Tuo soitto palvelutalopaikasta oli todella liian hyvää ollakseen totta. Eilen tuli puhelu oman kuntamme palveluohjaajalta joka paikan perui. Melkein itku pääsi kun asiasta kuulin. Mummon haen kotiin ja nyt odotellaan mitä torstaina kokoontuva moniammatillinen tiimi päättää.
Hetken oli stressi muutosta mutta lopulta sain asiat pään sisällä kuntoon. Nyt on sitten sama ahdistus päällä joka on ollut jo pitkään. Keskiviikon puhelun jälkeen oli hetken aikaa huomattavasti vapaampi ja kevyempi olotila. Mutta ei auta ahdistella. Eteenpäin, sano mummo lumessa. Näillä mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti