Kesäpäivät kiitävät; välillä paistaa ja on lämmintä mutta heti huomenna sataa vettä ja asteita juuri ja juuri +10. Mutta tätähän Suomen suvi aina on. Kesään kuuluu mansikkatorttu tai -kakku ja viime viikolla herkuttelimme ensimmäistä kertaa mansikkatortulla. Laitoin kuvan tortusta "instaan" ja sitä kautta esikoinen ja minä herkun huomasivat ja ajelivat päiväkahville. Olipa mukava katsella pitkästä aikaa pöytää jonka ääressä istui paljon ihmisiä. Tukilapset olivat meillä ja samalla kahville ennätti myös lukiolaisen fysioterapeutti.
Uimakoulu kesti kaksi viikkoa ja hienosti neiti Tättähäärä sen suoritti. Muistona uimakoulusta on hieno merkki ja täydet pisteet alkeisuimakoulusta. Tuosta on hyvä jatkaa kohti seuraavaa etappia jossa pitäisi uida selällään vähintään 10 metriä. Jospa se ensi kesänä jo onnistuisi. Naapurikaupungin kylpyläremontti valmistuu ehkä syksyllä ja siellä olisi hyvä talven aikana käydä uintia harjoittelemassa.
Viikonloppuna meillä oli vipinää ja vilskettä kun oli tukilasten viikonloppu. Lapset ovat monta kertaa kysyneet että saisiko meillä olla kolme yötä ja nyt oli kolmen yön vuoro. Hienosti yöt sujuivat ja eilen poika ehdottikin että voitaisiin kysyä äidiltä että saataisiin olla 10 yötä. Siihen minä en suostunut vaikka mukavahan lasten kanssa on touhuta. Lauantaina kierreltiin paikallisia nähtävyyksiä. Olen koko ikäni tällä paikkakunnalla asunut mutta siitä huolimatta on kohteita joissa en ole koskaan käynyt. Kuunneltiin kosken kohinaa, bongailtiin lintuja lintutornista (nähtiin vain naurulokkeja) ja syötiin eväitä luonnon helmassa. Ihasteltiin myös Ylämaan karjaa erään maatilan pellolla. Yksinkertaisia juttuja mutta lapset tykkää ja samalla saa siirrettyä vähän tietoa omasta asuinpaikasta jälkipolville. Sunnuntaina saimme nauttia kesäteatterista ja nauraa Rauha-tädin ja Risto Räppääjän kommelluksille. Teatterireissun jälkeen pääsimme vielä uimaan rannalle ja kun illalla saunottiin niin sen jälkeen porukka oli valmista sänkyyn. Eilen palautin lapset äidilleen ja tuntuipa mukavalta kun äiti sanoi että on niin ihanaa kun lapsilla on teidät ja saavat viettää teidän kanssa aikaa. Nuo sanat ovat parasta tässä työssä lasten lisäksi. Kun lasten äidin näin ensi kertaa vähän vajaa 5 vuotta sitten niin tiesin että hänen kanssaan yhteistyö sujuu. Jotenkin sen vaan aistii heti ensi kohtaamisella.
Nyt muutama päivä ihan kotihommia ja sitten koittaa Imatran Yö. Vanhat varikset pääsee hetkeksi nauttimaan aikuisten elämää ja tällä kertaa ihan VIP:nä. Päätettiin hemmotella itseämme ja ostettiin itsellemme VIP-paketti. Ruokailu Valtionhotelissa, kuljetus tapahtumapaikalle ja paikat lähellä esiintymislavaa. Koko porukalla Imatralle lähdetään sillä hoidetaan samalla reissulla Tättähäärän mummotapaaminen. Vaikka edellisen reissun jälkeen sanoin että ei enää ikinä tällä porukalla reissuun mutta näin siinä sitten kävi. Yritetään kestää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti