Elämä jatkuu joulun jälkeenkin. Joulupukki toi pelejä ja niitä olen yrittänyt Tättähäärän kanssa pelata. Tämä Oppi&ilon Kivat kirjaimet 2 oivaltavaa sanapeliä on ollut kovassa käytössä. Tättähäärä on ollut jo pitkään kiinnostunut kirjaimista ja tavuista. Tämä peli on innostanut lisää mutta aikuista meinaa peli välillä kyllästyttää.
Joulu oli ja meni. Oikeastaan missään vaiheessa en löytänyt sellaista joulufiilistä. Aattona käytiin hautausmaalla kävin kasiluokkalaisen ja Tättähäärän kanssa ja se reissu oli yhtä tappelua. Ipanat otin mukaan ihan sen takia että joulupukki kävi meillä sillä aikaa. Aattoillan myöhäissaunassakin Tättähäärä oli mukana joten koko aaton aikana en saanut hetkeäkään sellaista rauhaa ja hiljaisuutta jota olisin kaivannut. Pyhät meni omalla painollaan laiskaa elämää viettäen. Joulupäivä on ollut minulla perinteinen pyjamapäivä ja sitä se oli tänäkin vuonna. Tänä vuonna sain nauttia päivästä täysillä sillä ei tarvinnut miettiä pitäisikö lähteä mummolaan vai ei.
Mummo on pysynyt lomallaan ja eilen kävin häntä tervehtimässä. Samalla otin pyykit pesuun. Äiti pötketteli sängyllä peiton alla, oli hetkeä aikaisemmin tullut pesulla. Ja eilen äiti sanoi ensimmäisen kerran että ihan hyvä täällä on olla. JIPPII !!! Ehkä saan äidin lomalle toistekin. Äiti itsekin on varmaan huomannut että hänen on siellä turvallista olla. On oma sänky jossa saa aikansa viettää. Sen verran tarvitsee nousta että käy syömässä ja kahvilla yleisessä tilassa. Mihinkään ei pakoteta jos ei itse halua. Eihän sitä tiedä jos äitikin ajan myötä innostuisi yhteisistä jutuista. Nyt on niin täysin erakoitunut kun yksin päivät pitkät elelee. Nyt toivonkin että äiti saisi "jalkansa overnrakoon" ja pikkuhiljaa pysyvä koti palvelutalosta löytyisi.
Sairastelu meillä jatkuu ja lukiolaista käytin jo yksityislääkärin luona. En jaksaisi kuunnella yökausia tytön yskimistä mutta minkäs teet. Mitään ei löytynyt vaikka poskiontelot kuvattiin ja verikokeita otettiin. Avaavaa astmalääkettä sai mutta tytön mielestä se ei auta joten ei sitä kannata ottaa. Mieluummin yskii yöt ja nukkuu päivät. Jokainen ipana vuorollaan on taudin pitänyt ja onneksi kahdella muulla se on tullut lievempänä. Minä olen yrittänyt sinkillä saada taudin pysymään kaukana itsestäni. Välillä meinaa kyllä majapaikkaa kysellä mutta en ole ottanut vielä vastaan.
Nyt kun koululaiset ovat kotona niin paljon olen miettinyt elämääni ja arkeani. Eilen kävin kampaajalla ja sen käynnin jälkeen vielä enemmän on oma elämä ja elämäntilanne mietinnässä. Vaikka tiedän että tämä on juuri minun tapani elää ja olen onnellinen omassa elämässäni niin nyt mietin että voisinko elää toisin. Kampaajani on saman ikäinen kuin minä ja nyt hän sisustaa ihan omaa kotia. On eronnut ja nauttii elämästään. Lapset isoja, vanhin mummotettava minun kasiluokkalaisen ikäinen ja nuorin Tättähäärän ikäinen. Sanon suoraan että pieni kateuden tunne tuli eilen sydämeen kun hän elämästään kertoi. Minä elän elämääni jossa kuulen joka päivä miten paska ja läski ihminen olen. Miten elämä olisi onnellista jos hän olisi saanut elää omassa kodissaan enkä olisi tullut häntä ryöstämään. Ja paljon kaikkea muuta. Miten turhalta tuntuu tehdä tätä työtä kun koko ajan on tunne että en osaa/en pysty/en kykene hoitamaan hommaani kunnolla. Miksi me ei olla iloinen ja onnellinen sijaisperhe jollaiseksi sijaisperheet Perhehoito-lehdessä aina kuvataan. Miksi meillä riidellään/huudetaan ja kenellekään ei ole kivaa. Viime päivinä on taas tuntunut siltä että elämänilo on kadonnut minulta jonnekin kauas eikä se enää takaisin tule. Mutta ehkä se kevätauringon myötä löytäisi tiensä minunkin luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti