Vauhdikasta arkea

Meillä on eletty viime päivät todella vauhdikasta arkea. Suunnitelmat muuttuvat päivittäin ja välillä minun pään sisus on niin kierroksilla että nukkumisesta ei tule mitään. Ja se on todella harvinaista minulle. Olen aina ollut erittäin hyvä uninen ja nykyiset yövalvomiset tuntuu ihan oudolta. Viime yön nukuin kuin tukki joten pään sisällä on asiat taas hetkellisesti järjestyksessä.

Äidin piti kotiutua tänään mutta eilen sain puhelun lomapaikasta ja äiti saakin jäädä vielä sinne. Torstaina on palaveri ja näillä näkymin äidille myönnetään siinä palvelukotipaikka ja paikka tulee olemaan tuolla jossa äiti nyt on. Uskon myös että äiti saa jäädä sinne odottamaan pysyvää paikkaa ja omaa huonetta. Tänään vien sinne lisää lääkkeitä ja pitänee viedä vähän puhtaita vaatteitakin. Sunnuntaina kävin äitiä tapaamassa ja hyvin äiti siellä viihtyy. Kysyin että miltäs tuntuisi jäädä tänne asumaan ihan pysyvästi niin vastaus oli että mikä ettei. Tässä vaiheessa siis uskon että kaikki kyllä järjestyy vaikka välillä vähän mutkia matkaan tulikin. Niin luottavainen olen että tilasin jo vaatteisiin ommeltava nimilaput.

Vaikka arki on tällä hetkellä pyörinyt pitkälti mummon ympärillä niin tapahtuu meillä muutakin. Ysiluokkalainen oli viime viikon koulutuskokeilussa melkein 300 km:n päässä kotoa.  Veimme hänet maanantaina ja käytiin perjantaina hakemassa. Kyseessä Luovin yksikkö ja tuo oli lähin missä löytyi poikaa kiinnostavaa koulutusta. Maatalousala ja lähinnä eläinten hoito kiinnostaa ja kiinnostunut oli vain lisääntynyt koulutuskokeilun jälkeen. Tuonne lähteekin yhteishaussa hakemus, ykkösenä ammatillinen koulutus ja toisena vaihtoehtona valmentava koulutus.

Uusi tukityttö kävi lauantaina ja ihana, pieni tyttö olikin. Hyvin yhdessä viihdyttiin vaikka kieltämättä minua vähän jännitti. Mitään extraviihdykkeitä ei hänelle tarvitse järjestää, syli ja läheisyys riittää. Lisäksi ruokaa säännöllisin ajoin ja välillä unta. Noilla "eväillä" yhteistyötä jatkamme.

Puhelin on töiden osalta pysynyt hiljaa. Tosin eilen kävimme ysiluokkalaisen kanssa vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa ja paikan sos.työntekijä ehdotteli meille uusia tukilapsia. On kuulemma huutava pula tukiperheistä. Lupasimme miettiä asiaa.

Aprillia, syö silliä

Tuo soitto palvelutalopaikasta oli todella liian hyvää ollakseen totta. Eilen tuli puhelu oman kuntamme palveluohjaajalta joka paikan perui. Melkein itku pääsi kun asiasta kuulin. Mummon haen kotiin ja nyt odotellaan mitä torstaina kokoontuva moniammatillinen tiimi päättää.

Hetken oli stressi muutosta mutta lopulta sain asiat pään sisällä kuntoon. Nyt on sitten sama ahdistus päällä joka on ollut jo pitkään. Keskiviikon puhelun jälkeen oli hetken aikaa huomattavasti vapaampi ja kevyempi olotila. Mutta ei auta ahdistella. Eteenpäin, sano mummo lumessa. Näillä mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Yllätyspuhelu

Eilen kävin viemässä mummon taas lomalle. Viennin jälkeen ajelin mummolaan tyhjentämään roskikset ja silmiin sattui tuo seinällä oleva taulu. Esikoiseni tuon taulun joskus muinoin löysi ja halusi antaa sen mummolla ja papalle. Kuvan vanhukset ovat juuri sen näköisiä ja oloisia jollainen haluaisin itsekin vanhana olla. Oma isäni oli kuvan mukainen papparainen mutta äitini kaukana kuvan herttaisesta mummosta.

Tänään sain puhelun jota en luullut koskaan saavani. Palveluohjaaja sanoi että äidilleni on nyt varattu hoitopaikka oman kunnan palvelutalosta. Olin todella hämmästynyt ja en saanut oikein sanaa suustani. Ei ole kauaa kun viisaat päätti että on niin hyväkuntoinen että pystyy asumaan kotona. Nyt ei mikään ryhmä ole edes kokoontunut enkä ole paikkaa hakenut vaan paikka tulee kuin puskista. Syynä paikkaan on kuulemma äitini öinen turvattomuus. Äiti tekee yöhälytyksiä n. 20 joka yö. Hän käy avaamassa ulko-oven ja siitä lähtee aina hälytys joka on sitten tarkistettava. Kukaan ei ole minulle näistä hälytyksistä puhunut eikä ole niitä viestivihkoon kirjoittanut. Juuri näiden yöhälytysten takia äitini sai vuosi sitten lomapaikan. Se ei kuitenkaan riittänyt.

Olen todella huojentunut ja tuntuu että tämä on minulle paras joululahja. Olen ollut tosi henkisesti tosi väsynyt tähän ja eilen illalla itkin kotona. Itkin sitä että olen huono tytär kun en jaksa äidistä huolehtia ja välillä tuntuu että en edes halua huolehtia. Tämä itku varmaan kuului tuonne jonnekin ja paikka järjestyi. Ehkä minulle on nyt jotain muuta suunnitteilla ja tätä kautta annetaan tilaa uudelle.

Huomenna menen palvelukotiin huonetta katsomaan ja sopimaan käytännön järjestelyistä. Äiti muuttaa sinne ensi tiistaina. Eli suoraan lomapaikasta pysyvään paikkaan. Tiedän että se ei tule olemaan helppo päivä mutta kerranhan se vain kirpaisee. Sitten on edessä mummolan tyhjentäminen ja asunnon irtisanominen. Se ei tule olemaan helppo homma mutta eiköhän se meiltä kahdelta onnistu. Onneksi avopuoliso ei ole töitä löytänyt.  Ehkä silläkin on joku tarkoitus.