Juhannuksen viettoa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka mökki- ja juhannusfiilis oli kateissa vielä mökille mennessä niin kyllä se mökkielämä vei mukanaan. Alussa mökki ei tuntunut lainkaan "meidän" mökiltä mutta kun saimme levitettyä tavaramme pitkin mökkiä niin olo alkoi tuntua kotoisalta. Hyttysiä oli varmaan miljoona mutta näköjään niihin tottui tai sitten ne viikon aikana vähenivät. Sää suosi ja saimme nauttia auringosta runsain määrin. Laiturin penkkiä kulutin oikein urakalla kun nti Tättähäärä suoritti uimhyppyjään ym. rantajuttuja. Veneilemässä käytiin muutaman kerran ja rantasauna lämpisi joka ilta. Eilen illalla saunoin yksin ja hemmottelin itseäni.  Vasta eilen paistoimme juhannuksen ensimmäiset ja ainoat makkarat. Hyvää olivat!  Kaiken kaikkiaan mukava juhannus oman perheen kesken.  Pari kertaa piipahdin kotikonnuilla mummoa katsomassa. Aattona ajelin mökiltä kauppaan ja vasta kaupan pihassa huomasin että rahapussi on jäänyt mökkiin. Onneksi säilytämme kotona lomapurkkia johon kerätään vähän rahaa lomareissuja varten. Sieltä oli nyt lainattava jotta sain ruokaa ostettua. Mummolassa säilytän hyvin pieniä rahamääriä ja niillä ei saanut mummolle lääkkeitä ja meille kaikille ruokaa.

 

Kotona odotti valtava määrä nuorisoa ja valtaisat kasat pyykkiä. En edes tiedä miten paljon täällä on porukkaa ollut mutta talon kaikki lakanat ja pyyhkeet odottavat nyt pesua. Kolme koneellista olen tänään pyykkiä pessyt ja tuntuu ettei pyykkivuoret ole kadonneet minnekään.  Ilmeisesti ovat osanneet kunnolla käyttäytyä sillä eivät ole naapurit tulleet valittamaan.

 

Nyt muutama päivä arkea ja sitten edessä uusi reissu.

Mökkifiilis kateissa

Viime kesäisen juhannusmökin maisemat oli tällaiset ja oli ihana olohuoneen ikkunasta Pieliselle tuijotella. Tänä kesänä maisema tyystin erilainen ja ehkä siitä syystä mökkifiilis kateissa. Mökin avaimen kävin eilen hakemassa mutta mitään intoa sinne lähdölle ei ole. Tavarat on edelleen pakkaamatta ja vakaassa harkinnassa on että oltaisiinko vielä tämä yö kotona vai pitäisikö mökille lähteä. On toki hullua maksaa turhasta mutta mökki oli pakko viikoksi vuokrata.  Mutta kun ei vaan huvita.  Sää ei myöskään houkuttele mökkeilemään sillä 15 astetta ja kylmä tuuli. Hetkeen ei ole kyllä satanut.  Säätiedotuksia katselin ja juhannuksena pitäisi olla lämmintä. Harmi vaan että mökin ranta ei ole yhtä ihana kuin viime kesäinen ranta.  Kun eilen mökissä ja pihamaalla kiertelin niin tuli mieleen että kyllä mökkiyrittäjät niin erilailla mökkiensä huolehtimiseen suhtautuvat. Kaksi juhannusviikkoa olemme viettäneet samalla mökillä ja mökki sekä pihamaa on todella hyvin hoidettu. Nyt en oikein tiedä mitä sanoisin.  Ehkä sinne mökille on lähdettävä ja mietittävä sanoja loman jälkeen.

"Itsekkyyttä"

 

Oman perheeni mielestä olen viime ajat ollut täysin itsekäs ja ajatellut vain itseäni. Niin varmaan olenkin mutta oman jaksamiseni kannalta se on ollut enemmän kuin tärkeää.  Tiistaina ajeltiin ystäväni kanssa Kuopioon. Päivä shoppailua Matkuksessa ja elämäni ensimmäinen sushit. Olen jo vuosia haaveillut että pääsen maistamaan miltä sushi maistuu ja nyt oli sen aika. Maistui tosi hyvälle ja ihan varmaan syönkin sitä toisenkin kerran.

 

Majoituttiin Rauhalahdessa ja meidän iloksi terassimme oli ilta-auringon puolella. Siellä nautimme kuohujuomat ja nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta.  Piipahdimme myös kylpylässä ja sen jälkeen olikin päivällinen pitkän kaavan mukaan. Minulla alkupalana valkosipulietanat ja pääruokana grillattua maksaa. Oli todella hyvää!  Ja kun vapaalla oltiin niin ruuat nautin tietysti viinin kera.

 

Matkuksessa shoppailin isojen tyttöjen myymälässä. Hakusessa oli farkkucaprit ja ne löytyikin. Lisäksi löytyi myös tällainen "humpula". Ihanan värikäs ja ystäväni sanojen mukaan ihan minun näköinen vaate. Nyt vaan toivon että aurinko ilmestyisi näkyviin ja voisin tämän humpulan päälleni laittaa.

 

Tänä viikonloppuna meillä on lapsirikas viikonloppu sillä tukarit täällä. Päivällä käytiin katsomassa elokuva Pikku Prinssi ja olihan aivan ihana elokuva. Neidit (4v) eivät ihan tavoittaneet elokuvan sanomaa mutta tykkäsivät kyllä. Hra 13v vietiin väkisin elokuviin mutta elokuvan jälkeen sanoi että olipa ihana elokuva.

 

Kotona on satanut ja hetken aikaa ollut satamatta. Kolme alle kouluikäistä on juossut innoissaan pihalla ja nauttineet elämästä. Sillä aikaa minä nautin elämästä menemällä yksin saunaan ja sain kuulla olevani enemmän kuin itsekäs ihminen. Perheen toinen aikuinen pelasi tietokoneella sotapeliä ja hänen pelinsä on kuulemma paljon tärkeämpi kuin minun saunominen. Mutta nyt en antanut periksi: saunoin yksin ja sen jälkeen komensin lapset saunaan. Siinä vaiheessa perheen toinen aikuinen "heräsi" ja huomasi että tällä kertaa minä en anna periksi.  Hyvä niin!

Kuka maksaa vai maksaako kukaan?

Hra 13v:n osastojakso alkaa olla lopuillaan ja nyt on selvinnyt niin paljon että lähete kehitysvammapuolelle on lähtenyt.  Myös tukipaikka on löytynyt mutta nyt ei löydy paikan maksajaa. Meidän tapaus on niin ainutlaatuinen ettei meidän asuinkunnan sos.puolen ihmiset ole koskaan kuulleet mistään tällaisesta.  Heidän mielestään jälkihuolto ei ole rajattu viiteen vuoteen vaan sitä on jatkettava jos tarve jatkuu yli tuon viiden vuoden. Pojan sijoittanut kuntaa on taas sitä mieltä että viisi vuotta on maksimi ja sillä sipuli.  Nyt minun pitäisi neuvotella huostaanoton tehneen kunnan kanssa rahasta. Ja minähän olen aivan onneton neuvottelemaan. Pakko on taas ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja pyydettävä häneltä neuvoja. Poika tarvitsee apua ja sitä olisi nyt jo saatavilla mutta rahaa ei löydy mistään. Ymmärrän kyllä molempien kuntien kannat sillä eihän kukaan halua maksaa tänä päivänä mitään. Kuntien rahat ovat tiukoilla ja kaikesta mahdollisesta säästetään. Itseäni saan toki syyttää että suostuin pojan huoltajaksi ja huostaanoton lopettamiseen.  Mutta tuossa vaiheessa puhuttiin että poika jää jälkihuoltoon ja mikään ei varsinaisesti muutu. Kukaan ei vain muistanut sanoa että sitä jälkihuoltoa saa vain 5 vuotta huostaanoton loppumisen jälkeen.  Tyhmästä päästä kärsii aina lompakko ja nyt taitaa kärsiä myös hra 13v. 

Hiljaiseloa

 

Vaikka on ollut kylmää ja sateista niin kassiperunat kasvaa hyvin.  Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoista ja sateetonta niin pääsin pihalle perunan kasvua ihailemaan. Hyvältä näyttää tällä hetkellä ja ei mene kauaa kun Kuusikulmassa uutta perunaa syödään.

 

Muutoin Kuusikulmassa on viime ajat vietetty hiljaiseloa ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka olen ihan hyvä puhumaan niin eräällä tavalla en kuitenkaan osaa asioista puhua ja eivät osaa muutkaan tässä talossa. Hra 13v:n mielestä minä huudan aina ja kihlattuni sanoo että älä puhu minulle tuolla äänensävyllä. Jo tässä vaiheessa päätin että ollaanpa sitten hiljaa. Ja hiljaisuutta lisäsi nti 16v. viime viikolla ilmoittamalla menevänsä maanantaina kaverin kanssa shoppailemaan. Siinä vaiheessa varmaan jo huusinkin ja puhuin rumalla äänensävyllä.  Maanantait ovat 13v:n kuskauspäiviä osastolle ja tälle päivälle oli lisäksi aika  neurologille ja minulle perheaika psykologin luokse. Olisin toki voinut estää tyttöä lähtemästä mutta niin paljon suututti että annoin mennä. Sanoin että eihän tässä talossa mistään keskustella eikä ajatella asioita muiden kannalta vaan se oma minä on aina tärkeintä. Järjestelin Tättähäärälle tapaamisen äidin ja mummon kanssa tälle päivälle. Lähdettiin aamulla liikenteeseen 5.40 ja sain kaikki asiat hoidettua.  Jotenkin meillä on tapana että ihmiset vain ilmoittava että menen sinne ja tänne tai menevät eivätkä sano mitään.  Kaikki pitävät itsestään selvänä sen että minä olen kotona ja huolehdin Tättähäärästä ja kodista.  Näinhän se toki onkin sillä sehän on minun työtäni mutta kieltämättä odotan että voitaisiin jutella ja miettiä asioita yhdessä. Huomenna olen lähdössä ystäväni kanssa yhden yön vapaalle ja kun tästä kerroin niin  kihlattuni sanoin että otathan Tättähäärän mukaan. Siinä vaiheessa puhuin taas huonolla äänensävyllä ja sen jälkeen en ole juurikaan jutellut. Tättähäärää en ota mukaan sillä miniällä huomenna vapaata ja hänen kanssaan sovin tytön hoidosta. En tiedä miten keskiviikko mutta kotona olijat saavat sen järjestellä. Olen kyllä yhden yön vapaan ansainnut. Samalla juhlistamme ystäväni synttäreitä, hän täytti 50v kevättalvella.

 

 

Arkea

 

 

Nämä kaksi kuvaa kuvastavat täysin minun elämääni.  Äidilleni tilasin Dementiashopista kellon jossa näkyy myös päivämäärä. Mietin pitkään että tilaisin kellon jossa näkyy vuorokaudenajat mutta hinta  rupesi hirvittämään ja päädyin sitten tähän yksinkertaisempaan ja halvempaan kelloon. Tänään virittelin kellon oikeaan aikaan ja huomenna on tarkoitus kello mummolle viedä.  Huomenna on myös lääkkeen laittopäivä ja jännityksellä odotan onko taas dosetteja kadonnut vai mitä on tapahtunut.

 

Tänään meillä vietettiin siivous- ja lelunvaihtopäivää. Nti Tättähäärällä ei omaa huonetta ole sillä meidän kodissa on vain 4 makkaria ja makkarin tarvitsijoita tällä hetkellä 6.  Miniä on majoittunut esikoisen huoneeseen ja hra 13v sekä lukiolainen saavat pitää huoneensa. Joten Tättähäärän lelut ovat olohuoneessa. Pienestä tilasta ja laiskasta äidistä johtuen leluja pidetään esillä vain tietty määrä. Tänään lähti varastoon LPS-eläimet ja kaikki tähän liittyvät talot yms. Tilalle tulivat keittiö ja keittiövälineet. Pysyvää rekvisittaa hyllyn alla on Barbit ja Brazit sekä heidän vaatteet, legot ja kori jossa on poneja.  Näillä mennään nyt ainakin tämä kesäkuu ja ehkä heinäkuukin. Riippuu ihan ilmoista ollaanko miten paljon sisällä vai pystyykö ulkona olemaan.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen

Suvivirren olen tänä keväänä laulanut jo kolme kertaa. Tiistaina esikoisen valmistujaisjuhlissa, eilen sairaalakoulun kevätjuhlassa ja tänään oman koulun kevätjuhlassa. Hra 13v kävi viemässä kirjat ja iPadit omaan kouluun ja tokihan me kevätjuhlassakin oltiin. Omasta koulusta poika sai myös todistuksen. Arvosanoilla ei tämä äiti pääse kehumaan mutta nyt on peruskoulun ala-aste suoritettu ja syksyllä alkaa 7 luokka. Mutta missä?  Se onkin vielä iso kysymysmerkki tässä vaiheessa.  Voi olla että meidän pienen kuntamme yhtenäiskoulu ei pysty tarjoamaan sellaista opetusta jota poika tarvitsee. Meillä ei pienryhmiä ole ja kaikki oppilaat ovat samassa yleisopetuksessa. Toki aineita mukautetaan, helpotetaan ja tehdään jos vaikka mitä.  Mutta aina ei tämäkään riitä ja siksi nyt mietitäänkin sitäkin vaihtoehtoa että poika menisi kouluun naapurikaupunkiin. Siellä on pienryhmiä ja samalla poika saisi "tasoistaan" seuraa.  Nythän kiusaamista on ollut koko peruskouluajan ja se ei muuksi muutu vaikka yläkoululaisia ovat. Poika on erilainen ja se erilaisuus korostuu entistä enemmän kun ikää tulee lisää. Tätä ei pojan luokkakaverit ymmärrä, valitettavasti.

Tällä hetkellä ei Kuusikulmassa ole yhtään ala-asteikäistä.  Kahden vuoden päästä aloittaa nti Tättähäärä eskarin ja siitä se opintie alkaa. Tyttö lähtisi kouluun vaikka heti mutta saa vielä rauhassa kasvaa kotona pari vuotta.  Aika menee vaan turhan nopeasti ja kohta Tättähääräkin lopettaa ala-asteen ja kun tyttö on peruskoulun suorittanut olen minä vanha mummo. Rollaattorin kanssa varmaan kevätjuhlaan menen ja tyttö häpeää minua silmät päästään.

Huomenna juhlitaan esikoista ja miniää. Hienosti nuoret opintonsa suorittivat ja valmistuivat ammattiin. Hienosti ovat muutenkin pärjänneet opiskeluajan.  Töissä ovat lomilla olleet ja rahaa säästeliäästi käyttäneet.  Äitinä tuntuu tosi hyvältä se kun nuoret miettivät aina tarkasti onko vara ostaa sitä ja sitä. Mihinkään turhaan eivät rahaa käytä ja välillä tuntuu etteivät käytä edes tarpeelliseen. Mietinkin usein että miten ihmeessä kaksi noin samanlaista on löytänyt toisensa.  Onnellinen olen että ovat toisensa löytäneet.  Mieleisen miniän olen saanut ja kaikkeni teen että olisin mukava anoppi.  En varmaan ihan pahimmasta päästä olen kun miniä tulee meille kuukaudeksi asumaan. Jo viime kesän meillä asuivat joten tyttö tietää mihin on tulossa. 

Näissä merkeissä Kuusikulman kesää aloitellaan.  Aurinkoinen ja lämmin sää muuttui hetkessä suorastaan kylmäksi. Aurinko paistaa kyllä mutta tuulee tosi kylmästi ja lämmintä on vajaa 10 astetta.

Kadonnut lääkedosetti, osa 2

Jokin aika sitten kirjoitin mystisesti kadonneesta tyhjästä lääkedosetista. Vaikka etsin sitä kaikista mahdollisista paikoista niin en löytänyt. Menin tänään mummolaan ja siinähän se mikron päällä oli tämä etsitty dosetti. Mikron päällä on aina kuluvan viikon dosetti ja toinen on kaapissa joko tyhjänä tai täynnä. Keskiviikkoisin laitan dosetit täyteen ja tänäänhän on keskiviikko joten tyhjä dosetti oli toisen seuraksi ilmestynyt. Tosin viime viikolla suoritin täyttämisen ja täysi dosetti oli paikoillaan keittiön kaapissa. En todellakaan ymmärrä mistä tämä dosetti nyt siihen mikron päälle ilmestyi. Yritin sitä äidiltä kysellä mutta turhaan.  Kun menin mummolaan niin tarkistin laatikon jossa lounas tuodaan. Siellä oli taas mummon oma lautanen. Samoin oli eilen kun kävin mummolassa. Otin lautasen pois ja sanoin että ruokapaikan lautanen on jääkaapissa ja kun syöt siitä päivällisen niin laita laatikkoon. Joo, joo!!  Kävin kaupassa ja tulin takaisin mummolaan niin eikös taas ollut ruokalaatikossa mummon oma lautanen. En ymmärrä miksi tuolla välillä piti taas käydä lautanen sinne laittamassa.  Tänään minulla on ollut tosi huono päivä ja lähdin taas mummolasta ovet paukkuen kuin mikäkin teini.  En vaan jaksaisi enää tätä mummolarumbaa. Olen tosi väsynyt kaikkeen ja kyllähän se näkyy sekä mummolassa että kotona.  Kotona en haluaisi enää olla ollenkaan ja odotankin taas huomista että päästään tyttöjen kanssa kaupunkiin ja hotelliin.  Kotityöt on täysin rästissä ja se ahdistaa suunnattomasti.  Kukaan muu ei meillä innostu mitään tekemään vaikka yritän nätisti pyytää. Toki nti Tättähäärä auttaa ja tekee mutta aika usein hänen apunsa vain hidastaa ja sotkee minun tekemisiä. Mutta isompia ei kotihommat kiinnosta.  Mutta jospa se kesän mitään vähän helpottaa. Miniä tulee sunnuntaina ja yritän saada hänestä apua kotihommiin aina silloin tällöin. Toki hän tekee raskaita työvuoroja vanhusten palvelutalossa mutta ehkä joskus riittää virtaa minun auttamiseen.