulla.  Päivällisen jälkeen veinkin lapset kotiin. Kotimatkalla poika toivoi että joskus olisi seitsemän päivän loma ja saisi olla meillä seitsemän yötä. Lupasin että kesälomalla saavat olla vähän pitemmän ajan.

Nyt sää suosi meitä ja päästiin sekä eilen että tänään ulkoilemaan. Eilen hanki kantoi ja tehtiinkin pitkä lenkki hankia pitkin. Tutkailtiin eläinten jälkiä ja eläinten jättämiä kakkakasoja. Tosi mielenkiintoista!  Tänään ulkoiltiin pulkkamäen ja moottorikelkkailun merkeissä. Paistettiin uimarannan kodassa makkaraa ja oltiin retkellä ihan kodin naapurissa. Ei tarvitse aina lähteä "merta edemmäksi kalaan".

Tytöt tykkäävät leikkiä välillä kahdestaan ja silloin me pojan kanssa pelataan jotain. Eilen saatiin peliin houkuteltua myös seiskaluokkalainen ja toinen täällä melkein asuva aikuinen. Pelattiin Huojuvaa tornia ja uutta Suomirallia. 

Viikonlopusta jäi taas mukavat muistot ja saunallinen märkiä vaatteita.  Vaatteet kuivuvat ja kuukauden päästä meitä odottavat taas uudet seikkailut.