Tukilapset olivat meillä viikonlopun ja heiltä sain aivan ihanan joulukalenterin. Jälleen kerran ajattelin että kyllä nämä asiat on jossain muualla järjestetty kuin jonkun sos.työntekijän työhuoneessa. Silloin tammikuussa 2013 kohtasi oikeat ihmiset juuri oikeaan aikaan. Pitkä yhteinen tie on takana ja uskon että ystävyys kyllä säilyy vaikka virallinen osuus jossain vaiheessa päättyykin.
Kun tällaisen lapun heti aamulla saa käsiinsä niin päivä on pelastettu. Kyyneleet silmissä olen lappuja lukenut.
Joulu ei ole vielä ollut kovin paljon ajatuksissa. Jouluverhot laitoin lauantaina ja tähdet ym. valot ovat paikoillaan. Torstaina tarkoitus vähän siivota ja sitten voisi tontut ja enkelit laittaa paikoilleen. Mitään suuria leipomisoperaatioita ei meidän joulun kuulu joten niistä ei stressiä. Lapset leipoi lauantaina joulutorttuja ja ne varmaan jääkin meidän ainoiksi joulutortuiksi. Tai eihän sitä koskaan tiedä.
Mummon asunto pitäisi saada tyhjennettyä tämän kuun loppuun mennessä. En ole vielä innostunut asuntoa tyhjentämään. Jonkin verran huonekaluja olen saanut facen kautta menemään kun olen ne antanut ilmaiseksi. Itselleni toin isäni 50v lahjaksi saaman keinutuolin ja siinä olenkin iltaisin istuskellut ja tuijottanut takassa palavia kynttilöitä. Mummolan tyhjentämisessä on toki oma hommansa mutta eiköhän se tyhjene kun me aikuiset hommaan ryhdymme. Onhan meitä kuitenkin kaksi.
Mummo viihtyy palvelutalossa ihan hyvin. Välillä on kyllä äkäisellä päällä ja joskus kyselee että nytkö tulit hakemaan mutta pääsääntöisesti viihtyy hyvin. Tänään vein hänelle pienesti joulua: kynttelikön, led-kynttilän ja tekojoulutähden.
Meidän kotona ei mitään uutta ja ihmeellistä. Äänekästä arkea vietetään ja kovasti joululomaa jo odotellaan. Elämä on tällä hetkellä mallillaan ja arki sujuu omalla painollaan. Mutta eihän tarvita kuin yksi puhelinsoitto ja elämä on taas ihan mullin mallin. Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti