Joulun jälkeistä elämää

Elämä jatkuu joulun jälkeenkin.  Joulupukki toi pelejä ja niitä olen yrittänyt Tättähäärän kanssa pelata. Tämä Oppi&ilon Kivat kirjaimet  2 oivaltavaa sanapeliä on ollut kovassa käytössä. Tättähäärä on ollut jo pitkään kiinnostunut kirjaimista ja tavuista. Tämä peli on innostanut lisää mutta aikuista meinaa peli välillä kyllästyttää.

Joulu oli ja meni. Oikeastaan missään vaiheessa en löytänyt sellaista joulufiilistä. Aattona käytiin hautausmaalla kävin kasiluokkalaisen ja Tättähäärän kanssa ja se reissu oli yhtä tappelua. Ipanat otin mukaan ihan sen takia että joulupukki kävi meillä sillä aikaa. Aattoillan myöhäissaunassakin Tättähäärä oli mukana joten koko aaton aikana en saanut hetkeäkään sellaista rauhaa ja hiljaisuutta jota olisin kaivannut. Pyhät meni omalla painollaan laiskaa elämää viettäen. Joulupäivä on ollut minulla perinteinen pyjamapäivä ja sitä se oli tänäkin vuonna. Tänä vuonna sain nauttia päivästä täysillä sillä ei tarvinnut miettiä pitäisikö lähteä mummolaan vai ei.

Mummo on pysynyt lomallaan ja eilen kävin häntä tervehtimässä. Samalla otin pyykit pesuun. Äiti pötketteli sängyllä peiton alla, oli hetkeä aikaisemmin tullut pesulla. Ja eilen äiti sanoi ensimmäisen kerran että ihan hyvä täällä on olla. JIPPII !!! Ehkä saan äidin lomalle toistekin. Äiti itsekin on varmaan huomannut että hänen on siellä turvallista olla. On oma sänky jossa saa aikansa viettää. Sen verran tarvitsee nousta että käy syömässä ja kahvilla yleisessä tilassa. Mihinkään ei pakoteta jos ei itse halua. Eihän sitä tiedä jos äitikin ajan myötä innostuisi yhteisistä jutuista. Nyt on niin täysin erakoitunut kun yksin päivät pitkät elelee. Nyt toivonkin että äiti saisi "jalkansa overnrakoon" ja pikkuhiljaa pysyvä koti palvelutalosta löytyisi.

Sairastelu meillä jatkuu ja lukiolaista käytin jo yksityislääkärin luona. En jaksaisi kuunnella yökausia tytön yskimistä mutta minkäs teet. Mitään ei löytynyt vaikka poskiontelot kuvattiin ja verikokeita otettiin. Avaavaa astmalääkettä sai mutta tytön mielestä se ei auta joten ei sitä kannata ottaa. Mieluummin yskii yöt ja nukkuu päivät.  Jokainen ipana vuorollaan on taudin pitänyt ja onneksi kahdella muulla se on tullut lievempänä. Minä olen yrittänyt sinkillä saada taudin pysymään kaukana itsestäni. Välillä meinaa kyllä majapaikkaa kysellä mutta en ole ottanut vielä vastaan.

Nyt kun koululaiset ovat kotona niin paljon olen miettinyt elämääni ja arkeani. Eilen kävin kampaajalla ja sen käynnin jälkeen vielä enemmän on oma elämä ja elämäntilanne mietinnässä. Vaikka tiedän että tämä on juuri minun tapani elää ja olen onnellinen omassa elämässäni niin nyt mietin että voisinko elää toisin. Kampaajani on saman ikäinen kuin minä ja nyt hän sisustaa ihan omaa kotia. On eronnut ja nauttii elämästään. Lapset isoja, vanhin mummotettava minun kasiluokkalaisen ikäinen ja nuorin Tättähäärän ikäinen. Sanon suoraan että pieni kateuden tunne tuli eilen sydämeen kun hän elämästään kertoi. Minä elän elämääni jossa kuulen joka päivä miten paska ja läski ihminen olen. Miten elämä olisi onnellista jos hän olisi saanut elää omassa kodissaan enkä olisi tullut häntä ryöstämään. Ja paljon kaikkea muuta. Miten turhalta tuntuu tehdä tätä työtä kun koko ajan on tunne että en osaa/en pysty/en kykene hoitamaan hommaani kunnolla. Miksi me ei olla iloinen ja onnellinen sijaisperhe jollaiseksi sijaisperheet Perhehoito-lehdessä aina kuvataan. Miksi meillä riidellään/huudetaan ja kenellekään ei ole kivaa. Viime päivinä on taas tuntunut siltä että elämänilo on kadonnut minulta jonnekin kauas eikä se enää takaisin tule. Mutta ehkä se kevätauringon myötä löytäisi tiensä minunkin luokse.

Joulukalenteri, luukku 24

Hyvää Joulua

Joulukalenteri, luukku 23

Aatonaattona tuiskusi ja pyrytti aivan valtavasti. Kun kaupasta kotiin autoilin niin eipä juuri eteensä nähnyt. Onneksi lahjojen paketointi oli jäänyt viime tippaan niin olipa mukava sisällä lämpimässä enkelipapereita lahjojen ympärille kääriä. 

Joulukalenteri, luukku 22

Nyt voi joulu tulla sillä olen itselleni joulukarkit käynyt ostamassa. Onneksi tämä ikivanhan rasian avaaminen on vähän työlästä joten Tättähäärä ei saa sitä auki ja tiukkaa tekee kasiluokkalaisellakin. Saan ihan itse syödä omat karkkini.

Joulukalenteri, luukku 21

Hyvä Tuomas joulun tuopi ja se kyllä pitää paikkansa. Pikkuhiljaa alkaa joulu tulla meidän sairastupaankin. Kun nämä kaksi tonttua ilmestyvät keittiön kaapin oveen niin siitä tietää että joulu on lähellä.

Joulukalenteri, luukku 20

Viime viikolla kävin paikallisesta kukkakaupasta tilaamassa kuusen ja tänään kuusi saapui kotiin. Tättähäärä olisi halunnut tuoda sen heti sisälle ja koristella mutta siihen en antanut lupaa. Ensin pitäisi saada vähän siivottua ennen kuin kuusi sisälle tuodaan.  Lakanan vaihdolla siivousta tänään aloittelin ja haaveena on että huomenna saisin siivottua.

Tänään käytin potilaita tohtorin luona eikä hän mitään ihmelääkettä osannut antaa. Tulehdusarvot sen verran matalat että tauti ei ole minkään bakteerin aiheuttamaa. Joten lääkettä ei ole. Kasiluokkalaiselta löytyi kyllä korvatulehdus ja siihen kuurin sai.

Mummoa kävin tänään moikkaamassa. Soittivat palvelutalosta ja pyysivät toimittamaan mummolle "haavalappuja". Niitä kävin viemässä ja samalla tervehdin mummelia. Äkäinen ei mummo ollut mutta ei iloinenkaan. Mihinkään yhteiseen toimintaan ei ole halunnut lähteä ja pysyy visusti huoneessaan. Kyytiin ei sentään ollut lähdössä. En vielä sanonut että loma jatkui vielä yhdellä päivällä koska uudenvuodenpäivänä eivät ketään kotiuta. Minä sain yhden lomapäivän lisää. Jippii!!!

Joulukalenteri, luukku 19

Tuleva joulu ei nyt meidän elämässä juurikaan näy. Välillä on vähän lähdettävä ulos luonnon ihmeitä katsomaan.

Joulukalenteri, luukku 18

Eivät jouluvalmistelut tänäänkään edenneet yhtään. Aamulla ei kumpikaan koululainen kouluun lähtenyt eikä toinen aikuinen kyennyt töihin. Nyt tuntuu kuin keuhkotautiparantolassa olisi, sen verran voimakasta köhimistä huoneesta jos toisestakin kuuluu. Kuumetta on kaikilla sairastavilla vähintään 38, lukiolaisella hetki sitten 40 astetta. Pahoin pelkään että influenssa on meille rantautunut tai sitten keuhkputkentulehdus. Lukiolainen ja kasiluokkalainen olivat kipeänä joulukuun alussa, kova kuume ja yskä oli silloinkin. Lukiolainen sai lääkekuurin poskiontelotulehdukseen ja se vähän helpotti tilannetta. Kun kuuri loppui, alkoi yskä ja nyt viikonloppuna nousi kuume. Samaan aikaan sairastui kasiluokkalainenkin.

Mummon vein tänään lomalle. Vielä aamulla oli sitä mieltä ettei lähde ja yritti vielä selittää ettei ole yöpukua niin ei voi lähteä. Sanoin että uusi yöpuku on ostettu joten voit lähteä. Iltapäivällä pakattiin tavarat ja kävin mummon viemässä. Pahalta tuntui jättää itkevä äiti sinne, tuntui kuin olisin lapseni hyljännyt. Odotin että äiti olisi vastaanotettu lämpimästi ja toivotettu tervetulleeksi mutta ei toivotettu. Meille osoitettiin huone ja siinä kaikki. Kukaan ei tullut huoneeseen sisälle, itse etsin tyhjän kaapin johon vaatteet purin. Sitten menin kansliaan lääkedosetit viemään ja siellä äiti oli yksinään huoneessa. Huonekaverikin hänellä on mutta huonekaveri lähti siitä kahville. Äidille ei edes kahvia tarjottu. En jaksa uskoa että kaikki on niin tarkasti mitoitettu etteikö sieltä yhtä kahvikupillista olisi irronnut. Tai edes lämmintä sanaa ja hymyä. Huone on näiden lomalaisten käytössä mutta luulisi että siitäkin olisi tehty jollain tapaa viihtyisä. Tiedän että palvelutaloon on lahjoitettu sähkökynttelikköjä mutta ei huoneessa sellaista ollut. Mielestäni lahjoitukset kuuluisi yleisiin tiloihin ja näiden käypäläisten huoneisiin. Ne jotka palvelutalossa vakituisesti asuvat, voivat tuoda omat kyntteliköt ym. huoneeseensa. Huomenna en vielä mene käymään ettei äiti mukaan lähde. Ketään ei voi siellä väkisin pitää ja pitäähän äiti hakea jos ei kerta kaikkiaan siellä rupea viihtymään. Huonekaveri oli kyllä vanha tuttu, tosin kumpikaan ei tuntenut toisiaan mutta äkkiähän mummot tutustuvat jos haluavat. Minulla on kyllä kädet ristissä että äiti siellä tämän kaksi viikkoa viihtyisi. Toivon myös etten itse sairastuisi ja saisi Tättähääräkin terveenä pysyä.

Joulukalenteri, luukut 16 ja 17

Viikonloppuna eivät jouluvalmistelut edenneet yhtään. Koko viikonloppu meni Tättähäärän balettijutuissa. Lauantaina ja sunnuntaina esitykset joten niihin valmistautuessa ja niistä toipuessa koko pyhänseutu meni. Esitysten lopussa joulupukki kävi balettilaisia tervehtimässä ja antoi vähän karkkia.

Joulukalenteri, luukku 15

Tänään on hyvä päivä. Postissa tuli muutama joulukortti ja tämä kortti tuli Tättähäärän sos.työntekijältä. Perhehoitajana olen ollut 21 joulun aikaa ja sossujen lähettämät joulukortit voi laskea yhden käden sormilla. Mitään muutakaan joulumuistamista en ole koskaan saanut. Joten tämä joulukortti lämmitti tosi paljon sydäntä. Tättähäärän uutta "tätiä" en ole vielä koskaan tavannut livenä. Hän aloitti työt marraskuussa ja soitti ensimmäisenä työpäivänään. Tammikuulle on palaveri sovittu ja silloin tapaamme ihan henkilökohtaisesti.

Toinen hyvä asia tapahtui myös tänään.  Sain puhelun ja siellä iloinen ääni kertoi että äidille on saatu järjestymään kahden viikon hoitojakso palvelutaloon heti maanantaista alkaen. Minä olen stressannut joulun takia jo valtavasti ja miettinyt miten saan mummolle jouluruuan aattona ja kaikki muu mahdollinen. Mutta nythän kaikki järjestyy paremmin kuin hyvin. Toki se mahdollisuus on että äiti ei siellä viihdy. Tänään juttelin asiasta ja kerroin että pääset heti maanantaina lomalle mukavaan paikkaan. Pienen valheen kerroin ja sanoin että ruuan toimittama ravintola on joulun ajan kiinni eikä sieltä saa ruokaa. Valehtelin myös lähteväni lomalle joten parempi on olla paikassa jossa on hoitoa ja ruokaa tarjolla joka päivä.

Minulla on pitkään ollut ahdistava olo tulevaisuuden ja mummon suhteen. Nyt kun niitä enkeleitä on ruvennut eteen tulemaan niin ahdistus on helpottanut. Tänään on tuntunut oikein hyvältä ja pään sisällä on tunne että kyllä kaikki järjestyy. Pakko oli kädet ristiä ja lähettää kiitos yläkertaan tästä kaikesta. Monta kertaa olen sieltä voimia ja apua pyytänyt. Ja aina on löytynyt apua, ei heti mutta jossain vaiheessa.

Joulukalenteri, luukku 14

Jouluvalmistelutkin etenee pikkuhiljaa. Tänään pääsivät tontut terassin pöydälle joulua odottamaan. Joulukuusi on tilattu paikalliselta yrittäjältä ja se tuodaan kotiin ensi viikolla. Joten mikäs tässä on joulua odotella.

Mummonkin asiat etenee. Ensi viikon alussa ilmoittavat milloin pääsee "lomalle".  Toivottavasti jo ensi viikolla pääsisi ja saisi olla siellä joulun niin minä pääsisin paljon helpommalla. Mummo itse ei edes odota joulua, ei ole koskaan joulusta tykännyt.

Joulukalenteri, luukku 13

Tänään oli pitkästä aikaa päivää että ennätettiin Tättähäärän kanssa ulos ja tehtiinkin pitkä lenkki. Ihasteltiin lumisia puita ja liukasteltiin vasta auratulla jalkakäytävällä.

Pari puhelua tuli tänään mummon asioissa ja jotenkin omalla tavallaan on nyt levollinen olo. Enkelit on ehkä olleet asialla ja ruvenneet pikkuhiljaa mummon asioita järjestelemään. Mitään päivystystä ei tarvita jotta mummo saataisiin edes viikoksi vuorohoitoon. Kotipalvelulla ja kotisairaanhoidolla on niin paljon näyttöä mummosta, hänen öisistä hälytyksistään yms. ja ne riittävät hoitopaikkaan heti kun sellainen järjestyy. Huomenna on palaveri ja siellä asia on esillä. Sen tiedän että helpolla en äitiä sinne saa mutta pienellä pakolla tulen hänet hoitoon viemään. Minullekin se olisi loma ja voisin täysillä keskittyä vain oman perheen asioihin. Takaraivossa ei koko aikaa jyskyttäisi huono omatunto "heitteillä" olevasta mummosta.

Joulukalenteri, luukku 12

Mikähän siinä on että joulukorttien postitus jää aina viimeiseen päivään?  Ehkä se on perinne jota täytyy joka vuosi noudattaa. Tättähäärän kanssa kortit viime viikolla tehtiin mutta kirjoittaminen jäi eilisiltaan ja postilaatikkoon kävin punaiset kuoret tänään tiputtamassa. Toivottavasti kortit menevät perille ja kortin saajat ilahtuvat postistaan.  Olisi toki trendikästä olla lähettämättä joulukortteja ja tukea jotain hyväntekeväisyyskohdetta ja muistaa siitä myös mainita naamakirjassa.  Itse tykkään kortteja saada ja korttien lähettäminen on minulle yksi joulun tärkeimmistä hetkistä. Kortti kädessä mietin kortin saajaa ja vietän hetken hänen seurassaan.

Joulukalenteri, luukku 11

Vuosi sitten meidän kuntaamme ilmestyi jouluvalot ja minusta ne ovat todella kauniit. Yksinkertaiset ja hillityt, eli juuri minun makuuni. Tänään on ollut sumuinen ja tosi harmaa päivä ja valot ovat palaneet jo päivällä. Pakkohan niistä oli kuva napata kun kylällä asioimme.

Tänään kävin hakemassa postista paketin Tättähäärän mummolta. Paketista paljastui monta joululahjaa ja tyttö sai valita yhden paketin jonka avaa tänään. Tättähäärä mietti pitkään ja päätti avata kaikista painavimman paketin. Sieltä paljastui ihana peltirasia joka oli täynnä karkkia. Hetken aikaa peltirasiaa ihasteltiin ja sitten tyttö sanoi että minä laitan nyt tämän herkkukaappiin ja otan esiin karkkipäivänä. Ja niin tyttö rasian kaappiin laittoi perjantaita odottamaan.  Soitettiin mummolle ja kiiteltiin paketista. Ihmettelin hänelle että mistä tiedät minun rakastavan peltirasioita koska ei muistaakseni siitä ole koskaan puhuttu. Ei kuulemma olekaan mutta jotenkin tuo rasia oli niin Tättähäärän näköinen että se oli pakko tänne lähettää. Nyt tyttö saa aivan ihanan korurasian ja mikä parasta, ikuisen muiston biomummosta.

Joulukalenteri, luukku 10

Nyt on hakemus perhehoitajaksi tehty ja kirjekuori postiin toimitettu. Nyt vain jäämme odottamaan sos.työntekijöiden kotikäyntiä ja toivomme että meitä vielä tarvittaisiin. Salainen haave on että ehkä kenties me molemmat voisimme olla kotona lapsia hoitamassa. Mutta se on vain salainen haave eikä sitä ole ääneen sanottu vielä kenellekään. Vain me kaksi meidän perheen aikuista olemme siitä keskenämme jutelleet.

Joulukalenteri, luukku 9

Tänä jouluna enkelit ovat tulleet elämään jo ennen joulua. Tättähäärän kanssa askarreltiin yhtenä iltana joulukortteja ja aiheena tietenkin enkelit. Lahjapaperi on tänä jouluna enkeliaiheista. Kirjakaupassa pisti silmiin enkelikalenteri ensi vuodelle ja pakkohan minun oli se ostaa.  Uskon että kaikki nämä enkelit tuovat minulle hyvää onnea.

Mummolassa en tänään ennättänyt käydä mutta eilen luin viestivihkosta että edellisenä yönä ei ole tullut yhtään hälytystä. Torstai-iltana kotipalvelu kävi antamassa mummolle unilääkkeen klo 20.00 ja samalla vähän pientä iltapalaa. Toivon totisesti että tämä auttaisi noihin yöllisiin hälytyksiin ja naapureiden häiriköintiin. Ehkä enkelit ovat olleet nyt asialla.

Joulukalenteri, luukku 8

Eilen oli oikein kunnon lumimyräkkä mutta kun olin luvannut tukilapset meille hakea niin myrskyn läpi autoilin heitä hakemaan. Minua odotti kaksi lasta valmiina lähtöön mutta ennen lähtöä he halusivat antaa minulle yllätyksen. Kumpikin oli tehnyt minulle arvan ja minun piti raaputtaa voitto esiin. Minä sain päävoiton molemmista arvoista; HALIN.  Siinä vaiheessa en voinut pidätellä kyyneleitä ja sanoinkin että nämä ovat kyllä elämäni parhaat palkinnot. Sain myös joulukortin jonka taakse oli kirjoitettu nimeni ja teksti: olet kiva.  Pieniä sanoja mutta jotka ovat varmaan tulleet sydämestä ja sydämeeni minä sanat ja halit talletan. Nämä ovat hetkiä joiden takia tätä "työtä" tehdään.

Joulukalenteri, luukku 7

Viikonloppuna kaivelin tämän korin varastosta ja tarkoitus on laittaa kukat ja tontut terassille joulufiilista tuomaan. Mutta pukuhuonetta pitemmälle tämä kori ei ole vielä edennyt. Saa nähdä pääsevätkö tuosta eteenpäin vai nostanko korin takaisin varaston hyllylle ennen joulua.

Päivystykseen soitin aamulla mutta ruuhkaahan siellä oli ja jätin soittopyynnön. Eivät ole vielä takaisin soittaneet. Kello alkaa olla jo niin paljon että enää en ennätä mummo päivystykseen viemään sillä klo 13.00 meillä on täällä kotona palaveri kasiluokkalaisen asioissa. Koolla monta viisasta sekä minä ja kasiluokkalainen. Palaveri on sovittu aikoja sitten ja ihmisiä siihen saapuu pitkän matkan takaa niin en voi sitä näin yllättäen perua.

Joulukalenteri, luukku 6

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille! Me juhlittiin itsenäistä Suomea eilen joten tänään ei varsinaista juhlaa ole ollut. Kynttilöitä olen sytytellyt sekä sisälle että ulos. Muutoin päivä on mennyt ihan arkisia askareita touhuten.  Sen verran aioin itsenäisyyttä juhlistaa että haaveilin tekeväni lipeäkala-aterian mutta eihän meidän kaupasta lipeäkalaa eilen löytynyt. Joten ruokalista muuttui jonkin verran ja lipeäkalan vuoro tulee myöhemmin.

Joulukalenteri, luukku 5

Tänään juhlitaan 100 vuotiasta Suomea. Illalla on kuntamme itsenäisyyspäivän juhla ja siellä esiintyy myös meidän rakas Tättähäärä. Päiväkodin lapset sekä seurakunnan kerholaiset esittävät 100 vuotta täyttävälle Suomelle tehdyn laulun. Tättähäärä lupasi että hän laulaa eikä tee mitään omiaan. Hyvä niin! Juhliin ostettiin uusi mekko ja kun Suomi 100 on teemana niin mekko on sinen ja pitihän siihen vähän valkoista saada. Kengät ovat myös valkoiset. Juhlat alkavat tänään klo 18.00.  Kasiluokkalaisella on myös juhlavaatteet ja mielenkiinnolla odotan minkälaisten kirosanojen säestämänä poika vaatteisiinsa pukeutuu.

Kotipalvelun kanssa juteltiin tänään mummosta ja minulla olisi nyt edessä päivystyskeikka. Mutta en jaksa tänään sinne lähteä enkä varmaan huomennakaan. Mummo häiriköi nyt naapureita ja tekee hälytyksiä läpi yön vähintään 10 minuutin välein joten rytmit pitäisi saada vaihdettua. Helpommin sanottu kuin tehty. Vuodeosastolla tämä ehkä onnistuisi ja sitä kautta voisi ehkä kenties päästä vuorohoitoon "kevyeen" palvelutaloon. Jotenkin en nyt vaan jaksa lähteä tappelemaan päivystykseen lähdöstä. Omasta mielestään mummo nukkuu yötä eikä todellakaan ovia aukaise. Väkisin hänet on osastolle vietävä ja nyt haluan keskittyä näihin juhliin ja elää tätä hetkeä lasten kanssa.

Joulukalenteri, luukku 4

Jouluvaloja olen kotiin laitellut. Ne tuovat mukavaa valoa tähän pimeään aikaan. Päivät ovat niin pimeitä että ilman valoja ei kotona pärjää. Kun näitä jouluisia valoja ripustelee niin kotiin saa mukavan, tunnelmallisen valaistuksen. Se riittää jos ei mitään tarkkuutta vaativaa tee. 

Olen "yksinkertainen" ihminen ja tykkää yksinkertaisista asioista, myös näiden joulujuttujen suhteen. Meillä on ikkunoissa paperi- ja messinkilyhtyjä. Ne ovat minun makuun yksinkertaisen kauniita. Tämä enkeli on sitten poikkeus joukossa. Tämä on minusta kaunis ja enkeli on hoitanut tehtäväänsä meillä jo kauan. Vuodesta toiseen se jaksaa loistaa väsymättä. Vuosien saatossa se on vieraillut jokaisen lapsen huoneessa ja tänä jouluna enkeli tuo joulun valoa Tättähäärän huoneeseen. 

Minulle joulu tulee juuri näistä, meillä jo aikoja olleista tavaroista ja koristeista. Olisi varmaan trendikäs vaihtaa joulun väriä joka vuosi mutta se ei ole minua varten. Joka kerta kun otan vanhan, tutun koristeen varaston kätköistä esiin, tulee sydämeen hyvä tunne. Sen verran uutta meidän joulussa tänä vuonna on että keittiönpöytä sai uuden jouluisen vahakankaan ja olen vähän miettinyt josko olisi aika uudistaa kankainen joululiina. Liina on entisen elämäni peruja joten ikää sillä lienee reilusti yli 10 vuotta, varmaan jo 15. Siihen ei ole kyllästynyt koska sitä käytetään niin lyhyen aikaa. 

Joulukalenteri, luukku 3

Tervetuloa meille! Tänään meidän ovikranssi sai jouluiset asukkaansa toivottamaan meille tulevat jouluisesti tervetulleeksi. Laiskana ihmisenä en oveen koristeita vaihtele tämä puinen sydän pysyy ovessa vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Jouluna kranssiin laitetaan esikoisen ala-asteella askartelemat käpytontut. Esikoinen on nyt 21 vuotias joten alakouluajoista on jo aikaa mutta hyvinä ovat tontut vielä säilyneet. 

Tänään on vähän jouluvaloja sisälle ripusteltu; tähdet ovat löytäneet omat paikkansa ja Tättähäärä sai ikkunaansa enkelin. Pikkuhiljaa rupeaa joulu meidän kotiin hiipimään, askel kerrallaan hyvin varovasti. 

Joulukalenteri, luukku 2

Joka vuosi 2.12 otan valokuvan meidän takapihalta ja tässä on kuva tältä päivältä.

Tänä talvena on lunta ja sitä alkaa olla minun mielestäni ihan riittävästi. Vuonna 2011 takapiha oli vihreä, orvokit kukkivat kivien välissä. Valitettavasti sitä kuvaa en nyt tähän löytänyt.

Tämä joulukuun toinen on tullut kuvauspäiväksi ihan sen takia että nykyinen kasiluokkalainen viettää silloin synttäreitä. Tänään poika täyttää 15 vuotta. Juhlia ei tänään ollut koska pojan piti olla tukiperheessä viikonloppu. Mutta kun oli kipeä niin perhe ei ottanut poikaa vastaan enkä olisi kyllä lähettänytkään. Synttäreitä juhlitaan viikon päästä lauantaina ja silloin on tarjolla kakkukahvit biosuvulle ja meidän suvulle.

Kasiluokkalaisella on ollut tukiperhe vuoden alusta lähtien mutta käyntejä perheessä on loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä olen itse tiukkapipo kun odotan sitä että kun perhe tukiperheeksi ryhtyy niin he myös sitoutuvat olemaan meidän perheen tukena ja ottavat pojan vastaan säännöllisesti kerran kuukaudessa niin kuin on sovittu. Mutta perhe on kovin kiireinen omissa harrastuksissaan ja pojan tukiperhesopimuksen jälkeen he ovat ottaneet tukilapsia kahdesta muusta perheestä. Nyt ei millään viikonloput riitä ja tukiperhe ilmoittaa tietyt päivät jotka heille käy ja jos ne ei meille käy niin se on siinä. Itse toivoisin että me ja kaksi muuta perhettä sekä tukiperhe istuttaisiin saman pöydän ääreen ja sovittaisiin yhdessä viikonloput milloin kukakin lapsi/nuori perheessä käy. Mutta se ei sovi tukiperheelle koska he eivät voi tietää omia menojaan etukäteen. Itse toimin tukiperheenä täysin erilailla ja nyt olenkin tullut siihen tulokseen että me emme enää tukiperhettä tarvitse. Käynnit tukiperheessä stressaa minua ja kun välimatkaa on kuitenkin melkein 100 km niin pääsen helpommalla kun annan pojan rauhassa pelata omassa huoneessaan. Sitä samaa hän tekee tukiperheessäkin. Itse pääsen kuitenkin helpommalla ja omat menoni järjestelen muulla tavalla.

Joulukalenteri, luukku 1

Tänään on joulukuun ekapäivä ja tästä se joulun odotus alkaa. Meillä lapset on joutuneet yleensä tyytymään euron suklaakalenteriin mutta tänä vuonna päätin Tättähäärän yllättää ja ostaa hänelle "heppakalenterin" suklaakalenterin lisäksi. Pitäähän heppatytöllä heppakalenteri olla. Voi sitä onnellista ilmettä kun ensimmäisestä luukusta paljastui poni. Sillä sekä muilla Sch fleich-hevosilla on tänään ahkerasti leikitty.

Joulukuun alkaa meillä sairastuvan merkeissä, yhtään koululaista ei tänään kouluun lähtenyt. Välillä tuntuu että kodista on tullut joku keuhkotautisairaalan osasto, sen verran paljon köhimistä täällä kuuluu. Tättähäärän ja minun yskä alkaa olla voiton puolella mutta nuo koululaiset ovat aivan järkyttävässä kunnossa. Mutta jospa tauti pikkuhiljaa alkaisi helpottaa.