Lomasen avulla jaksaa

Viime viikonlopun lomanen koko perheen kanssa Imatralla antoi niin paljon voimia että sen avulla jaksoi eiliseen saakka. Oli kärsivällisyyttä kuunnella kasiluokkalaisen murinoita ja kaikkea muuta. Mutta eilen pojan sanat; idiotti, autisti, vammanen, läski ja mitähän vielä, kävi sen verran hermoon että herralta lähti kännykkä ja tietokone hetkeksi jemmaan. Illalla leikattiin pensasaita ja pistettiin poika homma siivoamaan jätökset. Ei olisi millään jaksanut mutta kerran jaksaa minulle huutaa ja puhua rumasti niin jaksaa myös tehdä töitä.  Illalla uhkasi leikata koko aidan moottorisahalla matalaksi koska aita ärsyttää häntä. Aita on meidän naapurille rakas ja hän ei ole suostunut sitä matalaksi leikkaamaan vaikka monesti olen sitä ehdotellut. Nyt sitten odotan milloin poika uhkauksensa toteuttaa ja aita kaatuu. Tätä epäilen kyllä; poika on kova suustaan mutta tekojen asteelle hän ei kuitenkaan jaksa mennä.

Muutama sananen lomastakin. Stressasin lomaa etukäteen toi paljon. Kasiluokkalainen on ollut paha suustaan jo pitkään ja mietin miten tytöt jaksavat häntä samassa hotellihuoneessa.  Automatka Imatralle sujui hyvin mutta sitten respassa tuli "huonoja uutisia". Olin varannut kaksi huonetta kylpylän puolelta ja mielellään niin että huoneiden välissä oli ovi. Mutta nyt oli käynyt niin että hotelli oli ylibuukannut kylpylän huoneet ja meille olisi vain yksi huone kylpylän puolella ja toinen, pienempi huone linnarakennuksessa. Yritin näytellä siinä kovinkin pettynyttä vaikka meinasi naurattaa ja hymy karehtia kasvoilla. Sain kuitenkin sanottua että eihän sille voi mitään ja on otettava se mitä on tarjolla. Koska vanhalla puolella oli pienempi huone niin sehän tarkoitti sitä että sinne majoituttiin puolison kera ja lapset meni kylpylän puolelle jossa oli kolme sänkyä. Lukiolainen on jo melkein täysi-ikäinen joten ei mitään ongelmaa siinä että majoitutaan eri rakennuksessa. Yhdessä käytiin syömässä ja perjantai-iltana kylpylän puolella.

Lauantai oli meidän aikuisten päivä.  Vip-liput olimme Imatran Yöhön hankkineet ja yö alkoikin ruokailulla Valtionhotellissa. Sieltä jatkoimme linja-autolla festarialueelle ja koimme sen vip-lippujen "arvon" kun jonon ohi marssimme omalle alueelle. Alue oli esiintymislavan läheisyydessä ja siinä oli hyvä katsella ja kuunnella musiikkia. Mutta vanhaksi sitä on tullut sillä seisominen käy jalkoihin ja selkään. Sinnikkäästi kuitenkin musiikista nautimme ja Haloo Helsingin viimeisten kappaleiden aikana lähdimme kävelemään kohti hotellia. Imatran pimeä yö, 3 km:n kävely käsi kädessä oli jotain josta olen joskus haaveillut. Jalat oli raskaat kun hotellille päästiin mutta kyllä kaikki oli sen arvoista. Päivä ja ilta oli vain meitä aikuisia varten, ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään.  Vaikka vapaata ei tuon pitempään ollut niin se kyllä antoi virtaa arkeen tosi paljon. Olen oppinut ottamaan ilon ja levon kaikesta mahdollisesta, hyvinkin pienestä asiasta.

Viime viikonloppu kantoi eiliseen saakka ja nyt elän odotuksen voimalla. Koko kesän suunniteltu reissu ystävän kanssa on edessä. Sunnuntaina lähdemme kansallismaisemaa katsomaan ja viivymme reissulla yön yli. Vihdoinkin toteutuu joka kesäinen reissumme. Nyt liotamme itseämme kylpylässä, syömme pitkän kaavan mukaan ja puhumme kaiken mitä vuoden aikana on jäänyt puhumatta.

Vaateostoksilla netissä

Ulkona kylmä ja harmaa aamupäivä joten päätin istahtaa tietokoneen ääreen ja lähteä ostoksille. Päätettiin nimittäin osallistua ex:n  häihin ja enhän minä sinne voi vanhoilla vaatteilla mennä. Ja pitäisi löytää jotain nättiä ja minulle sopivaa jotta en ihan onnettomalta ex:ltä näyttäisi.  Omalla kylällä on yksi naisten vaatekauppa jossa myydään vaatteita lähinnä "mummoille ja tädeille". Eli ei mitään "sähäkälle" ex:lle sopivaa. Joten suunnistin ostoksille netin ihmeelliseen maailmaan.

Kaksi tuntia koneen ääressä shoppailin ja olihan siellä valtava määrä kaikkea kaunista ja ihanaa. Mittailin itseäni ja tarkistelin kokoja. Miten ihmeessä lyhyt ja lihava maalaismamma voi ostaa netistä sopivan vaatteen? Ei mitenkään, tuumin minä.  Itseni tunnen ja jos tilaamani vaate on väärän kokoinen niin se jää palauttamatta. Kaikki vaatteet näyttää hyvältä laihojen ja myös plus-kokoisten mallien yllä mutta miltä ne näyttää minun päällä. Ei todellakaan samalta. Joten unohdan nettishoppailun ja yritän löytää jotain päälle pantavaa ihan kivijalkakaupasta jossa voin myyjän kanssa sovittaa vaatetta ja nähdä heti miltä se päällä näyttää. Jotain uutta häihin on kyllä saatava.

Lukiolaisen pitäisi löytää myös jotain häihin sopivaa mutta eipä neiti ole vielä innostunut nettiä tutkimaan. Tytön vaatteet tilataan aina netistä ja se on helppoa kun on sopivan kokoinen. Tyttö tietää myös millaista haluaa ja on löytänyt oman tyylinsä. Välillä kyllä kehotan hankkimaan jotain tyttömäistä mutta siihen tyttö ei ole vielä suostunut. Ehkä jonain päivänä tai sitten ei.

Hääkutsu ei koskenut tulevaa kasiluokkalaista eikä Tättähäärää joten heidän osaltaan pääsen helpolla. Toki Tättähäärällä on valtava kasa juhlamekkoja mutta kasiluokkalaisen pukeminen olisi ollut haasteellista. Hän pukeutuu mustiin t-paitoihin ja mustiin Adidas-verkkareihin eikä juuri suostu muuta päälleen laittamaan. Yhdet farkut taitaa kaapissa olla verkkareiden lisäksi. En jaksa vaatteista enää tapella koska kaikesta muusta väännetään kättä. Pukeutukoon niin kuin haluaa.

Sadepäiviä ja auringonpaistetta

Kesäpäivät kiitävät; välillä paistaa ja on lämmintä mutta heti huomenna sataa vettä ja asteita juuri ja juuri +10. Mutta tätähän Suomen suvi aina on.  Kesään kuuluu mansikkatorttu tai -kakku ja viime viikolla herkuttelimme ensimmäistä kertaa mansikkatortulla. Laitoin kuvan tortusta "instaan" ja sitä kautta esikoinen ja minä herkun huomasivat ja ajelivat päiväkahville. Olipa mukava katsella pitkästä aikaa pöytää jonka ääressä istui paljon ihmisiä. Tukilapset olivat meillä ja samalla kahville ennätti myös lukiolaisen fysioterapeutti.

Uimakoulu kesti kaksi viikkoa ja hienosti neiti Tättähäärä sen suoritti. Muistona uimakoulusta on hieno merkki ja täydet pisteet alkeisuimakoulusta. Tuosta on hyvä jatkaa kohti seuraavaa etappia jossa pitäisi uida selällään vähintään 10 metriä. Jospa se ensi kesänä jo onnistuisi. Naapurikaupungin kylpyläremontti valmistuu ehkä syksyllä ja siellä olisi hyvä talven aikana käydä uintia harjoittelemassa.

Viikonloppuna meillä oli vipinää ja vilskettä kun oli tukilasten viikonloppu. Lapset ovat monta kertaa kysyneet että saisiko meillä olla kolme yötä ja nyt oli kolmen yön vuoro. Hienosti yöt sujuivat ja eilen poika ehdottikin että voitaisiin kysyä äidiltä että saataisiin olla 10 yötä. Siihen minä en suostunut vaikka mukavahan lasten kanssa on touhuta. Lauantaina kierreltiin paikallisia nähtävyyksiä. Olen koko ikäni tällä paikkakunnalla asunut mutta siitä huolimatta on kohteita joissa en ole koskaan käynyt.  Kuunneltiin kosken kohinaa, bongailtiin lintuja lintutornista (nähtiin vain naurulokkeja) ja syötiin eväitä luonnon helmassa.  Ihasteltiin myös Ylämaan karjaa erään maatilan pellolla. Yksinkertaisia juttuja mutta lapset tykkää ja samalla saa siirrettyä vähän tietoa omasta asuinpaikasta jälkipolville. Sunnuntaina saimme nauttia kesäteatterista ja nauraa Rauha-tädin ja Risto Räppääjän kommelluksille. Teatterireissun jälkeen pääsimme vielä uimaan rannalle ja kun illalla saunottiin niin sen jälkeen porukka oli valmista sänkyyn.  Eilen palautin lapset äidilleen ja tuntuipa mukavalta kun äiti sanoi että on niin ihanaa kun lapsilla on teidät ja saavat viettää teidän kanssa aikaa. Nuo sanat ovat parasta tässä työssä lasten lisäksi.  Kun lasten äidin näin ensi kertaa vähän vajaa 5 vuotta sitten niin tiesin että hänen kanssaan yhteistyö sujuu.  Jotenkin sen vaan aistii heti ensi kohtaamisella.

Nyt muutama päivä ihan kotihommia ja sitten koittaa Imatran Yö. Vanhat varikset pääsee hetkeksi nauttimaan aikuisten elämää ja tällä kertaa ihan VIP:nä. Päätettiin hemmotella itseämme ja ostettiin itsellemme VIP-paketti. Ruokailu Valtionhotelissa, kuljetus tapahtumapaikalle ja paikat lähellä esiintymislavaa. Koko porukalla Imatralle lähdetään sillä hoidetaan samalla reissulla Tättähäärän mummotapaaminen. Vaikka edellisen reissun jälkeen sanoin että ei enää ikinä tällä porukalla reissuun mutta näin siinä sitten kävi. Yritetään kestää...

Melkein arkea

Viime viikko oli työviikko aikataulujen ja työtapaamisten merkeissä. Tällä viikolla olemme viettäneet arkea ilman muita säännöllisiä menoja kuin uimakoulu iltapäivällä.  Viime viikolla uimakoulua käytiin 10 asteen lämmössä ja vesi oli lämpimämpää kuin sää. Lapset ei kauaa vedessä viihtyneet mutta sinnikkäästi juuri nämä pienimmät (Tättähäärä mukaan luettuna) vedessä olivat ja opettajat ohjeita noudattivat. Eilen ja tänään sää suosi uimakoululaisia ja näiden kahden päivän aikana ovat oppineet enemmän kuin viime viikolla yhteensä. Tättähäärä on ollut innokas oppija ja hän onkin saanut olla "mannekiini" kun uimaope näyttää mitä tehdään seuraavaksi. Tänään on sadepäivä mutta jospa illaksi helpottaisi ja uimakouluun päästäisiin vähän kuivemman sään vallitessa.

Nepsyvalmentaja kävi viime viikolla ja vaikutti oikein mukavalta ja reippaalta naiselta. Uskon että ainakin me aikuiset tulemme juttuun ja eiköhän tuleva kasiluokkalainenkin sula kunhan tutustuu. Elokuussa valmennus alkaa ja ensimmäiselle käynnille valmentaja tulee koiransa kanssa. Poika tykkää eläimistä mutta minun allergioiden ja astman takia meillä ei ole muita kotieläimiä kuin akvaariokaloja. Uskon että tuo koira auttaa huomattavasti yhteyden löytymisessä. Ainakin toivon niin.

Mummolassa kaikki ennallaan. Lääkkeet kävin taas kahdeksi viikoksi laittamassa, jääkaapin tyhjensin vanhoista ruokatarvikkeista ja ostin tilalle uusia. Juttelu äidin kanssa on nykyään kovin vaikeaa kun ei kunnolla kuule ja sanatkin taitaa unohtua. Se on toki ymmärrettävää kun päivät pitkät yksin kotona on niin eihän siinä sanoja tarvita. Taas tuli mieleen että pitäisikö palvelukotipaikkaa taas hakea ja saada kielteinen päätös. Jotenkin vaan tuntuu että parempi kuntoisia muistisairaita palvelutalossa asuu mutta luultavasti olen väärässä. Tänne valmistui kesäkuussa uusi palvelukoti jossa vanhukset ovat yön yli itsekseen. Sellaisessa äiti varmaan pärjäisi sillä onhan hän nytkin päivät ja yöt itsekseen. Öisin käy jatkuvasti ulko-ovea avaamassa ja siitä menee hälytys palvelutaloon. Kotipalvelu käy tarkistamassa onko kaikki kunnossa. Työllistää varmaan joka yö hoitajan muutaman kerran. Turhaan tästä äidille sanon koska hänhän ei mitään ovea yöllä aukaise vaan nukkuu yöt.

Minä päätin edellisen perhereissun jälkeen että ei enää ikinä millekään yhteiselle reissulle. Mutta kummasti suunnittelen jo Imatran-reissua.  Haaveilin että me vanhat varikset ja Tättähäärä lähdettäisiin mutta lukiolainen haluaa lähteä mukaan joten pakko ottaa myös kasiluokkalainen koska ei häntä vielä yksin voi kotiin jättää. Joten lähdetään koko poppoo.  Me aikuiset menemme viettämään parisuhdeaikaa Imatran Yöhön. Vielä en ole kyllä lippuja hankkinut mutta hotellihuoneet olen jo varannut. Tällä kertaa päätimme nauttia musiikista ihan VIP-vieraana; päivällinen Valtionhotellissa, kuljetus tapahtumapaikalle ja istumapaikat esiintymislavan lähellä. Toki hyvän sään vallitessa on kiva istuskella nurmikolla mutta vip-vieraana ei tarvitsisi itse huolehtia kyydeistä. Voisi vaan olla ja nauttima elämästä sekä musiikista.

Työviikko

Suomen suvi näyttää taas tällä viikolla kylmät puolensa. Viime viikon lämmin ilma on muisto vain. Maanantaina täällä alkoi uimakoulu, tietenkin rannassa ja sää jäähtyi heti sen mukaiseksi. Tänä aamuna mittari näyttää tuolta ja voi olla että iltapäivällä ranta on täynnä hytiseviä ja tutisevia lapsia. Vielä eilen nti Tättähäärä meni innokkaasti veteen ja teki kaiken mitä ope käski mutta kuinkahan tänään käy. Sen näkee sitten klo 16.30 jälkeen.

Tämä viikko on varattu virallisille asioille ja kuskaamisille. Tuleva kasiluokkalainen oli kolme päivää tukiperheessä ja Tättähäärä kävi tapaamassa sukuaan. Yhtenä päivänä meillä kävi sos.työntekijä kotikäynnillä ja juttelemassa lukiolaisen kanssa. Hän täysi-ikäistyy syksyllä ja mietittiin porukalla tulevaa. Onneksi me kaikki (tyttö, bioäiti, minä ja sossu) olimme samaa mieltä siitä että asumista on hyvä jatkaa vielä kotona. Eli mikään ei syksyn tultua muutu. Lukiota jatkaa niin kauan kunnes löytyy joku muu koulu- tai työharjoittelupaikka.  Tänään odottelin nepsyvalmentajaa klo 10.00 mutta onneksi katsoin kalenteria ja hän tuleekin vasta klo 12.00. Joten nyt oli hyvä aika tehdä vammaistukihakemus Kelaan ja keskittyä muutenkin vähän paperiasioihin. Jotenkin auringonotto ja ulkohommat ei juuri nyt kauheasti innosta.

Koko perheen lomareissu

Viime viikolla tehtiin koko perheen lomareissu ja jälleen kerran ajattelin monta kertaa että tämä on ihan varmasti viimeinen reissu tällä porukalla. Seitsemän hengen tila-auto tuntui pieneltä ja tuli mieleen että tarvittaisiin bussi ja jokaiselle oma penkkirivi niin että väliin jäisi ainakin yksi, mieluummin kaksi penkkiriviä. Välillä meillä oli tosi hauskaakin ja ajattelin että saan olla onnellinen että minulla on näin ihana perhe.

Viime viikon torstaina lähdettiin reissuun ja torstai oli tulevan kasiluokkalaisen päivä. Hän on kiinnostunut kaikesta sotaan liittyvästä ja torstain teema oli talvisota. Lieksasta Kuhmoon ajoimme Rukajärven tietä. Pysähdyttiin muutamassa paikassa; muistomerkki ja taistelupaikka. Kuhmosta jatkoimme Suomussalmelle ja Raatteen tielle. Tutustuttiin Raatteen portissa olevaan näyttelyyn ja ajoimme Raatteen tien rajapuomille saakka. Poika juoksi taistelupaikoista "tukka putkella"; "könysi" korsuissa ja tutki näytillä olevia panssarivaunuja ja muita taisteluvälineitä.

Talvisota-päivän päätyttyä ajelimme Kiannon Kuohuihin ja siellä vietimme ensimmäisen reissuyön. Isot majoittuivat omaan huoneeseen ja me "vanhat varikset" Tättähäärän kanssa omaamme. Illalla söimme hyvin hotellin ravintolassa ja olimme hyvissä ajoin nukkumassa. Tosin tyttö ei kuulemma oikein saanut nukuttua kun tuleva kasiluokkalainen oli koko ajan äänessä. Perjantai olikin sitten lukiolaisen ja minun päivä. Ensimmäisenä pysähdyimme tervehtimään 5-tien varrella olevaa Hiljaista kansaa. Kun saavuimme paikalle niin nti Tättähäärä totesi että onpas siellä paljon linnunpelättimiä. Kun olimme viettäneet tarpeeksi aikaa Hiljaisen kansan parissa niin jatkoimme matkaa Kuusamon villieläinpuistoon Juuso-karhua ja muita eläimiä tapaamaan.

Suurpetopuistosta matkamme jatkui Rukalle jossa yövyttiin seuraava yö. Kaukaa viisaana olin varannut meille majoituksen "rivarista"; kaksi makkari, tupakeittiö ja pesutilat (sauna). Mutta eihän kaksi makkaria ole tarpeeksi tälle porukalle. Monta riitaa saimme yönseutuna kehitettyä kun kukaan ei osannut käyttäytyä toisen mieliksi. Mutta hyvin me siellä yö selvittiin. 

Lauantaiaamuna jatkoimme matkaa Rukalta Ranualle. Haaveena oli nähdä jääkarhuja mutta haaveeksi jäi. Sää oli sen verran helteinen että jääkarhut pysyttelivät visusti pesässään eikä heitä näkynyt vaikka kuinka odotimme. Mutta viis siitä, mukavan päivän eläinpuistossa vietimme. Olen muutaman kerran aikaisemminkin puistossa käynyt ja nyt oli ensimmäinen kerta että Ranualla oli lämmin, suorastaan helle.

Ranualta matka jatkui Ouluun ja viimeiseen yöpymispaikkaan Oulun Edeniin. Matkalla tuleva kasiluokkalainen sai hepulin ja karjui ettei hän mihinkään kakka paikkaan halua. Kysyin että mikä Edenissä on vikana mutta sitä poika ei osannut sanoa. Kun hotellihuoneeseen saavuimme niin sehän oli pojan mielestä pieni ja huono; majoituimme kaikki samassa huoneessa. Meille muille hotelli kelpasi. Kävimme uimassa ja nautimme aalloista ja uimisen jälkeen ruoka maistui hotellin maisemaravintolassa erityisen hyvälle. Iltakävelyllä kävimme Nallikarissa ja nautimme kesäillasta sekä kauniista auringonlaskusta. 

Sunnuntai oli viimeinen lomapäivämme. Tutustuimme hetken Oulun keskustaan ja sitten suuntasimme Hailuotoon. Hailuoto oli meille kaikille täysin käymätön paikka. Hailuotoon pääsimme nopeasti. Söimme erittäin hyvää ruokaa lounaspöydästä ja tutustuimme meren rantaan. Saarelta pois pääseminen olikin vähän vaikeampaa ja lauttajonossa seisoimmekin kaksi tuntia. Mantereelle pääsimme klo 20.30 ja siitä oli vielä matkaa kotiin. Kotona olimme 0.53. Lukiolainen suunnisti vielä kaverin kanssa uimaan mutta me muut rupesimme nukkumaan.  Reissu oli takana ja arki edessä. 

Meidän mukana reissaa leikkikoira sekä uninalle jotka ovat tärkeitä meille kaikille.  Koira matkustaa minun kanssa etupenkillä ja uninalle takakontissa.