Vaikka on ollut kylmää ja sateista niin kassiperunat kasvaa hyvin. Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoista ja sateetonta niin pääsin pihalle perunan kasvua ihailemaan. Hyvältä näyttää tällä hetkellä ja ei mene kauaa kun Kuusikulmassa uutta perunaa syödään.
Muutoin Kuusikulmassa on viime ajat vietetty hiljaiseloa ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka olen ihan hyvä puhumaan niin eräällä tavalla en kuitenkaan osaa asioista puhua ja eivät osaa muutkaan tässä talossa. Hra 13v:n mielestä minä huudan aina ja kihlattuni sanoo että älä puhu minulle tuolla äänensävyllä. Jo tässä vaiheessa päätin että ollaanpa sitten hiljaa. Ja hiljaisuutta lisäsi nti 16v. viime viikolla ilmoittamalla menevänsä maanantaina kaverin kanssa shoppailemaan. Siinä vaiheessa varmaan jo huusinkin ja puhuin rumalla äänensävyllä. Maanantait ovat 13v:n kuskauspäiviä osastolle ja tälle päivälle oli lisäksi aika neurologille ja minulle perheaika psykologin luokse. Olisin toki voinut estää tyttöä lähtemästä mutta niin paljon suututti että annoin mennä. Sanoin että eihän tässä talossa mistään keskustella eikä ajatella asioita muiden kannalta vaan se oma minä on aina tärkeintä. Järjestelin Tättähäärälle tapaamisen äidin ja mummon kanssa tälle päivälle. Lähdettiin aamulla liikenteeseen 5.40 ja sain kaikki asiat hoidettua. Jotenkin meillä on tapana että ihmiset vain ilmoittava että menen sinne ja tänne tai menevät eivätkä sano mitään. Kaikki pitävät itsestään selvänä sen että minä olen kotona ja huolehdin Tättähäärästä ja kodista. Näinhän se toki onkin sillä sehän on minun työtäni mutta kieltämättä odotan että voitaisiin jutella ja miettiä asioita yhdessä. Huomenna olen lähdössä ystäväni kanssa yhden yön vapaalle ja kun tästä kerroin niin kihlattuni sanoin että otathan Tättähäärän mukaan. Siinä vaiheessa puhuin taas huonolla äänensävyllä ja sen jälkeen en ole juurikaan jutellut. Tättähäärää en ota mukaan sillä miniällä huomenna vapaata ja hänen kanssaan sovin tytön hoidosta. En tiedä miten keskiviikko mutta kotona olijat saavat sen järjestellä. Olen kyllä yhden yön vapaan ansainnut. Samalla juhlistamme ystäväni synttäreitä, hän täytti 50v kevättalvella.
Voi räkä! Minua on kovasti viime aikoina ärsyttänyt, kun tytöt eivät tahdo kuunnella oikein kunnolla eivätkä vastaa mitään ja sitten saat olla selittämässä samoja asioita kymmenettä kertaa... Pistää välillä oikein vihaksi, mutta sellaista se on. Tänään päätimme, että tästä eteenpäin on vastattava, kun kuulee jonkun ohjeen. Katsotaan kuinka toimii :) Mutta surullista kuitenkin, että teillä ei jutella tai puhutaan varmasti puolin ja toisin ei niin nätisti välillä. Toki se kuuluu elämään, mutta joskus tällaiset vaan kasautuvat ja sitten ei hyvä heilu. Tsemppiä arkeen!
VastaaPoista