Loma

 

 

 

 

Vähän reilu kaksi kuukautta arkea ja se kyllä näkyy koululaisissa. Aamut ovat vaikeita ja seiskaluokkalainen ei meinaa jaksaa millään nousta. Yhtään myöhästymismerkintää ei ole Wilmaa vielä tullut vaikka tasan tarkkaan myöhästyy useina päivinä.  Opettajat taitavat olla lempeitä pojan suhteen. Lukiolainen nousee kyllä ja ei ole kertaakaan linja-autosta myöhästynyt. Herätys on kyllä aikaisin; ennen kuutta ja kotiin tulee iltapäivällä viiden aikaan. Rankkaa koulunkäynti on ja ihmeesti tyttö on jaksanut koulua käydä. Koeviikkokin suoritettu onnistuneesti läpi joten hyvä on lomille jäädä.  Nti Tättähäärä ei lomaa kaipaa sillä hän rakastaa kaikkea mahdollista. Maanantaisin meille yhteinen MLL:n perhekerho, tiistaisin seurakunnan kerho 5-vuotiaille joka kestää 3 tuntia, keskiviikkoisin satubaletti ja perjantai-iltaisin liikunta 4-6 vuotiaille.  Pienet itkut tyttö jo tirautti kun kuuli että kokonainen viikko ilman harrastuksia.

 

Onneksi ei ihan kokonaan olla ilman tekemistä lomallakaan. Maanantaina haetaan rautaa naamaan (kieleen) lukiolaiselle. Keskiviikkona minä aloitan Lihavien liikunnan ja torstaiaamuna suuntaamme nti Tättähäärän kanssa kahdestaan tapaamaan hänen biomummoaan. Ja sillä reissulla viivymme kaksi yötä. Pieni lomanen vain meille kahdelle. Sen olemme ansainneet.

 

Muutoin meidän arki on sitä arkea. Ikkunanpesua, kaupassa käyntiä ja "makaronilaatikkoa".  Makaronilaatikko kuvastaa eräällä tavalla meidän arkea, perhettä ja elämää. Itse en sitä koskaan ajatellut mutta eräs lukiolaisen kaveri sanoi että teillä tuoksuu kodilta ja kodin tuoksu on makaronilaatikko. Makaronilaatikko on meillä yleensä viikonlopun ruokaa; teen laatikon ja laitan uuniin ja sen jälkeen lähdetään porukalla ulkoilemaan. Näin tehtiin tänäänkin. Kun tullaan kotiin niin ruoka on valmista.

 

Vaikka elämä on arkea niin pienet hetket tekevät siitä melkein juhlaa. Eilen saunoin kahdestaan Tättähäärän kanssa ja hänellä oli pitkästä aikaa "poreammepäivä". Eli vanna oli mukana saunassa. Ja kun vanna on mukana niin vannassa on aina meidän perhe. Minä olen kaikista isoin ja vahvin ankka joka kuljettaa selässään Tättähäärää ja seiskaluokkalaista. Kihlattuni on vähän pienempi, lukiolainen on ankka jolla kuulokkeet korvilla. Esikoinen on mustekala ja keltainen pieni ankka on miniä. Näin on Tättähäärä asioita ajatellut.  Saunasta tultua sytytin tuikun muumeja valaisemaan.  Tänä iltana melkein samat kuviot, tosin amme jäi tänään saunaan ottamatta. Mutta muumeissa palaa tuikku ja maha on täynnä hyvää ruokaa.  Tätä on elämä Kuusikulmassa.