Somepaasto

Nyt olisi aika aloittaa muutaman päivän somepaasto. Seuraavat päivät sosiaalinen media on täynnä kuvia hyvistä todistuksista, hymytyttö ja -poikapatsaista, onnellisista ylioppilaista ja heidän vanhemmistaan, stipendien saajista jne.  On toki hienoa että vanhemmat ovat ylpeitä lapsistaan ja heidän saavutuksistaan. Olisin varmaan minäkin jos voisin someen saavutuksista kirjoittaa. Taidan olla vain kateellinen kun koulujen loppumisen aikaan ei ole mitään kirjoitettavaa.  En voi kehua hienoilla todistuksilla, meidän kotia ei korista yksikään "hymyilevä" patsas eikä stipendejä ole tullut kuin kerran. Esikoinen sen sai ysin keväällä ja stipendi liittyi musiikkiin. Kaikki bändin pojat sen saivat ja hienoa että saivat. Paljon pojat musiikin eteen töitä tekivätkin. Viime keväänä sain toki hehkuttaa esikoisen valmistumista mutta tänä keväänä ei ole mitään kirjoitettavaa. Ja tuskin ensi keväänäkään. Ei ole meillä vuoden päästä lakkiaisia ja tiedä sitten onko koskaan.  Mutta eihän nämä saavutukset ole tärkeintä elämässä. Tärkeintä on että lapset ja nuoret olisi onnellisia ja löytäisivät oman paikkansa elämässä.  Kunpa aina jaksaisi ajatella näin eikä suuttua niistä todistuksen huonoista numeroista ja uusintoja vaativista kokeista.  Minulla on vielä paljon opittavaa tässä elämässä.