Joulun jälkeen

Joulu on ohi mutta toisaalta joulun parasta aikaa on tämä joulun jälkeinen aika. Ei kiirettä, ei hässäkkää vaan laiskaa oloa. Koululaiset lomalla, nukutaan aamulla pitkään ja eletään ilman aikatauluja. Kotoa muuttanut tyttökin tuli loma-ajaksi kotiin joten perhe on melkein kasassa. Aattona oli koko perhe yhteisellä joululounaalla. Tai ei ollutkaan, tytön poikakaveri vietti aattoa kotonaan.

Meidän joulu syntyi hyvin vähällä valmistelulla. Ikivanhat koristeet tutuille paikoilleen, ruokaa kaupasta ja siinä kaikki. Lapset leipoi kaupan taikinasta pipareita ja minä jatkoin äitini perinteitä leipomalla Hanna-tädin kakkuja. Nyt tuli melkein yhtä hyviä kuin äidin leipomat. Joulupukki oli kamalan kiireinen ja ei ennättänyt meille sisälle tulla mutta lahjasäkin oli kuistille jättänyt. Vaikka en juuri lahjoja ostanut niin yllättävän paljon niitä oli säkkiin kertynyt. Joten kaiken kaikkiaan hyvä joulu.

Minulla oli tavoitteena saada äidin asunto tyhjennettyä ennen joulua ja tavoite toteutui. Tai onhan siellä vielä keittiöjakkara ja pari muovituolia jotka on tulossa tänne meille. Tänään käyn ne hakemassa ja samalla reissulla jätän asunnon avaimet keittiön työtasolle. Asuntoa tyhjentäessä ajattelin että minun on kyllä jo nyt ruvettava taloa tyhjentämään. Vaikka vanhempani asuivat pienessä kaksiossa niin siellä oli todella paljon roskiin menevää tavaraa ja vaatetta. Pula-ajan kokeneina he eivät laittaneet mitään roskiin vaan kaikki säilöttiin ajatuksella että sitä saattaa vielä joskus tarvita. Tosin en ymmärrä kuka tarvitsee rikkinäisiä vaatteita. Ehkä hän joka kutoo mattoja itse mutta äiti ei todellakaan ollut mikään matonkutoja. Kiertoon laitoin paljon tavaraa ja hienosti tavara menikin "kaupaksi". Faceen laitoin ilmoituksen että saa tulla hakemaan ja se tepsi. Jokainen tavara ja huonekalu sai uuden kodin. Omaan kotiini toin isän keinutuolin jonka hän sai tammikuussa 1977 kun täytti 50 vuotta. Joulupukki toi tuoliin aidon lampaantaljan pehmikkeeksi ja kylläpä siinä on nyt hyvä istuskella ja takkaan tuijotella. Kotiin tuli myös vanha lipasto jonka vanhempani ovat ostaneet silloin kun minä synnyin. Minun vaatteille tarvittiin tilaa ja lipasto ostettiin pienille vaatteille. Minun kotona lipasto ei ole vielä löytänyt paikkaansa mutta uskon että hyvän paikan sille löydän.

Ennen joulua meillä elettiin pari päivää jännityksessä töiden suhteen. Luvattiin tarjota koti pienille kaksosille jos ei muuta paikkaa löydy. Lapsille löytyi kriisiperhe joka pystyy ottamaan lapset pitkäaikaiseen sijoitukseen joten lapset meni sinne. Hyvä niin, ei tule pienille turhia siirtoja paikasta toiseen. Joulun ajan olin puhelimen äärellä mutta ei sosiaalipäivystys soittanut. Eli se tietänee sitä että kaikilla lapsilla on ollut hyvä ja turvallinen joulunaika.

Huomenna haen tukilapset viikonlopuksi ja hetken aikaa on talossa villiä menoa. Tarkoitus on ulkoilla paljon ja suunnittelin myös elokuvissa käyntiä. Joulupukki toi meille uusia lautapelejäkin joten niitäkin on mukava porukalla pelailla. Tosin tytöt eivät oikein jaksa peleistä innostua mutta tukipoika rakastaa pelien pelaamista. Aivan kuten minäkin. Joten kiva viikonloppu on tulossa.

Kohti joulua

Päivät kiitää sellaista vauhtia että en edes kuvittele että ehtisin tänne joulukalenteria kirjoittaa. Mutta jospa kuitenkin jotain saisin aina silloin tällöin tännekin kirjoiteltua.

Tukilapset olivat meillä viikonlopun ja heiltä sain aivan ihanan joulukalenterin. Jälleen kerran ajattelin että kyllä nämä asiat on jossain muualla järjestetty kuin jonkun sos.työntekijän työhuoneessa. Silloin tammikuussa 2013 kohtasi oikeat ihmiset juuri oikeaan aikaan. Pitkä yhteinen tie on takana ja uskon että ystävyys kyllä säilyy vaikka virallinen osuus jossain vaiheessa päättyykin.

Kun tällaisen lapun heti aamulla saa käsiinsä niin päivä on pelastettu. Kyyneleet silmissä olen lappuja lukenut.

Joulu ei ole vielä ollut kovin paljon ajatuksissa. Jouluverhot laitoin lauantaina ja tähdet ym. valot ovat paikoillaan. Torstaina tarkoitus vähän siivota ja sitten voisi tontut ja enkelit laittaa paikoilleen. Mitään suuria leipomisoperaatioita ei meidän joulun kuulu joten niistä ei stressiä. Lapset leipoi lauantaina joulutorttuja ja ne varmaan jääkin meidän ainoiksi joulutortuiksi. Tai eihän sitä koskaan tiedä.

Mummon asunto pitäisi saada tyhjennettyä tämän kuun loppuun mennessä. En ole vielä innostunut asuntoa tyhjentämään. Jonkin verran huonekaluja olen saanut facen kautta menemään kun olen ne antanut ilmaiseksi. Itselleni toin isäni 50v lahjaksi saaman keinutuolin ja siinä olenkin iltaisin istuskellut ja tuijottanut takassa palavia kynttilöitä. Mummolan tyhjentämisessä on toki oma hommansa mutta eiköhän se tyhjene kun me aikuiset hommaan ryhdymme. Onhan meitä kuitenkin kaksi.

Mummo viihtyy palvelutalossa ihan hyvin. Välillä on kyllä äkäisellä päällä ja joskus kyselee että nytkö tulit hakemaan mutta pääsääntöisesti viihtyy hyvin. Tänään vein hänelle pienesti joulua: kynttelikön, led-kynttilän ja tekojoulutähden.

Meidän kotona ei mitään uutta ja ihmeellistä. Äänekästä arkea vietetään ja kovasti joululomaa jo odotellaan. Elämä on tällä hetkellä mallillaan ja arki sujuu omalla painollaan. Mutta eihän tarvita kuin yksi puhelinsoitto ja elämä on taas ihan mullin mallin. Sitä odotellessa...