Viime viikko oli työviikko aikataulujen ja työtapaamisten merkeissä. Tällä viikolla olemme viettäneet arkea ilman muita säännöllisiä menoja kuin uimakoulu iltapäivällä. Viime viikolla uimakoulua käytiin 10 asteen lämmössä ja vesi oli lämpimämpää kuin sää. Lapset ei kauaa vedessä viihtyneet mutta sinnikkäästi juuri nämä pienimmät (Tättähäärä mukaan luettuna) vedessä olivat ja opettajat ohjeita noudattivat. Eilen ja tänään sää suosi uimakoululaisia ja näiden kahden päivän aikana ovat oppineet enemmän kuin viime viikolla yhteensä. Tättähäärä on ollut innokas oppija ja hän onkin saanut olla "mannekiini" kun uimaope näyttää mitä tehdään seuraavaksi. Tänään on sadepäivä mutta jospa illaksi helpottaisi ja uimakouluun päästäisiin vähän kuivemman sään vallitessa.
Nepsyvalmentaja kävi viime viikolla ja vaikutti oikein mukavalta ja reippaalta naiselta. Uskon että ainakin me aikuiset tulemme juttuun ja eiköhän tuleva kasiluokkalainenkin sula kunhan tutustuu. Elokuussa valmennus alkaa ja ensimmäiselle käynnille valmentaja tulee koiransa kanssa. Poika tykkää eläimistä mutta minun allergioiden ja astman takia meillä ei ole muita kotieläimiä kuin akvaariokaloja. Uskon että tuo koira auttaa huomattavasti yhteyden löytymisessä. Ainakin toivon niin.
Mummolassa kaikki ennallaan. Lääkkeet kävin taas kahdeksi viikoksi laittamassa, jääkaapin tyhjensin vanhoista ruokatarvikkeista ja ostin tilalle uusia. Juttelu äidin kanssa on nykyään kovin vaikeaa kun ei kunnolla kuule ja sanatkin taitaa unohtua. Se on toki ymmärrettävää kun päivät pitkät yksin kotona on niin eihän siinä sanoja tarvita. Taas tuli mieleen että pitäisikö palvelukotipaikkaa taas hakea ja saada kielteinen päätös. Jotenkin vaan tuntuu että parempi kuntoisia muistisairaita palvelutalossa asuu mutta luultavasti olen väärässä. Tänne valmistui kesäkuussa uusi palvelukoti jossa vanhukset ovat yön yli itsekseen. Sellaisessa äiti varmaan pärjäisi sillä onhan hän nytkin päivät ja yöt itsekseen. Öisin käy jatkuvasti ulko-ovea avaamassa ja siitä menee hälytys palvelutaloon. Kotipalvelu käy tarkistamassa onko kaikki kunnossa. Työllistää varmaan joka yö hoitajan muutaman kerran. Turhaan tästä äidille sanon koska hänhän ei mitään ovea yöllä aukaise vaan nukkuu yöt.
Minä päätin edellisen perhereissun jälkeen että ei enää ikinä millekään yhteiselle reissulle. Mutta kummasti suunnittelen jo Imatran-reissua. Haaveilin että me vanhat varikset ja Tättähäärä lähdettäisiin mutta lukiolainen haluaa lähteä mukaan joten pakko ottaa myös kasiluokkalainen koska ei häntä vielä yksin voi kotiin jättää. Joten lähdetään koko poppoo. Me aikuiset menemme viettämään parisuhdeaikaa Imatran Yöhön. Vielä en ole kyllä lippuja hankkinut mutta hotellihuoneet olen jo varannut. Tällä kertaa päätimme nauttia musiikista ihan VIP-vieraana; päivällinen Valtionhotellissa, kuljetus tapahtumapaikalle ja istumapaikat esiintymislavan lähellä. Toki hyvän sään vallitessa on kiva istuskella nurmikolla mutta vip-vieraana ei tarvitsisi itse huolehtia kyydeistä. Voisi vaan olla ja nauttima elämästä sekä musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti