Viime viikonlopun lomanen koko perheen kanssa Imatralla antoi niin paljon voimia että sen avulla jaksoi eiliseen saakka. Oli kärsivällisyyttä kuunnella kasiluokkalaisen murinoita ja kaikkea muuta. Mutta eilen pojan sanat; idiotti, autisti, vammanen, läski ja mitähän vielä, kävi sen verran hermoon että herralta lähti kännykkä ja tietokone hetkeksi jemmaan. Illalla leikattiin pensasaita ja pistettiin poika homma siivoamaan jätökset. Ei olisi millään jaksanut mutta kerran jaksaa minulle huutaa ja puhua rumasti niin jaksaa myös tehdä töitä. Illalla uhkasi leikata koko aidan moottorisahalla matalaksi koska aita ärsyttää häntä. Aita on meidän naapurille rakas ja hän ei ole suostunut sitä matalaksi leikkaamaan vaikka monesti olen sitä ehdotellut. Nyt sitten odotan milloin poika uhkauksensa toteuttaa ja aita kaatuu. Tätä epäilen kyllä; poika on kova suustaan mutta tekojen asteelle hän ei kuitenkaan jaksa mennä.
Muutama sananen lomastakin. Stressasin lomaa etukäteen toi paljon. Kasiluokkalainen on ollut paha suustaan jo pitkään ja mietin miten tytöt jaksavat häntä samassa hotellihuoneessa. Automatka Imatralle sujui hyvin mutta sitten respassa tuli "huonoja uutisia". Olin varannut kaksi huonetta kylpylän puolelta ja mielellään niin että huoneiden välissä oli ovi. Mutta nyt oli käynyt niin että hotelli oli ylibuukannut kylpylän huoneet ja meille olisi vain yksi huone kylpylän puolella ja toinen, pienempi huone linnarakennuksessa. Yritin näytellä siinä kovinkin pettynyttä vaikka meinasi naurattaa ja hymy karehtia kasvoilla. Sain kuitenkin sanottua että eihän sille voi mitään ja on otettava se mitä on tarjolla. Koska vanhalla puolella oli pienempi huone niin sehän tarkoitti sitä että sinne majoituttiin puolison kera ja lapset meni kylpylän puolelle jossa oli kolme sänkyä. Lukiolainen on jo melkein täysi-ikäinen joten ei mitään ongelmaa siinä että majoitutaan eri rakennuksessa. Yhdessä käytiin syömässä ja perjantai-iltana kylpylän puolella.
Lauantai oli meidän aikuisten päivä. Vip-liput olimme Imatran Yöhön hankkineet ja yö alkoikin ruokailulla Valtionhotellissa. Sieltä jatkoimme linja-autolla festarialueelle ja koimme sen vip-lippujen "arvon" kun jonon ohi marssimme omalle alueelle. Alue oli esiintymislavan läheisyydessä ja siinä oli hyvä katsella ja kuunnella musiikkia. Mutta vanhaksi sitä on tullut sillä seisominen käy jalkoihin ja selkään. Sinnikkäästi kuitenkin musiikista nautimme ja Haloo Helsingin viimeisten kappaleiden aikana lähdimme kävelemään kohti hotellia. Imatran pimeä yö, 3 km:n kävely käsi kädessä oli jotain josta olen joskus haaveillut. Jalat oli raskaat kun hotellille päästiin mutta kyllä kaikki oli sen arvoista. Päivä ja ilta oli vain meitä aikuisia varten, ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Vaikka vapaata ei tuon pitempään ollut niin se kyllä antoi virtaa arkeen tosi paljon. Olen oppinut ottamaan ilon ja levon kaikesta mahdollisesta, hyvinkin pienestä asiasta.
Viime viikonloppu kantoi eiliseen saakka ja nyt elän odotuksen voimalla. Koko kesän suunniteltu reissu ystävän kanssa on edessä. Sunnuntaina lähdemme kansallismaisemaa katsomaan ja viivymme reissulla yön yli. Vihdoinkin toteutuu joka kesäinen reissumme. Nyt liotamme itseämme kylpylässä, syömme pitkän kaavan mukaan ja puhumme kaiken mitä vuoden aikana on jäänyt puhumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti